Varmaan se Torinon finaalitappio vaikuttaa. Ei halutakaan lähteä torille. Vaikkei nyt petytykään.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Suurlupaus Sanni Vanhanen jatkaa uraansa BrynäsissäLue lisää »
-
Karoliina Rantamäen hurja ura jatkuu Kiekko-EspoossaLue lisää »
-
Mitä tapahtui Elias Petterssonille? Tähtihyökkääjä alisuorittaa rajusti Canucksin parhaassa mestaruusjahdissa vuosiinLue lisää »
-
Uransa ennätyskauden pelannut Ruben Rafkin vahvistamaan Tapparan takalinjojaLue lisää »
-
Hoitoon ohjatun Valeri Nitšuškinin ympärillä velloo vastenmielinen ja vääristynyt kielenkäyttöLue lisää »
-
Tanskan liigassa tehoillut Oliver Kjær SaiPaanLue lisää »
Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa
- Viestiketjun aloittaja banaaninviljelijä
- Alkaa
- 5 371 434
- 66 935
Varmaan se Torinon finaalitappio vaikuttaa. Ei halutakaan lähteä torille. Vaikkei nyt petytykään.
Sunnuntaina vasta töihin ja vaimo pääsi aamuvuorosta klo 15, joten lähes vapaa yhteinen viikonloppu edessä. Vaikka ollaan iän myötä tultu todellisiksi kotihiiriksi, niin molemmat funtsitiin tänään, että normaalissa tilanteessa oltais lähetty syömään hyvin johonkin hyvään ravintolaan ja jatkettu siitä baariin istuskelemaan iltaa. Alkaa vähän oleen molemmilla ikävä tota ravintolaelämää.
Päädyttiin sitten leipomaan 32 vuotta sitten edesmenneen äitini (RIP) reseptin mukaisia (muistinvaraisesti) nakkisämpylöitä. Hyviä olivat ja kivaa oli, mutta kyllähän välillä vois käydä tuolla ulkonakin pyörähtämässä.
Päädyttiin sitten leipomaan 32 vuotta sitten edesmenneen äitini (RIP) reseptin mukaisia (muistinvaraisesti) nakkisämpylöitä. Hyviä olivat ja kivaa oli, mutta kyllähän välillä vois käydä tuolla ulkonakin pyörähtämässä.
Mä taas olen tänäänkin miettinyt kuinka vinksallaan voi niin sanottu sivistysvaltio olla kuten tämä Yhdysvallat. Joo, se on iso maa ja eri lakeja eri osavaltioissa, joten jokseenkin mahdotonta puhua siitä yhtenä valtiona. Nämäkin valkoiset roskat, toinen jopa poliiisi, ottavat itselleen oikeuden lynkata omien epäilyksiensä johdosta jonkun lenkkeilijän. Ja hirvee kitkuttelu että onko tässä edes tapahtunut mitään rikosta.
Mä olen pohjimmiltani jo niin surullinen kaikesta, että mä en edes pysty enää syyttämään noita hillybillejä, sillä ne on sairaan yhteiskunnan tuotoksia - nehän toimii kuten yhteiskunta sallii. Ja surullisinta tässä on nimenomaan mielestäni se, että nämä eivät välttämättä ole edes sairaita. Jos Suomessa tehdään järjetön teko, se varmaan lasketaan (*) lopuksi johonkin syyntakeettomuusjuttuihin koska ihminen ei ole ollut tässä maailmassa. Päin vastoin kuin nuo, jotka hakee oikeutusta teoilleen jopa jostain perustuslaeista. Säd.
(*) Edit: Jos on aihetta. Monesti uskon että on, jos suljetaan loppuelämäkseen laitokseen. Ongelma on enemmän ne jotka eivät ole sairaita, mutta ovat vaarallisia ja vittupäitä. Vankilatuomiot liian lyhyitä jne... mutta sentään edes pistetään sinne, kun tuolla Atlantin takana ei välttämättä tapahdu mitään ennen kuin korttelit laitetaan paskaksi protestin merkeissä. Sen jälkeen saatetaan jakaa jotain lohdutus tuomioita poliiseille yleisen tasapainon ja järjestyksen vuoksi.
Viimeksi muokattu:
En hirveästi fanittaisi Amerikan oikeusjärjestelmää tai vankiloitakaan. Laki on siellä eri mustalle ja valkoiselle miehelle. Tai köyhälle miehelle ja rikkaalle miehelle. Ja sitten on se "plea bargaining" systeemi, joka tarkoittaa että jos tunnustat vähäisemmän rikoksen vältät tuomion raskaammasta rikoksesta ja juttu ei edes mene valamiehistön tuomittavaksi.
