Mä oon funtsinut tän jutun. Kaljasta, karpalomehusta ja vihreästä teestä saa kaikki tarvittavat matskut.Minua pelottaa juoda vesijohtovettä tämän jälkeen. Maitoa pelottaa jo ennestään juoda, koska siintä voi tulla hullunlehmän-tauti. Viinaa pelottaa juoda koska siitä tulee helposti päihtymys, ja mehua siksi että siinä on sokeria. (kuten myös limonaadissa)
Tästä lähtien taidan juoda pelkkää olutta.
Olen nykyään onnellinen ja elämäni on tasapainossa, ja se on mulle kaikkein tärkeintä. Mitään pakottavaa tarvetta parisuhteelle ei ole. Olen joskus tehnyt useita vääriä valintoja, ja niissä olkoon riittävästi loppuelämäksi.
Pelkään että vanha lapsuuden ystävä on sortumassa taas koniin. En halua myöskään enää niitä yöllisiä soittoja: "tuo sitruunaa".
Eikös konille anneta sokeria, eikä sitruunaa?
Pelkään että vanha lapsuuden ystävä on sortumassa taas koniin. En halua myöskään enää niitä yöllisiä soittoja: "tuo sitruunaa".
Eikös konille anneta sokeria, eikä sitruunaa?
Itse en ole tunkenut koniin muuta kuin omenoita ja porkkanoita. Olen tosin kuullut eräästä Einarista, joka tunki muutakin.
Ei käärmeissä ole mitään pelättävää. Paitsi ehkä jossain kuusimetrisessä tiikeripytonissa, joita tosin on joillakin lemmikkeinäkin. Mukavia ja helppohoitoisia eläimiä. Ei tarvitse lenkittää tai käyttää ulkona tarpeilla. Syövätkin harvakseltaan, viikon parin välein. Suurimman osan ajastaan ne viettävät lukkojen takana terraariossaan, mutta välillä pitää ottaa syliin ja rapsutella nahanvaihdon jäljiltä kiinni jäänyt nahka irti. Ei minulla tällä hetkellä käärmettä ole, mutta aikomuksena on hankkia.Käärmeitä pelkään... En ikinä voisi kuvitella esimerkiksi seurustelevani lemmikkikäärmeen omistajan kanssa tästä syystä. En todennäköisesti uskaltaisi olla edes samassa huoneessa luikeron kanssa. Ahtaita paikkoja kammoan kyllä edelleen, en toki niinkään pelkää enää.
Viljakäärme on varmaan yleisimpiä aloittelijoiden käärmeitä. Värivaihtoehtoja taitaa nykyään löytyä kaikissa sateenkaaren väreissä. Meilläkin niitä oli useampi aikanaan. Käärmeen ruoka ei saa olla jäistä vaan se pitää lämmittää. Käärmehän on vaihtolämpöinen niin jäinen eväs voisi heittää sen ruuminlämmön liian alhaalle. Toki ne ruuat ostetaan yleensä pakasteina. Hiiriä, marsuja jne. Meidän kuningaspytoni oli kuukausia syömättä, eikä se näkynyt sen voinnissa mitenkään.Siistiä miten et kammoksu noita suomunahkoja tipan vertaa. Kunnioitan. Sait myös käärmeen pitämisen kuulostamaan varsin huolettomalta ja vaivattomalta. Ei lenkkejä sateessa, ei tarpeille viemistä, ei päivittäistä ruokintaa... aika letkeää. Tulikin samalla mieleen jotta eikös ainakin viljakäärme ole yksi lemmikkinä pidettävä käärmelaji? Sellainen myrkytön kaveri, kellertävä ja punertava, jolle syötetään jäisiä jyrsijöitä.
Joo vaaksiaisihan ne. Ehkä menee enemmän fobian piiriin nämä jutut kun tietää, ettei niistä ole haittaa mutta silti ahdistavat.Sama lukkien kanssa. Kyseinen otus on kuin hämähäkkimaailman Slenderman: hoikka ja pitkä(jalkainen). Täysin harmiton ja vaaraton ihmiselle mutta näyttää niin kammottavalta että pelko on taattu. Nuo mainitsemasi "helvetin isot hyttyset" ovat vaaksiaisia. Vaarattomia niin ikään mutta pelottavan näköisiä.
