Alle 20-vuotiaiden MM-kisat Kanadassa 2014–2015

  • 281 975
  • 856
Miten NHL:ään viime kesänä varattu Kasperi Kapanen ja toissa kesänä varattu Artturi Lehkonen voivat hakea asetelmia draftia varten?
No eiköhän heidän näyttönsä mene nyt omien seurojensa scouteille, että onko palaa pelata edes Pohjois-Amerikassa. Lehkonenkin pyörii niillä numeroilla jo, että näyttöpaikkaa ei välttämättä heru ilman näyttöjä tällaisissa kemuissa.
 

bob barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks
Viivelähtöjä on liian vähän ? Just.

Mediassa Kasperi Kapasen pelin kehuttiin parantuneen ja pari välähdystä häneltä nähtiinkin mutta jos tahtotaso on tätä luokkaa niin morjens ! MM-kisoissa !
Tuolla on iso osa joukkueesta pienemmillä lahjoilla varustettu mutta täydellä sydämmellä mukana. Ei hyvä .

Liukuu pitkiä aikoja tehottomasti ja ei ole peliasennossa/valmiina. Yksityisyritys ratkaisuissa hereillä, muutten Kalapalaista pellailua, pystyisi luistelu voimallaan taklaamaan huomattavasti enempi jos huvittaisi jne.
Äärimmäisen kova pettymys, tulee mieleen eräs Porilainen lajakkuus joka kanssa luuli olevansa automaattisesi U20 maalikuningas ilmaantumalla paikalle.

Tulee mielee vanha Kummelin sanonta; Älkää ny itteenne teloko :(
 

Sanberry

Jäsen
No eiköhän heidän näyttönsä mene nyt omien seurojensa scouteille, että onko palaa pelata edes Pohjois-Amerikassa. Lehkonenkin pyörii niillä numeroilla jo, että näyttöpaikkaa ei välttämättä heru ilman näyttöjä tällaisissa kemuissa.

Lehkonen on varattu Montrealiin vuonna 2013 2.kierroksella numerolla 55.
Hän on aikuisten tasolla tehnyt SHL:ssä ja Liigassa yhteenlaskettuna tehoja n. puoli pinnaa per peli. 19-vuotiaaksi mennessä.
Hyökkääjistä Lehkosen kanssa yhtä paljon töitä kentällä tekevät vain Aho ja Rantanen. Moni pääsee kyllä lähelle.
Vaikka on tähän asti kisoissa tehnyt vasta yhden maalin niin on jatkanut samalla taisteluilmeellä ja asenteella mihin viime kisat päätti.
Vaikka Montrealilla paljon tarjontaa onkin lupauksista hyökkäyspuolella niin kyllä Lehkonen sen oman näytönpaikkansa saa kävi näissä kisoissa miten tahansa.
 

VT

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No eiköhän heidän näyttönsä mene nyt omien seurojensa scouteille, että onko palaa pelata edes Pohjois-Amerikassa. Lehkonenkin pyörii niillä numeroilla jo, että näyttöpaikkaa ei välttämättä heru ilman näyttöjä tällaisissa kemuissa.
Ok, nämä sinun viestisi osoittavat, että ymmärryksesi ja tietosi nuorten MM-kisoista ja NHL:n varausjärjestelmästä on sitä tasoa, että viestisi tuli harvinaisen selväksi.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Tähän mennessä pelillinen arvosana joukkueelle on 8- ja tuloksen 6 (sisältäen maalinteon), kokonaisuus siis 7-. Slovakiamatsin kaltaisia pelejä sattuu kaikille eikä siitä voi mitään kovin isoja johtopäätöksiä vielä vetää.

Maalintekijöiden puutetta on esitetty syyksi heikohkoon tulokseen. Varmaan osatotuus tämäkin on, mutta Suomella ei nyt niitä huippuluokan maalintekijöitä ole tähän mennessä ollut kuin 2, Selänne ja Kurri. Joku pelaaja on usein ollut arvokisoissa liekeissä, mutta kv.tason huipulle vaaditaan myös suoritusvarmuutta. Viime vuonna MM-kisoissa Saku...joku oli tähti, mutta hän on kadonnut kiekkokartalta täydellisesti. Eipä Kanadakaan viime kisoissa Suomea vastaan erityisesti maalintekijöillään loistanut, Kanadallakin vain muutama osaa todella hyvin nuorten tasolla maalinteon, vaikka maan resurssit ovat materiaalin suhteen ylivertaiset.

