Alkaen 400 m ajasta 49,3 voi sanoa, että yleisurheilumme menetti lupaavan nuoren juoksijan, onneksi jääkiekkoiluun. Ja juuri sen ansiosta Matti olikin niin huikea ensimmäisellä SM-sarjakaudellaan. Suurimman osan maaleistaan hän teki huikean lähtökiihdytyksensä ja nopeiden käsiensä ansiosta. Suomessa ei aikaisemmin ollut näkynyt luistimilla niin lujaa "juoksevaa" kiekkoilijaa eikä niin sähäkkää maalinedustalla käsiään käyttävää hyökkääjää. Syntynyt tähti, joka sittemmin aivan turhaan vähätteli rooliaan HIFK:n vuoden 1974 mestaruudessa. Seurannut menestys johti pian rapakon toiselle puolelle, jossa hölmöt jenkkiläiset eivät nähneet hänen kykyjään. Taisi aluksi Bostonissa olla ylivoimainen ykkönen laskettaessa maalit/laukaukset nhl:ssä (n. 50 %). Mutta sitten seurasi se tyypillinen nhl-pompottaminen, joka on jatkunut näihin päiviin asti ja joka on murskannut niin monen nuoren haaveet. Tyhmät Pohjois-Amerikkalaiset eivät kertakaikkiaan tajunneet, mitä menettivät, lukuunottamatta joitakin pelikavereita. Toki Hakki kävi useissa joukkueissa, mutta tuli sitten takaisin ja kypsänä sentterinä oli muuttunut lähinnä maalintekijästä, vastuunkantajaksi ja enemmän syöttöjä jakavaksi, epäitsekkääksi johtajaksi. Koko Suomi sai nauttia hänen upeista syötöistään ja pelisilmästään. Mestaruudet '80 ja '83 olivat suuresti Hakin ansiota, muita vähättelemättä, sillä joukkuepelistä kuitenkin on kyse. Sitten häntä vähän potkittiin päähän ja paineet veivät osansa. Onneksi hän kuitenkin pääsi takaisin HIFK:hon ja sai paitansa ansaitusti kattoon. Punainen 20 - Mr. Big - jolla oli suuri punainen sydän! Ylivoimaisesti kaikkien aikojen paras keskushyökkääjä Suomessa.
Hakin viimeinen DC 10 Stadista on lähtenyt! Respects!
Won't forget!