Minulla on sellainen fiilis, että se huono toisen erän pelaaminen itseasiassa alkaa jo ensimmäisen erän lopussa. Peli sekoaa johonkin jäähyyn, helppoon maaliin tai huonoon ylivoimaan, ja kestää hyvin pitkään, että alkaa taas jotenkin toimia.
En ole Torontossa ollut kuin vajaat pari viikkoa avovaimon kanssa. Nyt kun muistelen jälkeenpäin tuota reissua, niin sieltä jäi mieleen vähän kaikkea muuta kuin itse Toronto. Kaupungin edustalla oli mukava luontokohde, sellainen saari, missä paikalliset viettivät aikaa. Sitten tuli nähtävyydet...
Onneksi jäi 2. erä näkemättä, koska hain lapsen uimakisoista. Maalikoosteen perusteella ekan erän surffailu sen kuin vain paheni, ja nyt soi jo omissa. Minusta Pelicans ei edes trappaa pahasti, mutta Lukolla on koko ajan etäisyydet pielessä. Taas. Ei synny järkevää peliä.
Lukolta pääsee silloin tällöin yksittäinen pelaaja vetopaikkaan, Ilveksellä tulee vähän väliä useampi läpi syöttelemällä. On tuossa vauhtieron lisäksi muutakin eroa. Nyt jos saataisiin peli pysymään hyökkäysalueella, voisi tulla tulostakin.
Totta. Emme toisaalta me aineenopettajatkaan aina niin järin kaksisia kasvattajia olla. Tuntuu, että meillä vanhemmilla miesopettajilla ei tahdo oikein enää kunnolla hermot kestää, kun ihan ihmeellisiä asioita tulee koko ajan vastaan. Tuo puhelinasia on yksi, mutta minulla esimerkiksi palaa...