Maalinteon harjoittelua voidaan lisätä, mutta en usko sen tuovat paljoa parannusta maajoukkueille. Huippuluokan maalintekijäksi ei tulla pelkästään harjoittelulla, vaaditaan muutakin, kuten poikkeuksellista lahjakkuutta. Itse perään kuulutan "lite bettre"-ajatusta myös maajoukkueisiin. Sen sijaan, että etsitään huippuja maalintekoon, harjoitetaan niitä tavallisempia löytämään edes yhden tavan maalintekoon. Yksi osaa hyvin laukoa siniviivalta, toinen tekee läpiajoista, kolmas maalin edestä, neljäs p-pisteeltä jne. Jokaisella pitäisi ainakin olla yksi bravuuri maalintekoon. On todennäköisesti parempi, että moni tekee yhden maalin kuin että yksi tekee monta maalia ottelussa.

Nämä kisat ovat kesken ja vasta saksamatsin jälkeen voidaan joukkueen panos arvioida perusteellisemmin. Yksi huonon tuurin matsi voidaan vielä katsoa läpi sormien, vaan ei kahta. Jos nyt kävisi niin, että Suomi jäisi lohkossaan hännille, olisi toivottavaa, että kritiikki kohdistettaisiin ennen muuta Jortikkaan. Päävalmentajan ammattitaitoon kuuluu purkaa joukkueen paineita ja saada jokaisesta paras irti. Yksittäisiä pelaajia ei kannata kovin rankasti niitata, koska tällä tasolla valmentajan panos on ratkaisevan tärkeä joukkueen menestyksessä. Ei tarvinne valistaa kirjoittajia niistä huippupelaajista, jotka ovat vuotta nuorempien ikäluokassa "flopanneet" U20 MM-kisoissa, mutta jotka seuraavana vuonna ovat olleet joukkueensa vastuunkantajia...
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämän joukkueen kohdalla en kyllä toivo mitään, minkä seurauksena on pakko ottaa kolmen pisteen voitto. Voitto ylipäänsä kuulostaa riittävältä tavoitteelta. Pakkohan nyt Saksaa vastaan on osua enemmän kuin kerran? Onhan?
Ehkä mielipiteeni olisi toinen, jos oltaisiin siinä tilanteessa että yksikin piste Saksalta varmistaa jatkopaikan. Nyt kuitenkin voitto on pakko ottaa viimeistään jatkoajalla tai rankkareissa, sillä yhdellä lisäpisteellä Suomi päätyy kahteen pisteeseen ja silloin Saksalla on joka tapauksessa vähintään tuosta ottelusta tulevat kaksi pistettä ja se menee keskinäisen perusteella jatkoon. Siinä voisi Suomi-pojalla vähän maila puristaa jatkoajalla ja rankkareissa. Mutta kyllä se Saksa kaatuu. Varmasti. Takulla. Ehkä.

Jo Tanskankin takia toivoisi, että Suomi ei karsintaan mene. Olisi aika tylyä, että ne pudotettaisiin suoraan Suomen kisäisännyyden perusteella, vaikka joukkue on ilmeisen pirteästi esiintynytkin. Tosin ei se Tanskan karsintaan joutuminen tietenkään ole varmaa. Sveitsi on mielenkiintosessa tilanteessa, kun kaikki lohkovoiton ja karsinnan väliltä on vielä mahdollista - ja siis Suomen puppeloinnin kautta jopa suora putoaminen.
 

blue line

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Maalintekijöiden puutetta on esitetty syyksi heikohkoon tulokseen. Varmaan osatotuus tämäkin on, mutta Suomella ei nyt niitä huippuluokan maalintekijöitä ole tähän mennessä ollut kuin 2, Selänne ja Kurri.

Miksi vetää rimaa noin ylös? Jo pelkästään NHL-pelaajaksi pääseminen edellyttää kovasti töitä monella eri osa-alueella. esim. luistelu, fysiikka yms. Mutta jos joku tekee vaikkapa Liigassa 25 maalia, niin kyllä minusta häntä voidaan jo kutsua maalintekijäksi. Pelkästään maalintekijäksi harjaantuminen ei ole mielestäni geeneistä kiinni, mutta jos se yhdistetään kaikkiin muihin osa-alueisiin, joita vaaditaan hall of fame -uraan P-Amerikassa, niin sitten voidaan jo alkaa puhumaan lahjakkuudesta. Esim. Teemun nopeusominaisuudet olivat aivan poikkeukselliset, joita hän tosin vielä jalosti kovalla työllä.

Eipä Kanadakaan viime kisoissa Suomea vastaan erityisesti maalintekijöillään loistanut, Kanadallakin vain muutama osaa todella hyvin nuorten tasolla maalinteon, vaikka maan resurssit ovat materiaalin suhteen ylivertaiset.