En varsinaisesti pelkää, mutta kammoksun ja saan kylmiä väreitä isoista karvaisista hämähäkeistä. Se kipittäminen on aivan helvetin ällöttävää ja muutenkin se niitten olemus on niin oksettavaa. Nopeat hyökkäysliikkeet ja hyi että ei enää enempää. Hyrr.
Evoluutio osaa kehittää erikoisia otuksia. Onneksi ainakin suurin osa karvaisista jättihämäkeistä on myrkyttömiä eli periaatteessa ihmiselle vaarattomia, vaikka voivatkin puraista suurilla hampaillaan ja tehdä kipeän haavan esimerkiksi peukaloon. Otukset liikkuvatkin vielä kuin rasvattu.
Hyvä kun mainitsit nuo syvät vedet, sillä niitä minä pelkään. Itseasiassa jos se vesi on sellaista että ei nää pohjaan/ pitkälle niin se riittää jo luomaan karvimuutta ja ahdistusta. Se on sitä kun ei tiedä mitä siellä alla on vaikka olisikin joku matala järvi niin silti, jos ei pohjaan nää nii nou. Oikeastaan vaikka pohjaan näkisikin, niin silti ahdistaisi, koska ne kasvit ja kaikki oksat mitä siellä pohjassa on näyttävät aika pelottavilta ja ahdistavilta.Kyllä, näin se on. Ilmeisesti ihminen on oppinut varomaan monia oikeasti vaarallisia ja/tai haitallisia ötököitä historiassa, ja miksei nykypäivänäkin, ja sieltä se ylireagoiminen tulee sitten vaarattomiinkin tapauksiin.
Pimeänpelko on aika ymmärrettävä, koska ihminen ei näe pimeässä kuten vaikkapa kissa. Eli ihminen on heikoilla ja epävarma sellasessa tilanteessa, ja siksi myös helposti pelkää epämukavuusalueella.
Samoin korkeat paikat, joista putoamisesta ei useinkaan selviä hengissä. Ja syvät vedet, joihin hukkuisi jos yhtäkkiä joutuisi vaikka yli 10m syvyyteen ilman laitteita, koska ei ehkä ehtisi pintaan. Kuolemaa saattaa pelätä, koska siihen liittyy paljon kysymysmerkkejä. Näitähän riittää, kun alkaa oikein miettimään.
Hyvä kun mainitsit nuo syvät vedet, sillä niitä minä pelkään. Itseasiassa jos se vesi on sellaista että ei nää pohjaan/ pitkälle niin se riittää jo luomaan karvimuutta ja ahdistusta. Se on sitä kun ei tiedä mitä siellä alla on vaikka olisikin joku matala järvi niin silti, jos ei pohjaan nää nii nou. Oikeastaan vaikka pohjaan näkisikin, niin silti ahdistaisi, koska ne kasvit ja kaikki oksat mitä siellä pohjassa on näyttävät aika pelottavilta ja ahdistavilta.
Juurikin näin. Niin ja pimeää pelkään kanssa ja samasta syystä kuin syvää vettä, eli epätietoisuusJoo noiden vesien kanssa vilkas mielikuvitus saattaa astua kivasti esiin, kuten pimeänkin kanssa.
Joo krapulassa ei uskalla nukkua pimeässä.Pimeänpelko on aika ymmärrettävä, koska ihminen ei näe pimeässä kuten vaikkapa kissa. Eli ihminen on heikoilla ja epävarma sellasessa tilanteessa, ja siksi myös helposti pelkää epämukavuusalueella.
Niin. Millaisen maailman me jätämme Keith Richardsille.Tulevaisuus. Sekä maailman, että oma.
Joo krapulassa ei uskalla nukkua pimeässä.