Olen pitkään lähtenyt muutamasta peruspremissistä ketjuja, puolustuspareja ja kenttiä kootessa:
- Ei juuri ole rouhijan, pelintekijän tai maalintekijän puhtaita prototyyppejä, mutta näitä kaikkia elementtejä tulisi löytyä tasapainoisesta ketjusta
- Jokaisessa ketjussa tulisi olla korkeintaan yksi junnu, puolustuspareissa korkeintaan yksi junnu tai hazardi, ja jokaisessa kentässä (tiedostaen, etteivät samat parit läheskään aina pelaa saman ketjun takana) mahdollisuuksien mukaan ainakin kaksi kokenutta ja kaksi isokokoista pelaajaa.
- Ei kahta kiekonkuskaajaa samaan ketjuun
- Mahdollisuuksien mukaan L-R pakkipareihin, myös ketjujen laidoille
Näitä teesejä käyttäen päädyin alla oleviin:
Hirvonen - Koivistoinen - Dyk
Koivistoinen tekee laitureistaan parempia, ja sitä nämä kaksi tarvitsevat. Dykillä on taas tahmea alku ja Hirvonen ei ole vielä ottanut sitä odotettua steppiä lunastaakseen potentiaaliaan. Koivistoinen on kokonaisvaltainen pelaaja, mutta voisi kaivata vähän pelitekoapua Hirvoselta ja rouhimista, puolustuspeliä ja maskipeliä Dykiltä. Kaikki kolme pystyvät kuitenkin maalitekoon.
Tallberg - Broadhurst - Palola
Klassinen rouhija-pelintekijä-sniper, olkoonkin että Palola on kokonaisvaltaisempi kuin Tappara-vuosinaan. Paperilla tämän tulisi olla parannettu versio viime kauden Tallberg-AB-Dyk ketjusta.
Innala - Paajanen - Teissala/Heljanko/Jääskä
Paajanen tarvitsee "Turusta", ja Innala taitaa olla nykykokoonpanosta lähiten vastaava painos. Yhteistä historiaa Kerhosta. Paajasen vierellä on hyvä junnun kasvaa, oli se sitten Heljanko tai Teissala. Jos tähän tarvitaan enemmän voimaa, kokemusta, tuleekin junnun tilalle Jääskä, mutta etenkin kevyempiä vastustajia vastaan preferoisin junnua kolmosen oikeaan laitaan.
Jääskä/Åsten/Väänänen - Väänänen/Wirtanen - Karvinen
On hyvä, että nelosessa on valinnanvaraa ja rotaatiota. Heillä on rankka tehtävä, joten tarvitsevat lepoa, toipumisaikaa pienille vammoille ja kilpailua jotta motivaatio taistella pysyy korkealla. Kasaa nelosen miten vain näistä palikoista, on se hyvä nelonen. Jääskällä ja Väänäsellä riittäisi potentiaali korkeammallekin ketjuhierarkiassa, mutta tekevät nelosesta tarvittavan kiekollisen ja saavat kyllä loukkaantumisten myötä paljon peliaikaa ylemmissäkin kentissä, ja ovatkin jo saaneet.
Auvitu - Schmaltz
Kumpikaan ei ole noussut sille tasolle, mitä täällä toivottiin ja uskottiin. Parhaimmillaan tämä pari voisi kuitenkin olla Söderholm-Saarinen tai Söderholm-Vallin.
Kotkansalo - Salin
Kotkansalo on tehnyt paljon virheitä ja vielä enemmän hyviä ratkaisuja. On näyttänyt suurimman osan ajasta oikein rauhalliselta, hyvin sijoittuvalta ja hyvältä molempiin suuntiin. Virheet jäänevät pois mitä nopeammin virheistä opitaan, mutta kieltämättä on hieman riskialtista iskeä yhteen kaksi kokematonta. Optimaalisessa tilanteessa kummallakin olisi vierellään kokenut ja varma pakki omiin, Kotkansalolla Motin ja Salinilla vaikka Auvitu. Mutta koska pakisto ei ole aivan täydellisesti kasattu, tämä on nyt se pari joka näyttäytyy hieman heikkona lenkkinä, mutta jossa on kuitenkin valtavasti potentiaalia.
Lyytinen - Motin
Tämän ei nyt tarvitsisi olla mikään kolmospari, mutta Lyytinen saattaa olla melko kauankin keskenkuntoinen loukkaantumisesta toipuessaan, joten pienempi vastuu voi olla perusteltua, jotta huippukunto ajoittuu pudotuspeleihin. Pitäisin tämän toimivan parin viime kaudelta yhdessä.
Winberg/Luoto/Ahonen/Karjalainen
Ahonen ja Karjalainen ovat pelanneet paremmin kuin viime kaudella, mutta se ei paljoa vaatinut. Optimikokoonpanoon heillä ei tulisi olla asiaa. Luoto pitäisi kotiuttaa mahdollisimman nopeasti, sillä Salin, Lyytinen, Winberg ja Ahonen eivät ole pelikunnossa. Rohkeasti Luodolle peliaikaa Motinin vierellä Lyytisen tilalla seuraavat 7 viikkoa.
Garteig/Halonen
Selkeää ykköstorjujaa meillä ei mielestäni ole, mielestäni on parasta mennä päivän kunnon mukaan eikä voittavaa maalivahtia pitäisi vaihtaa muutoin, paitsi perättäisten päivien back-to-back peleissä.
P.S. Olen tätä samaa kokoonpanoa ehdottanut kesästä lähtien, en vaihtanut muuta kuin perustelut.