Aika paljon olen täällä rummuttanut Marjamäen potkujen puolesta, mutta nyt jotenkin on alkanut näyttää siltä, että puolitoista kautta hukassa ollut rentous on alkanut pikkuhiljaa löytyä joukkueesta. Nyt uskalletaan pelata ja ratkaisut selkeästi tulee selkärangasta, eikä mietitä liikaa pelitapaa...