En myöskään ymmärrä tätä intoa Suomessa, että rikolliset jotka olisi parempi pitää lopun ikäänsä lukkojen takana halutaan heti laskea takaisin vapaalle jalalle. Siinä mielessä kyllä arvostan, että silloin harvoin kun Amerikassa tuomio osuu oikeaan, niin se on sitten kunnon pituinen. Mutta muita piirteitä heidän systeemistään en kaipaa tänne.
En myöskään vankilaoloja. Suomessa on käsittääkseni asialliset, mikä on hyvä. Vapauden puuttuminen olkoon se rangaistus eikä väkivalta vankilassa. Tosin Amnestylle ei vissiin Suomenkaan vankilolot kelpaa, kritisoivat ainakin paljusellejä aiemmin, liekö niitä enää.
@Uimalakki Uh, saat laittamaan asioita perspektiiviin.
Mutta eikö se beethooffen tai vastaava ollut myös kuuro ja hyvin pärjäsi?
Mutta eikö se beethooffen tai vastaava ollut myös kuuro ja hyvin pärjäsi?
Eilen töistä kotiin palattuani itkin muutaman kyyneleen. Ne olivat onnen kyyneleitä. Muutamat kyyneleet sai aikaan tuo eilen tänne ketjuun kirjoittamani viestin sisältö. Eli se että palkallinenkin jatko siellä työkokeilupaikalla on enää sinettiä vailla varma juttu. Ja asian ja suunnitelmat voi kuulemma enää sotkea vain mahdollinen korona ja jos se aiheuttaa vaikka lomautuksia. Silloinhan ei saa uusia sopimuksia tehdä.
Tuo on tärkeä ja iso asia minulle ja palkkatöiden saaminen on ollut iso tavoitteeni jo melko pitkän ajan. Ja tehtävä sopimus voi kuulemma olla jopa vakkarisopimus. Tosin jos ja kun ainakin alkuun työpaikka haluaa hyödyntää sen palkkatuen mahdollisuuden joka minut palkkaavalla työnantajalla on mahdollisuus hyödyntää niin silloin soppari ei varmaan ole vakituinen. Sillä tuota palkkatukea ei kyllä ihan niin pitkäksi ajaksi saa. No ans kattoo minkälainen soppari sieltä vielä tulee. Mutta joka tapauksessa hieno homma, että saa edes tällaisista asioista puhua.
Tällä viikolla oli töissä tosiaan ensimmäistä kertaa testissä kuuden tunnin työvuorojen sijaan kahdeksan tunnin työvuorot. Olin töissä jokaisena työpäivänä seitsemästä kolmeen. Mielestäni jaksoin ihan hyvin tuon työviikon. Välillä vähän väsy painoi mutta tietty määrä väsymystä on ihan ymmärrettävääkin ja väsytti minua välillä kuuden tunnin päivinäkin. Ja nyt sovimme että teen ensi viikollakin 8 tunnin työpäiviä. Sanoin että se voi olla taas jo sitten helpompaa kun on tottunut jo tekemään niin pitkiä päiviä. Tuo jaksaminen kun on pitkälti myös varmaan tottumiskysymys. Se kun minäkään en ollut moniin vuosiin tehnyt näin pitkiä työpäiviä.
No, töissä ilahdutti eilen sekin kun keittiön emäntä sanoi että olen aina hoitanut hienosti hommani ja kun hän myös sanoi että olen myös sosiaalisesti mennyt paljon eteenpäin. Tämän olen toki myös itse pannut merkille ja minä taisinkin ensin aiasta sanoa johon emäntä sitten myöntäili ja vastasi tuon että kehitystä on tapahtunut paljonkin.
No hyvä fiilis on tällä hetkellä. Kivaa että on työ joka aikaan saa iloisia fiiliksiäkin. Ja eilen tuli yhdeksän vuotta jo kuluneeksi Suomen toisestakin miesten jääkiekon maailmanmestaruudesta. MInulle itse asiassa tämä toinen maailmanmestaruus on se ikimuistoisin kulta. Silloin sitä kultaa olin itsekin odottanut tosi kauan ja välissä oli 16 vuotta edellisestä mestaruudesta ja niiden aikana oltiin saatu nuolla paljon katkeraakin kalkkia.