Jos nyt lähdettäisiin siitä liikkeelle, että minkälaiset edellytykset pelaajalla on onnistua. Ei kukaan voi vakavissaan väittää, etteikö P-Amerikan junioreilla olisi ollut laukaiseminen teknisesti "hiukan" paremmalla tasolla, kuin suomalaisilla. Aina.

Mulla menee kuppi nurin niiden kaikkien selitysten edessä, joita vuodesta toiseen keksitään siihen, miksi meidän nuoret ovat tässä viimeistelytaidossa aina niin paljon esim. P-Amerikkalaisia jäljessä. Aina samat selitykset, milloin vedotaan pelaajamassaan, milloin syytetään pelaajia laiskottelusta, milloin vika on maalivahdeissa, sattumassa, tuurissa yms. Koskaan kyse ei ole niistä juniorivalmentajista, jotka eivät itse näköjään hallitse asioita, eivätkä näin kykene ohjeistamaan ja kannustamaan. Lopputuloksena on aina iso kasa maalivahdin syliin ampuvia ripuliranteita, joilla ei ole edes kunnolla munaa ajaa säännöllisesti vastustajan maalille, pelata maskissa ja pistää ribareita sisään.
 
Suosikkijoukkue
Suomi, Minnesota Wild, Frölunda Indians
Miksi vetää rimaa noin ylös? Jo pelkästään NHL-pelaajaksi pääseminen edellyttää kovasti töitä monella eri osa-alueella. esim. luistelu, fysiikka yms. Mutta jos joku tekee vaikkapa Liigassa 25 maalia, niin kyllä minusta häntä voidaan jo kutsua maalintekijäksi. Pelkästään maalintekijäksi harjaantuminen ei ole mielestäni geeneistä kiinni, mutta jos se yhdistetään kaikkiin muihin osa-alueisiin, joita vaaditaan hall of fame -uraan P-Amerikassa, niin sitten voidaan jo alkaa puhumaan lahjakkuudesta. Esim. Teemun nopeusominaisuudet olivat aivan poikkeukselliset, joita hän tosin vielä jalosti kovalla työllä.



Jos nyt lähdettäisiin siitä liikkeelle, että minkälaiset edellytykset pelaajalla on onnistua. Ei kukaan voi vakavissaan väittää, etteikö P-Amerikan junioreilla olisi ollut laukaiseminen teknisesti "hiukan" paremmalla tasolla, kuin suomalaisilla. Aina.

Mulla menee kuppi nurin niiden kaikkien selitysten edessä, joita vuodesta toiseen keksitään siihen, miksi meidän nuoret ovat tässä viimeistelytaidossa aina niin paljon esim. P-Amerikkalaisia jäljessä. Aina samat selitykset, milloin vedotaan pelaajamassaan, milloin syytetään pelaajia laiskottelusta, milloin vika on maalivahdeissa, sattumassa, tuurissa yms. Koskaan kyse ei ole niistä juniorivalmentajista, jotka eivät itse näköjään hallitse asioita, eivätkä näin kykene ohjeistamaan ja kannustamaan. Lopputuloksena on aina iso kasa maalivahdin syliin ampuvia ripuliranteita, joilla ei ole edes kunnolla munaa ajaa säännöllisesti vastustajan maalille, pelata maskissa ja pistää ribareita sisään.
Asiaa ja lähes puhdasta asiaa! Tekosyiden keksiminen on taidetta, mutta lääkkeiden tuottamiseen tarvitaankin jo muutakin kuin pelkkää paskapuhetta. Jos tietäisin suoran vastauksen niin tuskin täällä kirjoittelisin, mutta huppu pitää vetää silmiltä pois, samoin yltiönegatiivinen asenne joka kumpuaa urpoilta jotka eivät erota oikeaa väärästä eivätkä palloa kiekosta, täällä haukutaan 19-22 vuotiaita NHL pelaajia ja samaan hengenvetoon kehutaan +30 liigajyriä jotka eivät ikinä ole eivätkä ikinä tule, pystymään suorituksiin joita on Suomen nuoret viimeisien vuosien aikana tehneet. Väkisin tulee mieleen, että kyse on väliinputoajaikäluokkien kirjoittamista katkerasävyisistä kommenteista :) Kuitenkin maalina pitää olla joku muu kuin nykyinen tilanne
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Ismo Lehkonen Urheilulehdessä ainakin näki Pikkuleijonien otteissa ihan hyvääkin. Valittelee tosin sitä, että tällä joukkueella yhteiset kokemukset ovat vähissä ja sitä kauttakin jotkut asiat pahasti vaiheessa. Näinhän se tosin joskus näissä nuorissa on, aikaa valmistautua ei ole riittämiin. Harjoitusturnauksia on, mutta niissä joukuueen koostumus vaihtelee paljonkin.

On todellakin hyvä kysymys, kuka suomalainen huippuvalmentaja olisi sitoutunut kahdeksi tähän projektiin. Jortikka lähti rohkeasti mukaan, kun kysyttiin. Ja miksei, kun on kohta seitsemät nuorten MM-kisat takana. Jääkiekkoliittokin alkoi vihdoin arvostaa pestiä kaksivuotisilla sopimuksilla. Sen sijaan Karri Kivi ei arvostanut, kun luikki KHL:ään kesken sopimuksen.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...On todellakin hyvä kysymys, kuka suomalainen huippuvalmentaja olisi sitoutunut kahdeksi tähän projektiin. Jortikka lähti rohkeasti mukaan, kun kysyttiin. Ja miksei, kun on kohta seitsemät nuorten MM-kisat takana. Jääkiekkoliittokin alkoi vihdoin arvostaa pestiä kaksivuotisilla sopimuksilla. Sen sijaan Karri Kivi ei arvostanut, kun luikki KHL:ään kesken sopimuksen.


Kysymys on yksinkertaisesti rahasta, siinä vaiheessa kun Jääkiekkoliitto maksaa kilpailukykyistä palkkaa, valmentajat arvostavat tuota pestiä.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Jos nyt lähdettäisiin siitä liikkeelle, että minkälaiset edellytykset pelaajalla on onnistua. Ei kukaan voi vakavissaan väittää, etteikö P-Amerikan junioreilla olisi ollut laukaiseminen teknisesti "hiukan" paremmalla tasolla, kuin suomalaisilla. Aina.

Mulla menee kuppi nurin niiden kaikkien selitysten edessä, joita vuodesta toiseen keksitään siihen, miksi meidän nuoret ovat tässä viimeistelytaidossa aina niin paljon esim. P-Amerikkalaisia jäljessä. Aina samat selitykset, milloin vedotaan pelaajamassaan, milloin syytetään pelaajia laiskottelusta, milloin vika on maalivahdeissa, sattumassa, tuurissa yms. Koskaan kyse ei ole niistä juniorivalmentajista, jotka eivät itse näköjään hallitse asioita, eivätkä näin kykene ohjeistamaan ja kannustamaan. Lopputuloksena on aina iso kasa maalivahdin syliin ampuvia ripuliranteita, joilla ei ole edes kunnolla munaa ajaa säännöllisesti vastustajan maalille, pelata maskissa ja pistää ribareita sisään.

Suunnilleen tällaista selittelyn taide Suomessa on. Nykyään myös valmentajat ovat entistä herkempiä (maailmanlaajuisesti) löytämään syyllisiä yksilöistä. Tuo Mixu on kehittänyt siitä jo säännön potkupallomaajoukkueeseen. Kuitenkin pari viime vuotta U20:ssa todistavat aika selvästi, mistä menestys/ tai sen puute kiikastaa. Kaksi vuotta sitten oli hyviä perusteita olettaa, että Suomi taistelisi mitaleista. Joukkue kuitenkin päästettiin leijumaan, pelikuri katosi ja sitä myöden, yksilöistäkin katosivat taito ja lahjakkuus mystisesti. Viime vuonna tilanne oli tasan päinvastoin. Vain todellinen optimisti veikkasi joukkuetta mitaleille. Kivi oli kuitenkin löytänyt oikean tavan käsitellä poikia ja tuloksena oli maailmanmestaruus. Toki siihen vaikuttivat monet seikat, mutta ytimenä oli oikeanlainen koutsaus.

Samaa mieltä olen maaiinteon taidosta, kanukit osaavat sen suomalaisia paremmin, mutta jos Suomi pelaa täydellisesti joukkueena, Kanadakin voisi olla vaikeuksissa Suomea vastaan.

Tuleva saksamatsikin on jo voitettu tai hävitty ennen avauskiekon tipahtamista. Kaikki riippuu nyt siitä, pelaako joukkue omalla rutiinitasollaan. Mitään ihmeitä ei vaadita: Saksa on lohkon heikoin joukkue. Rutiinitason saavuttamisessa avaimet ovat Jortikalla, kaivaako hän jostain sen taidon, millä aikoinaan johdatti nuorisomaajoukkueen kultaan.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Kysymys on yksinkertaisesti rahasta, siinä vaiheessa kun Jääkiekkoliitto maksaa kilpailukykyistä palkkaa, valmentajat arvostavat tuota pestiä.

Jukka Jalonen sai KHL:stä tarjouksia 2011 maailmanmestaruuden jälkeen, jotka olivat rahakkaampia, kuin jääkiekkoliiton maksama palkka. Silti Jalonen pysyi Suomen valmentajana, vaikka toki lähtikin lopulta kiekkovuoden 2013 puolivälissä Pietariin valmentamaan.

Suomen maajoukkueen valmentaminen pitäisi olla kunnia, eikä sitä tulisi mitata rahassa. Ainakin tässä mielessä Jukka Jalonen toimi hyvänä esimerkkinä. Toki palkkauksen tulee olla kohdillaan, muuten huippuvalmentajat eivät näistä hommista kiinnostu. Paineet ovat kovat, ja palkan on oltava samaa tasoa.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Nuorten päävalmentajapestiä miettiessään, valmentaja saattaa puntaroida myös käytössä olevaa pelaajamateriaalia. Esimerkiksi Kivi saattoi laskea, että menestymisen mahdollisuudet voivat tällä porukalla olla suht vähäiset. Ja ajatteli, että KHL on koettava nyt, kun siihen mahdollisuus tarjoutui. Jortikka taas on KHL:n jo nähnyt.

Jortikan valinnassa saattoi painaa myös päävalmentaja Kari Jalosen sana. Jalonen ja Jortikka ovat hyviä ystäviä keskenään ja tuntevat toisensa, joten maaperä Jortsun palkkaamiselle oli otollinen.

Ja täytyy muistaa, että Jortsu on valmentajapiireissä arvostettu kaveri. Edellisen kerran Jortikka houkuteltiin nuorten päävalmentajaksi juurikin Jukka Jalosen ja Erkka Westerlundin toimesta.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Jukka Jalonen sai KHL:stä tarjouksia 2011 maailmanmestaruuden jälkeen, jotka olivat rahakkaampia, kuin jääkiekkoliiton maksama palkka. Silti Jalonen pysyi Suomen valmentajana, vaikka toki lähtikin lopulta kiekkovuoden 2013 puolivälissä Pietariin valmentamaan...


Minusta on turha vertailla liiton päävalmentajan ja kaksikymppisten valmentajien palkkaa tai asemaa. Päävalmentajan asema, arvostus ja palkka on nyt omassa luokassaan. Mikäli jääkiekkoliitto haluaa sitouttaa nuorten maajoukkueisiin valmentajia, raha on käytännössä ainoa keino.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Nuorten päävalmentajapestiä miettiessään, valmentaja saattaa puntaroida myös käytössä olevaa pelaajamateriaalia. Esimerkiksi Kivi saattoi laskea, että menestymisen mahdollisuudet voivat tällä porukalla olla suht vähäiset. Ja ajatteli, että KHL on koettava nyt, kun siihen mahdollisuus tarjoutui. Jortikka taas on KHL:n jo nähnyt.
Eiköhän Kiven lähtöön kesken sopimuskauden vaikuttanut aika paljon tuo (yllättävä) maailmanmestaruus. Toisella kaudella hänellä ei olisi ollut enää muuta kuin menetettävää koska mestaruutta parempaa ei voi noissa kisoissa saavuttaa. Toisaalta taas Suomen mestaruus ja Nuorten maailmanmestaruus putkeen oli niin kova näyttö valmentajalta että parempaa saumaa ulosmitata oma markkina-arvonsa KHL:ssä ja muissa kovissa sarjoissa ei hevin tule.

Ainiin, Ruotsihan sopii mainiosti puolivälierävastukseksi koska Jortikka lupasi tuossa aiemmin linkitetyssä reeneistä tehdyssä piilokameravideossa että Ruotsi kaatuu kyllä vaikka korvanappiin yritettiin toista väittää.

http://www.mtv.fi/sport/jaakiekko/l...ti-nuoria-leijonia-katso-hauska-video/4641986
 

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
En ymmärrä tätä kommenttia. Suomen peli on rakenteellisesti kunnossa oli se Jortikan ansiota tai ei, niin vika ei itsessään ole penkin takana.

Mielestäni vain täysin väärän tyyppinen valmentaja nuorten penkin taakse, aikakin jo mielestäni ajanut Jortikasta ohi ajat sitten. Toki en tiedä kuka olisi ollut hyvä valinta Jortikan tilalle, mutta silti itse olen ihmetellyt alusta lähtien tätä valintaa.
 

jamppa1919

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠Ässät♠
Äärimmäisen kova pettymys, tulee mieleen eräs Porilainen lajakkuus joka kanssa luuli olevansa automaattisesi U20 maalikuningas ilmaantumalla paikalle.
(

No porilainen lahjakkuus teki puolivaloillakin kovaa jälkeä. Kapanen on vielä kiikareilla kuten suurin osa Suomen joukkueestakin.

Turha silti yksilöitä on tässä lähteä osoittelemaan. Pahimmat pelot on vain toteutunut. Sentteriosasto ei ole pystynyt vastaamaan huutoon ja joka jätkä Rauhalaa lukuun ottamatta pelaa liian suuressa roolissa. Tosin Hintz on ollut keskellä yllättävänkin hyvä, pessyt satanolla Mustosen. Mutta tosiaan se että joukkueesta puuttuu peliä tekevä ykkössentteri ja Kalapudas on liian kovassa paikassa kadoten joka pelissä jossain vaiheessa täysin kuvasta, niin eipähän tuossa jengissä ole maalintekijöitäkään. Oikeastaan jengi on täynnä näitä yleispelaajia jotka pelaavat ihan hyvin kumpaakin suuntaan mutta kenestäkään ei ole nousemaan ratkaisijaksi kovassa paikassa. Mielestäni myös aika säälittävää että jengin paras pelaaja tähän mennessä on ollut 16 vuotias poika. Se on myös ollut suuri ongelma maalinteon suhteen ettei puolustuksesta ole löytynyt kaveria joka olisi pystynyt tarpeeksi tukemaan hyökkäyksiä. Honka on yrittänyt, mutta tehnyt ohessa liian paljon virheitä. Lyytinen taas on epäonnistunut täysin ja ollut aika paha floppi toistaiseksi verrattuna liigapeleihin.

Ensi vuoden kisoissa meillä tulee olemaan kyllä todella kova jengi. Koko kakkos ja kolmosketju näistä kisoista on mukana ja sen lisäksi viimeisenä pudonnut Lammikko ja loukkaantumisen vuoksi kisat väliin jättänyt Saarela. Ilman loukkaantumisia meillä on vain 4 hyökkääjän paikkaa auki ensi vuodeksi. Puolustus tosin on jälleen ensi vuonna kysymysmerkki, maalivahtipelin uskon Kähkösen ansioista nousevan tarpeeksi korkealle tasolle.
 

Grinder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canes, TPS, Wizards
Näinköhän mahtaa käydä, että ennen kisoja kovana pidetty Tsekki joutuu putoamiskarsintaan. Joukkeen pitäisi nimittäin voittaa Venäjä, jatkaakseen puolivälieriin. Ei se tietenkääm mahdotonta ole, mutta tsekkien näitten kisojen esityksillä olisihan se aika kova temppu. Mahdollinen, mutta aika epätodennäköinen skenaario on vielä se, että Suomi ja Tsekki kohtaavat putoamiskarsinnoissa.
 

Barney

Jäsen
Ehei pojat, pojat. Teillä on täällä ihan väärät sylkykupit. Kapanen ja Saros, hah. Honkaakin on vähän kyseenalaista kyseenalaistaan, koska avaa kuitenkin peliä paremmin kuin muut Suomen pakit.

Mä lähtisin enneminkin kyseenalaistamaan Mustosen ja Ojamäen rooleja joukkueessa.
Nyt olet asian ytimessä. Joukkueen ylivoimaisesti pahin pettymys on ollut Aleksi Mustonen. Liigasyksyn yllättäjästä odotettiin joukkueen ykkössentteriä, mutta mitä ollaan saatu? Peliälytön, puolustuksessa miehensä hukkaava ja kiekollisesti hätäisiä sekä mielikuvituksettomia ratkaisuja tekevä lapanen. Mustonen on ollut kuitenkin vakionimi nuorisomaajoukkueiden kapteenistossa, joten nyt se meisseli esiin ja step your game up. Mustonen oli mielestäni jo viime vuoden kisojen heikoin lenkki kiekollisena sentterinä, joten vähän pelotti, että hänen tasonsa ei riitä tänäkään vuonna. Muse voisi nyt yllättää, koska Liigassa kulki syksyllä kuitenkin varsin hyvin eikä se voinut olla tuuria. Eihän. Sitten tämä Porin lahja suomalaiselle kiekkoilulle on ollutkin niin hyvä kun arvasinkin. Otin Kanada-pelissä Ojamäen erikoistarkkailuun ja kerran hän ohjasi hyvin maalinedustalla. Muuten hävisikin sitten ihan jokaisen kaksinkamppailun, vaikka piti olla muka hyvä nelosketjun pelaaja? Jos olisin valmentaja, niin tämä Jortikan suosikki istuisi Saksaa vastaan katsomossa, mutta tässä tilanteessa todennäköisempää on varmaan hänen nostamisensa kärkikenttiin.

Paljon on haukuttu Hongan ylivoimapelaamista, mutta eiköhän tuo käsky ole tullut valmennusosastolta. Vai miksi muuten tuo ykkösylivoima perustuu pelkästään Hongan viivakutiin ja kakkosylivoima siihen kun haetaan Puljujärvelle epätoivoisesti one-timeria? Valmennus on ilmeisesti kehittänyt aika yksinkertaisen reseptin tuohon ylivoimalle, koska ekoissa peleissä ei saatu ylivoimalla tarpeeksi laukauksia aikaan. Toki se Hongan laukaus pitäisi lähteä vähän nopeammin sieltä viivasta, mutta eihän kukaan voi olla hyvä kaikessa. Hongan vahvuudethan ovat kiekon liikuttamisessa, ja vaikka laukaus onkin napakka, niin ei se silti ole nopea.

Mielestäni tässä on ihan turha vielä hätääntyä. Kuten ketjussa on aiemminkin todettu, niin Suomen peli on rakeenteeltaan ihan kunnossa. Viimeisissä ratkaisuissa (molemmissa päissä) puuttuu tietty terävyys ja tappamisen meininki, mikä näkyy sitten rumasti tulostaululla. Ruotsi kuitenkin vastustajana on mielestäni pienessä kaukalossa näiden kisojen Kanadaa ja USA:ta heikompi vastus. Tulosten valossa toki Ruotsi on pelannut hyvin, mutta ei joukkue pelillisesti mielestäni ole ollut läheskään viime vuoden veroinen. Ei se ole myöskään paperilla, vaikka Nylander-Kempe kaksikko onkin pirun vaarallinen. Tänään Saksaa rumasti kakkoseen ja sitten Ruotsin kimppuun!
 
Jos nyt lähdettäisiin siitä liikkeelle, että minkälaiset edellytykset pelaajalla on onnistua. Ei kukaan voi vakavissaan väittää, etteikö P-Amerikan junioreilla olisi ollut laukaiseminen teknisesti "hiukan" paremmalla tasolla, kuin suomalaisilla. Aina.

Mulla menee kuppi nurin niiden kaikkien selitysten edessä, joita vuodesta toiseen keksitään siihen, miksi nuoret ovat tässä viimeistelytaidossa aina niin paljon jäljessä. Milloin vedotaan pelaajamassaan, milloin syytetään pelaajia laiskottelusta, milloin vika on maalivahdeissa, sattumassa, tuurissa yms. Koskaan kyse ei ole niistä juniorivalmentajista, jotka eivät itse näköjään hallitse asioita, eivätkä näin kykene ohjeistamaan ja kannustamaan. Lopputuloksena on aina iso kasa maalivahdin syliin ampuvia ripuliranteita, joilla ei ole edes kunnolla munaa ajaa säännöllisesti vastustajan maalille, pelata maskissa ja pistää ribareita sisään.

No tästä on harvinaisen helppo olla samaa mieltä (ja samaa on tullut jauhettua palstallakin eri yhteyksissä vuositolkulla:). Mm. sen takia on ihan oikeasti itkunaurukamaa lukea junnuvalmentajista, jotka pakottavat jo pikkupennut siirtämään vastuuta selvissä maalipaikoissa jopa läpiajoista lähtien (sic, sic, sic) - ihan niin kuin sitä ei "osattaisi" muutenkin. VMP.

Mielestäni vain täysin väärän tyyppinen valmentaja nuorten penkin taakse, aikakin jo ajanut Jortikasta ohi ajat sitten.

Perusteluja? Jortikassa on tunnetut vikansa, mutta tälläiset älyllisesti laiskat "aika on vaan ajanut ohi" -heitot kaipaisivat jotain konkretiaa taakseen - jopa nettipalstalla. Ja ei, perusteluksi ei riitä, että "pelikirja on niinku vanhentunut" tms. yhtä lailla tyhjää tuubaa.

Asiaan. Saksa kaatuu jo omalla tasolla pelaamalla, mutta klisee tai ei, se miten ottelu lähtee käyntiin ja kumpi tekee ensimmäiset maalit merkitsee nyt valtavasti. Pelaajat vastaavat tekemisistään, mutta Hannu-sedällä on oikeasti iso ruutu siinä, miten valmistautuminen, paineiden käsittely ja koko paketti pysyy kasassa.
 
Viimeksi muokattu:
Ainakin mitä omasta junioriurastani voin nostaa esille tuosta juniorivalmentamisesta, niin hemmetin paljon oli harjoituksia joukkueen kanssa jotka eivät päättyneet vetoon. Vastaavasti Kanadassa jo junnujen harjoituksilla on selkeä päämäärä, joka siis on se, että tehdään maali. Jokainen luisteluharjoituskin voidaan päättää siten, että saadaan laukaus aikaiseksi.

Mitä itse kisoihin tulee, niin mielestäni ei ole mitään yllätyksellistä ollut näissä peleissä tai mitään mistä Suomea kovin kauheasti voisi edes moittia. Kahdessa pelissä jo lähtökohdiltaankin altavastaaja ja Slovakia-pelissä kiekko ei vain pompannut meidän eduksi. Hyvin on kuitenkin taisteltu, mutta jos Saksalle hävitään niin sitten voidaan pienimuotoisesta katastrofista jo alkaa puhua. Onneksi tällöin suojana on se, ettei voida tippua alempaan sarjaan.

En osaa Jortikasta sen kummemin sanoa mitään muuta kuin, että hänessä varmasti hyvät ja huonotkin puolensa. Jos vanhat tavat on jäänyt, niin hieman mulkerohan se Hannu on mitä pelaajiin on uskominen, joten se saattaa hieman henkisesti syödä tällaista nuorta joukkuetta, jolle voisi tehdä parempaa positiivisemman lähtökohdan antava valmentaja (as Karri Kivi). Tiedä häntä.
 

Wire

Jäsen
Ainakin mitä omasta junioriurastani voin nostaa esille tuosta juniorivalmentamisesta, niin hemmetin paljon oli harjoituksia joukkueen kanssa jotka eivät päättyneet vetoon. Vastaavasti Kanadassa jo junnujen harjoituksilla on selkeä päämäärä, joka siis on se, että tehdään maali. Jokainen luisteluharjoituskin voidaan päättää siten, että saadaan laukaus aikaiseksi.

Tai jos harjoite oli laukaukseen päättyvä niin oli ihan ok jos se oli sellainen logoon osuva ropelli.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Näinköhän mahtaa käydä, että ennen kisoja kovana pidetty Tsekki joutuu putoamiskarsintaan. Joukkeen pitäisi nimittäin voittaa Venäjä, jatkaakseen puolivälieriin. Ei se tietenkääm mahdotonta ole, mutta tsekkien näitten kisojen esityksillä olisihan se aika kova temppu. Mahdollinen, mutta aika epätodennäköinen skenaario on vielä se, että Suomi ja Tsekki kohtaavat putoamiskarsinnoissa.

Suomella on kaiketi ensi vuoden kisoihin kiintiöpaikka kisaisäntänä, joten tuskin karsintoja pelattaisiin Suomen niihin joutuessa ollenkaan. Hieman epäreilu tilanne kieltämättä, näin ollen A-lohkosta voi päästä pudotuspeleihin vain kahdella pisteellä (Saksa voittaa tänään varsinaisen peliajan jälkeen) ja B-lohkosta voi pudota suoraan divariin neljällä pisteellä.

Tanskallakin on vielä pieni riski joutua karsimaan (tai pudota suoraan), mutta tuskinpa sekä Sveitsi että Tshekki sitä ohittavat. Ihan piristävää, että pitkästä aikaa nousija säilyy.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Tulosten valossa toki Ruotsi on pelannut hyvin, mutta ei joukkue pelillisesti mielestäni ole ollut läheskään viime vuoden veroinen. Ei se ole myöskään paperilla, vaikka Nylander-Kempe kaksikko onkin pirun vaarallinen.

Samaa mieltä alkuosasta eli että Ruotsi ei ole läheskään viime vuoden veroinen. Oikeastaan olen sitä mieltä, että tämän vuoden joukkue on heikoin Ruotsi vuosikausiin. Nyladerin vaarallisuudesta ehdottomasti samaa mieltä, todella luova, älykäs, nopea ja taitava kaveri, mutta hyvästä pistesaldostaan huolimatta Kempe ei ole tehnyt meikäläiseen suurempaa vaikutusta. Epäruotsalaiseen tapaan sooloilee ja viidellä viittä vastaan hukkaa kiekkoja keskialueella toistuvasti, kun yrittää harhauttaa jokaista vastustajan pelaajaa sen sijaan että syöttäisi ajoissa joukkuekaverille. Saanut pisteensä ylivoimalla, mikä onkin ruotsalaisten vahvin ase.

Kempeä posittiivisemman vaikutuksen meikäläiseen ovat tehneet liikkuvat ja fiksusti laukovat pakit Gustav Forsling ja Sebastian Aho yv:n viivamiehinä, Detroitin seitsemännen kierroksen varaus Axl Holmström ja maalivahti Linus Söderström. Eivätkä kapteeni Jacob de la Rose, hyökkääjä Lucas Wallmark ja iso pakki William Lagesson yhtään paskempia pelimiehiä ole. Mutta kokonaisuutena joukkue ei ole yhtä iso, luisteluvoimainen, taitava ja syvä kuin viime vuoden porukka. Täysin Suomen voitettavissa ole ryhmä.
 

Anu Saukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Täällä löytyy luottoa pikkuleijonion vielä. Tänään rento rutiinilla otettu voitto ja Ruotsi kaatu seuraavaksi. Sitten turnauksen jälkeen kaikki jälkiviisaat voivat sanoa sanat "Win the right games".
Näin tapahtui viime vuonna ja samoin miesten kisoissa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös