Joillekin tuntuu ylivoimaiselta ajatukselta että pelillistä identiteettiä voi myös kehittää johdonmukaisesti. Vanhaa ja hyväksi havaittua voi modernisoida järkevästi.
Mulla on semmonen kutina, että sekä Virtaselle, että nyt Merikivelle on organisaation taholta tämmöinen raamitus laitettukin. Ongelma vaan on, että tuo modernisointi ei voi toteutua ilman syvällistä muutosta pelin analyysistä, eli dilemma on mahdoton, eikä ole tapaa, jolla voisi modernisoida järkevästi ja kilpailukykyisesti pelitapaa, jossa on jo valmiiksi valuvika suhteessa pelin evoluutioon.
Jos tuota ongelmaa pointtaa pelin rakenteen kautta, ollaan taas siinä asiassa, josta täällä olen aiemminkin naputellut. Keskialueen peli, kiekoton peli ja tukipeli. Tottakai siellä on paljon muutakin viturallaan, mutta tähän kolmioon kiteytyy se konkurssi, eikä tätä voi upottaa järjellisesti siihen vanhaan tulosta tuottamaan, kun paitaa ei voi pitää housuina, eikä housuja paitana.
Edelleen, luulo on, että se virhearvio on nimenomaan organisaation tekosia, eikä valmentajilla ole ollut sitä liikkumatilaa rakentaa, mikä olisi pitänyt olla. Taustana tässä on ollut ehkä riskiajattelu, luultu, että neliö toimii pyöränäkin, koska vaihtoehto ja iso riski olisi, että muutos veisi tulosta kaudesta, ehkä kahdestakin.
Nyt sitten ollaan turbiinissa, eikä näillä neuvoilla enää siitä poispääsyä ole. Minä näen niin, enkä tiedä olenko oikeassa edes vähää alusta, että nimiä luettelematta JYPin pitäisi palkata tiimi, jonka vastuu ja valta olisi rakentaa se pelitapa kilpailukykyiseksi, eikä toimiston väellä ideoineen saisi olla mitään tekoa toteuttamisessa. Siis kausi uhraten, koko paska atomeiksi ja uudelleen rakennettavaksi, kestävästi tätä ei muuten voi toteuttaa, sen todistaa edelliset ja tämä kausi kiistattomasti.