Sitten kun olin itsekin vuonna 2011 Helsingissä torijuhlissa paikalla, järjestin silloinkin sairaalassa olleelle äidillenikin pienimuotoiset kultajuhlat sairaalaan. Vein täytekakun sairaalaan ja kukkakimpun, kahviteltiin sitten sairaalan aulassa. Paikalla oli myös siskoni tyttärensä kanssa. Tuolloin vielä oletettiin että äiti palaa sairaalasta mutta toisin kävi. Äiti vietti melkein koko loppuajan sairaalassa tai terveyskeskuksessa ja menehtyi heinäkuussa 2011.
Ja muistan sen äidin lähettämän yllättävän positiivisen viestin tuota vuoden 2011 finaalia edeltävänä yönä yövuorossa silloin ahertaneelle pojalleen. Usein ennen äiti oli aina toppuutellut ja muistutellut poikaansa ennen tärkeitä jääkiekkomatseja niillä ihanilla sanoilla että muista poika se on vain jääkiekkoa. Mutta tuolloin viesti kuului jotenkin niin optimistisesti tyyliin lähdetkö sinä maanantaina Helsinkiin torille kun tulee kultaa? Silloin sen arvasi että tämä on meidän vuosi kun äitikin siihen luottaa.
Tuo on tärkeä ja iso asia minulle ja palkkatöiden saaminen on ollut iso tavoitteeni jo melko pitkän ajan. Ja tehtävä sopimus voi kuulemma olla jopa vakkarisopimus. Tosin jos ja kun ainakin alkuun työpaikka haluaa hyödyntää sen palkkatuen mahdollisuuden joka minut palkkaavalla työnantajalla on mahdollisuus hyödyntää niin silloin soppari ei varmaan ole vakituinen. Sillä tuota palkkatukea ei kyllä ihan niin pitkäksi ajaksi saa. No ans kattoo minkälainen soppari sieltä vielä tulee. Mutta joka tapauksessa hieno homma, että saa edes tällaisista asioista puhua.
Tällä viikolla oli töissä tosiaan ensimmäistä kertaa testissä kuuden tunnin työvuorojen sijaan kahdeksan tunnin työvuorot. Olin töissä jokaisena työpäivänä seitsemästä kolmeen. Mielestäni jaksoin ihan hyvin tuon työviikon. Välillä vähän väsy painoi mutta tietty määrä väsymystä on ihan ymmärrettävääkin ja väsytti minua välillä kuuden tunnin päivinäkin. Ja nyt sovimme että teen ensi viikollakin 8 tunnin työpäiviä. Sanoin että se voi olla taas jo sitten helpompaa kun on tottunut jo tekemään niin pitkiä päiviä. Tuo jaksaminen kun on pitkälti myös varmaan tottumiskysymys. Se kun minäkään en ollut moniin vuosiin tehnyt näin pitkiä työpäiviä.
No, töissä ilahdutti eilen sekin kun keittiön emäntä sanoi että olen aina hoitanut hienosti hommani ja kun hän myös sanoi että olen myös sosiaalisesti mennyt paljon eteenpäin. Tämän olen toki myös itse pannut merkille ja minä taisinkin ensin aiasta sanoa johon emäntä sitten myöntäili ja vastasi tuon että kehitystä on tapahtunut paljonkin.
No hyvä fiilis on tällä hetkellä. Kivaa että on työ joka aikaan saa iloisia fiiliksiäkin. Ja eilen tuli yhdeksän vuotta jo kuluneeksi Suomen toisestakin miesten jääkiekon maailmanmestaruudesta. MInulle itse asiassa tämä toinen maailmanmestaruus on se ikimuistoisin kulta. Silloin sitä kultaa olin itsekin odottanut tosi kauan ja välissä oli 16 vuotta edellisestä mestaruudesta ja niiden aikana oltiin saatu nuolla paljon katkeraakin kalkkia.
Sitten kun olin itsekin vuonna 2011 Helsingissä torijuhlissa paikalla, järjestin silloinkin sairaalassa olleelle äidillenikin pienimuotoiset kultajuhlat sairaalaan. Vein täytekakun sairaalaan ja kukkakimpun, kahviteltiin sitten sairaalan aulassa. Paikalla oli myös siskoni tyttärensä kanssa. Tuolloin vielä oletettiin että äiti palaa sairaalasta mutta toisin kävi. Äiti vietti melkein koko loppuajan sairaalassa tai terveyskeskuksessa ja menehtyi heinäkuussa 2011.
Ja muistan sen äidin lähettämän yllättävän positiivisen viestin tuota vuoden 2011 finaalia edeltävänä yönä yövuorossa silloin ahertaneelle pojalleen. Usein ennen äiti oli aina toppuutellut ja muistutellut poikaansa ennen tärkeitä jääkiekkomatseja niillä ihanilla sanoilla että muista poika se on vain jääkiekkoa. Mutta tuolloin viesti kuului jotenkin niin optimistisesti tyyliin lähdetkö sinä maanantaina Helsinkiin torille kun tulee kultaa? Silloin sen arvasi että tämä on meidän vuosi kun äitikin siihen luottaa.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Vedin eilen Oulun AMK:n pääsykokeen allnighterin jälkeen kofeiinin voimalla koska mitä muutakaan olisin näillä unirytmeillä voinut. On se hyvä että nukuin toissa yönä yli 13 tuntia putkeen yhtä soittoa sillä tänään/eilen saldoksi jäi reilu 3h illasta ja toiset n.2h aamuyöstä. Olisin mä tavallaan kai voinut yrittää nukahtaa vielä uudelleen mutta a) heräsin kovaan nälkään, jouduin siis joka tapauksessa käymään keittiössä ja heräämään toviksi b) näin todella eriskummallista unta josta sain hyvän idean runon kirjoittamiseen.
Kun olin saanut tuon runon valmiiksi ja tallennettua, käperryin peiton alle kunnes päässäni alkoi virtaamaan uusi sanojen tulva ja yllättävä tarve kirjoittaa vielä toinen runo perään. Kuinka ollakaan, kello tulee kohta 9 aamulla ja kuuntelen nyt The Bunny The Bearin tuotantoa Spotifysta. Taisin jo unohtaa väsymyksenikin... Onneksi aina on ensi yö.
Kun olin saanut tuon runon valmiiksi ja tallennettua, käperryin peiton alle kunnes päässäni alkoi virtaamaan uusi sanojen tulva ja yllättävä tarve kirjoittaa vielä toinen runo perään. Kuinka ollakaan, kello tulee kohta 9 aamulla ja kuuntelen nyt The Bunny The Bearin tuotantoa Spotifysta. Taisin jo unohtaa väsymyksenikin... Onneksi aina on ensi yö.
Johnny B. Goode
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Setämiehet
Tää kuulostaa joltain sairaalta homopornosaagalta.
Täällä on oleillut yksi vähemmän tyytyväinen nuori henkilö (mieheni lapsi). Kouluun palaaminen on ottanut koville eikä mikään huvita. Sataakin. Lähtivät juuri hakemaan pitsoja tuosta läheisestä pizzapaikasta. Ehkä vähän sitten jo hymyilyttäisi kun saa mieleistä masun täytettä.
Johnny B. Goode
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Setämiehet
Oonko kauhee negapetteri kun mun mielestä nää menneiden pelien/ tapahtumien "liveseurannat on aika vitun väsynyttä tuubaa...? Oli sillon joskus vuonna 2005 hauska kun ekan kerran "liveseurattiin" -95 MM-finaalia. Olis voinu jättää siihen...
Itselleni tuo jääkiekko ja urheilu muutenkin eri muodoissa vielä menee. Mutta esimerkiksi tämä Euroviisut 2006 todellakaan ei.
banaaninviljelijä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Voi veljet. Melkein kolme viikko koronapaskaa takana. Eilen sanoivat, että juu aa frii män. En ole lapsianikaan siis kolmeen viikkoon nähnyt. Meni sen verran tehokkaasti käpy koronaan, että saatoin juoda yhtä soittoa kaksi tai kolme päivää, en muista.
Onnistuin hommaamaan maanantaille treffit. Karjismiron anopin kanssa.
Onnistuin hommaamaan maanantaille treffit. Karjismiron anopin kanssa.
Johnny B. Goode
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Setämiehet
Kännistä Banskua on petkutettu. Mestoille ilmestyy maanantaina Korven Kiiran isäukko.
Minulla on jäänyt syystä ja toisesta kaverien ja tuttavien näkeminen tosi vähälle tässä viime vuosien aikana. Syitä on ollut mukamas sairauksissani ja nyt tietenkin tässä koronassakin. Ja paras kaverikin asuu nykyään Lapissa asti. Mutta tärkeintä on että niitä vanhoja kaveri- ja tuttavasuhteita on vielä sentään olemassa. Kun olen nähnyt nopsaan tuttaviani niin ovat ne hyväntuulisesti moikanneet. Ja se on minulle iso juttu. Arvatkaa vain.
Äsken olin menossa naapurin grilliltä ostamaan maitoa litran. Näin menomatkalla vanhan kaverin vuosien takaa. Hän juoksi tuossa tiellä lapsensa perässä. Tämän lapsi ajoi fillarilla. En ensin meinannut tunnistaa mutta sitten kun tämä kaveri moikkasi minua niin tajusi tyhmempikin kuka on kyseessä. Samoihin liikennevaloihin pysähdyttiin ja en ensin tajunnut katsoa kuka siinä vieressä lapsensa kanssa oli. Mutta ilahduin kun tajusin että siinä vieressä seisoo kaveri vuosien takaa.
Vaihdettiin siinä sitten muutama sananen ja tämä on näitä tapauksia nyt ilmeisemmin kun sanotaan että hyvät tuttavat pysyvät tuttavina vaikka vuosiakin on välissä. Sitten kun taas tavataan tuntuu kuin ei olisi välissä aikaa kulunutkaan. Juttu luisti hyvin ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa.
Minua vähän kaduttaa se että olen pitänyt huonosti kaveri- ja tuttavasuhteita yllä edellisten vuosien aikana. Kaikki on keskittynyt lähinnä yhteydenpitoon sosiaalisessa mediassa. Mutta mikä sanottua, se on hienoa huomata että niitä samoja kaverisuhteita on yhä olemassa.
Äsken olin menossa naapurin grilliltä ostamaan maitoa litran. Näin menomatkalla vanhan kaverin vuosien takaa. Hän juoksi tuossa tiellä lapsensa perässä. Tämän lapsi ajoi fillarilla. En ensin meinannut tunnistaa mutta sitten kun tämä kaveri moikkasi minua niin tajusi tyhmempikin kuka on kyseessä. Samoihin liikennevaloihin pysähdyttiin ja en ensin tajunnut katsoa kuka siinä vieressä lapsensa kanssa oli. Mutta ilahduin kun tajusin että siinä vieressä seisoo kaveri vuosien takaa.
Vaihdettiin siinä sitten muutama sananen ja tämä on näitä tapauksia nyt ilmeisemmin kun sanotaan että hyvät tuttavat pysyvät tuttavina vaikka vuosiakin on välissä. Sitten kun taas tavataan tuntuu kuin ei olisi välissä aikaa kulunutkaan. Juttu luisti hyvin ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa.
Minua vähän kaduttaa se että olen pitänyt huonosti kaveri- ja tuttavasuhteita yllä edellisten vuosien aikana. Kaikki on keskittynyt lähinnä yhteydenpitoon sosiaalisessa mediassa. Mutta mikä sanottua, se on hienoa huomata että niitä samoja kaverisuhteita on yhä olemassa.
Introexpertti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, UKRAINA, LHF
Sen suurimman 10v. muistopäivän kunniaks pari tunti tullu kuunneltua häntä itseään eikä loppua näy. Kuunnelkaa nyt ite vaikka "Fever dreams" ja nauttikaa siitä äänestä. Ei tommosta ääntä oo olemassakaan. Ollut tosin on. No kiitos tallenteiden onhan se vieläkin olemassa.
You are Holy diver now Ronny. R.I.P
You are Holy diver now Ronny. R.I.P
Introexpertti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, UKRAINA, LHF
Ajelin joku aika sitten vahingossa Niinisalon porteille, ku Kankaanpäähän piti mennä. Muistelin että siellähän vaikuttanee eräs palstapersoona, ni huutelin joutessani ÄS-ÄM-TEETÄ sit siellä tovin. Et vissiin ookkaan siellä? Vai olitko metässä taas?
Hyvää viikonloppua kiitos myös sulle.
En ole Niinisalossa, enkä metsässä vielä.
Introexpertti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, UKRAINA, LHF
Niinpä tietenkin huutelin siis väärillä porteilla. Kaiketi oisin vaan halunnu sodeen munkkikahveille siivelläs. Oisin tarjonnu toki.
Mennyt vähän ohi multa näköjään. Menin heti nettiin ja RIP-ketjuun, että onko Dio kuollut, muttei missään mitään mainintaa. Sitten luin viestisi tarkemmin: aah, okei. Olin varmaan vika rivissä joka tajusi tämän. Dio on hyvä.
Joo ei näillä pöivärahoilla paljoa tarjota kenellekään mitään.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy