Onko tuhannen euron ilotyttö arvokkaampi kuin 500 euron vastaava?
Nyt ollaan jännän äärellä. Jos ilotytön funktion haluua nähdä vain puhtaana tarpeiden tyydyttäjänä, halvempi hupakko tarjoaa saman tyydytyksen kahteen kertaan samalla vastaavaa rahallista korvausta vastaan. Toisaalta taas hintaa määritellessä varsinkaan näin yrittäjävetoisella alalla on omat ongelmansa; hinta ei suoraan kerro mitä vastinetta saa rahalleen, vaan esimerkiksi Thaimaassa ja Monacossa taidetaan puhua eri hintatasosta. Suomessa taas markkinoiden vajavaisuudet (lainsäädäntö, tarjonta, alueelliset erot, jne.) pitävät huolen siitä, että tonnilla saa puolet kalliimpaa piparia, ei välttämättä puolet laadukkaampaa.
Toisaalta ilotyttöbisneksessä vaikuttavat usein muutkin seikat kuin vain lastin heittäminen. Jos samaan hintaan on tarjolla ulkoista kauneutta ja bensalla meikkaava taisteluvalas kupalla varustettuna, niin ulkoinen kauneus vie lähes jokaisessa tilanteessa voiton, fetissit ja vedonlyönnit sitten erikseen. Kauneuden määrittely taas on ikiaikaisen haasteellista ja muistakin palvelutarjoajien nikseistä voidaan vääntää kättä, jolloin subjektiivinen näkemys on hyvin pitkälti määrittelevä seikka palvelujen rahallista arvoa miettiessä. Jos kuvitteellinen Iira Korpi tarjoaisi palveluksiaan, niin tonnin heittäisin vaikka vartin iloista tiskiin ja reissaisin toiselle mantereelle. Jos taas kuvitteellinen Arja Halunen pyytäisi viissatasta tunnista ja päivystäisi vielä lähellä, niin voisi jäädä väliin.
Palkkauksen kohdalla on hyvä muistaa se, että työstä maksettava korvaus ei korreloi täysin saadun panoksen kanssa. Joku suomalainen finninaamainen kesätyöntekijä leikkaa nurmikkoa Suomessa samaan hintaan kuin maisteri vääntää koodia Delhissä. Nokialle se intialainen on arvokkaampi työntekijä rahalle saadun vastineen perusteella, mutta toisaalta lokaali ongelma (nurmi) taas ei tule hoidetuksi ilman lokaaleja palkkakustannuksia. Ihmisarvo ei taas tässä tapauksessa ole kovin relevantti mielestäni.
Eli näiltä osin näen ihmisarvon määrittelyn palveluksista maksettavan korvauksen perusteella vähän vaikeana ja monitulkintaisena seikkana. Plus jos ilotyttöä valitessa vaihtoehdot ovat 500€ ja 1000€, niin siinä vaiheessa sekä ilotytöllä että maksajalla on asiat varsin hyvin. Perusduunari, työtön tai opiskelija ei tuosta vain heitä kuukauden asumiskuluja lyhyen hetken nautintoon ja se ilotyttökään ei ole alansa alinta kastia.