@Iisoppi minäkin kuulun niihin ihmisiin, jotka pääsääntöisesti alkavat latoa ostoksiaan kassahihnalle vasta kun se palikka on ilmestynyt sinne väliin. Mulle ei ole niin väliä, että laittaako sen palikan siihen se edelläni oleva asiakas vai minä itse, kunhan joku laittaa. Toiset ovat tässäkin tarkkoja, joidenkin mielestä se on
ehdottomasti edellisen asiakkaan homma asettaa se palikka ostostensa perään, kun taas toiset ovat sitä mieltä että se homma kuuluu
ehdottomasti seuraavalle asiakkaalle.
Jos palikoita ei ole vapaana, niin saatan aloittaa tavaroiden hihnalle lastaamisen vielä kun kassasta vedetään läpi edellisen asiakkaan ostoksia, mutta tällöin pidän kättä ostoksieni edessä, jotta ne eivät pääse eteenpäin ennen omaa vuoroani. Olen tarkkana sen palikan kanssa sen takia, että se olettaakseni helpottaa/selkeyttää myyjän duunia ja eliminoi riskin siihen, että ostokset menisivät edellisen asiakkaan ostosten kanssa sekaisin.
Mitä taas tulee noihin tappituntumalla jonottajiin, niin heitä en ymmärrä ollenkaan. Ihan kuin se jono liikkuisi yhtään sen nopeammin, jos edellä oleva tuntee tappituntumajonottajan hengityksen niskassaan. Joskus aikoja sitten jouduin yhdeltä tällaiselta pyytämään, että
"menisitkö vähän kauemmas", kun kaveri oli heti selkäni takana myös silloin, kun naputtelin PIN-koodia korttikoneeseen. Joku roti.
Ja kun vauhtiin pääsin, niin valitan nyt samalla ostoskärryillä tönijöistä, jotka kokemukseni mukaan ovat pääasiassa varttuneempia naisoletettuja. Kerran ollessani kassajonossa tunsin kahteen kertaan ostoskärryt selässäni, mitään pahoittelua ei kummallakaan kerralla kuulunut. toisella kerralla käännyin katsomaan ja loin mielestäni tönijä-ämmään sellaisen
"lopeta nyt jumalauta se töniminen" -katseen, johon tönijä vastasi ns.
"tonnin seteli" -katseella, erävoitto siis hänelle. Hetken päästä kolahti selkään kolmannen kerran. Myönnän toimineeni typerästi, mutta siinä kun hermot olivat muutenkin pinnassa, kuten ne osaltani kassajonossa usein ovat, niin käännyin ympäri, otin niistä kärryistä kiinni, nostin etureunaa muutaman kymmenen senttiä ilmaan ja räväytin voimalla takaisin lattiaan ja tämä kaikki sanomatta sanaakaan. Myyjäkään ei kommentoinut tekoani, kuten ei myöskään tönijämummo eivätkä muut tilanteen nähneet asiakkaat. Näin kuitenkin viesti meni perille, tai en tiedä menikö mutta ainakin tönijä otti kärryinensä metrin verran pakkia, eikä töninyt enää.