Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[ms.qvist]

Kuinkahan paljon on vaikkapa 10 000 viestin ylittäneissä nimimerkeissä kirjoittajia, jotka voivat aidosti sanoa olevansa onnellisia ja tasapainoiseen elämäänsä tyytyväisiä?

Valehtelisin jos väittäisin olevani onnellinen tai tasapainoisessa tilassa - lähinnäkin jälkimmäistä, koska tietyssä mielessä olen onnellinen mutta olosuhteiden pakosta kirjoitteluni palstalle on runsaampaa mitä järkevänä voidaan pitää.

En siis todellakaan voi sanoa olevani tasapainoisessa tilassa ja elämääni kaikella tapaa tyytyväinen. Osaan tasapainottomuuttani aiheuttaviin asioihin voin vaikuttaa, mutta syystä tai toisesta johtuen tällä hetkellä en juurikaan asioiden kulkuun puutu konkreettisin teoin - syksyllä tilanne muuttunee olennaisesti mikäli esim. tilanne töissä ei ole konkreettisella tapaa muuttunut paremmaksi, mitä epäilen suuresti, koska tunne on voimallisesti se, että olen väärässä paikassa ja mikä parasta tai pahinta - väärällä alalla.

Osaan elämääni tasapainottomuutta tuottaviin syihin en voi käytännössä laisinkaan vaikuttaa, ne ovat minun ulottumattomissa mutta niiden ehdoilla minun on elettävä elämääni ja yksinkertaisesti toivottava etteivät asian mene entistä huonompaan suuntaan. Tai on väärin sanoa etten voi käytännössä laisinkaan vaikuttaa, kyllä minä voin, mutta se tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi hylätä minulle merkityksellisiä ihmisiä, mitä en ole valmis tekemään nyt tai koskaan.

Tilanne on monella tapaa oudoksuttava, mielummin olisin tänä nimenomaisena hetkenä jossain muualla kuin turvallisessa koto-Suomessa. Tuntuu, että täällä teen arjessa jokainen hetki hidasta mutta vääjäämätöntä kuolemaa.

vlad.

 

[Captain Slow]

Vähän siellä sun täällä netissä pyöriessäni löysin "mielenkiintoisen" sivuston. PenaServeri vaikuttaa vähän Pasi Viheraho vol.2:lta. Mikäköhän idea näinkin "mielenkiintoisen" sivuston ylläpitämisessä mahtaa olla? Yhtä kaikki - onpahan näitäkin juttuja tullut luettua jo toisenkin rommitotin ajan. Mikäli kaipaat kuvitettua ohjetta vaikkapa kermaisen jauhelihan valmistusprosessista tai paskalla käymisestä, niin...

Ihmisen asialla - PenaServeri
(...vastuu siirtyy nyt lukijalle...)

Mitä vittua mä justiinsa luinkaan?

Kaunis puhelinkuvakin kys. sivulla. Väärällä päällä vaan vastattu lankapuhelimeen.

 

[kalkkifredi]

Luukkonen on tänä vuonna ajoissa liikkeellä. Ennen se malttoi keskikesään asti olla vankilassa, mutta nyt se päätti karata jo kevään alkavan kukoistuksen aikaan.

 

[sidney]

Luukkonen on tänä vuonna ajoissa liikkeellä. Ennen se malttoi keskikesään asti olla vankilassa, mutta nyt se päätti karata jo kevään alkavan kukoistuksen aikaan.

Sillä on juoksuaika. Minkäs luonnolleen mahtaa hän.

 

[Uleåborgir]

Eri sivustoilla pitäisi olla käytössä "tykkää meistä sosiaalisessa mediassa" -pylpyrän lisäksi "vihaa meitä somessa" -napike. Aatosta voisi jatkaa siihen, että yksittäistä juttua voisi inhota julkisesti. Tällä tavalla moni sivusto luultavasti saisi vielä entistä enemmän lukijoita. Vihaa meitä -nappula sopisi ainakin erittäin monen "Tämä on tämä" -otsikointiin perustuviin sivustoihin kuten Yleisradion lätkätoimitukseen, iltaripuleihin, sekä moniin moniin muihin paikkoihin. Soveltuvin osin jopa Jatkoajan verkkolehden klikkihuorausotsikkojuttuihin. Palautekanava olisi tällöin välitön ja luultavasti melko rehellinen.

 

[alwahla]

Kuinkahan paljon on vaikkapa 10 000 viestin ylittäneissä nimimerkeissä kirjoittajia, jotka voivat aidosti sanoa olevansa onnellisia ja tasapainoiseen elämäänsä tyytyväisiä?

En ihan vielä lukeudu tuohon porukkaan, mutta rohkenen silti vastata esittämääsi kysymykseen.

Itsetuntoni on oikeastaan ainoa asia, joka näiden vuosien aikana on kehittynyt roimasti. Onnellisuutta en muista koskaan kokeneeni ja tasapainoisen elämän kanssa on vähän niin ja näin. Toivoa sopii, että ainakin nuo kaksi asiaa korjaantuu viimeistään siinä vaiheessa, kun 10 000 lähetetyn viestin raja rikkoutuu Jatkiksessa.

Tunnen olevani jonkinlaisessa välivaiheessa, joka on kestänyt jo lähes 15 vuotta. Jotkut asiat menevät eteenpäin - siis työelämässä, mutta yksityiselämässä kaikki on samalla tavalla kuin ennenkin. Eli olen itseni paras ja ainoa seuralainen. Vuodesta toiseen tämä meininki on kyrsinyt, mutta kun en vaan uskalla ottaa kontaktia ihmisiin vapaa-aikanani, joten nyhvään kaiken luppoajan sisätiloissa. Iltakasilta viimeistään sulkeudun kokonaan sisään ja herään taas seuraavana päivänä uuteen ja niin tutulla tavalla etenevään päivään.

Itsestänihän tämä kaikki johtuu, mutta muutos on niin hankalaa.

 

[Lunatico]

Täytyy tähän sanoa, että muutos lähtee oikeastaan aina itsestä. Ja siitä kuinka kovasti sitä muutosta haluaa ja on valmis siihen panostamaan. Itse pistin kaiken likoon siinä vaiheessa kun alkoi realisoitua se, että max. puoli vuotta tätä (silloista) elämää ja lappu on varpaassa. Halusin sen toisen mahdollisen vaihtoehdon, sen että olen tässä nyt. No muutoksen tuomat haasteet vei miestä aikalailla 1,5v, en oikein muista siitä ajasta mitään vaikka selvinpäin olikin 99% ajasta. Sitä ennen olin 99% pihalla kuin lumiukko eli muutos oli valtaisa.

Oikeastaan kaikki alko loksahtelemaan tuossa heinäkuussa 2012. Lääkitys vaihdettiin vanhaan tuttuun ja sillä sain asioita kuriin. Tuosta ajasta viime kevääseen eli vappuviikolle 2013 se sitten se todellinen lumipalloefekti alkoi kehittymään, ensin pikkuhiljaa ja sitten vauhtia olikin jo hieman enemmän. Jo syksyllä sain osa-aikaisen työpaikan, joka oli oikeastaan täydellinen next steppi. Kuntouttavasta (16h/vk) siirryttiin pienellä askeleella 23h/vk tahtiin. Nyt, puolivuotta myöhemmin, työtunteja on edelleen samat, mutta tosiaan monimuoto-opiskelu tuli lisäksi. Haaste on taas kova, mutta uskon ja luotan siihen, että selviydyn siitä haasteesta. Ja kun tämän 6kk aikana tajusin mikä ala se mun ala voisi olla tulevaisuudessa ja minkä alan hommissa haluaisin olla, niin hienoahan tämä on. Toki ei munkaan elämä ole täydellistä, sellaista tuskin kellään on. Suurimmat huolen aiheet on pahoissa jamoissa olevien äidin ja siskon elämäntyyli ja meininki yleensä. Huoliakin siis on eikä tässä laitumella ruususateessa pompita vaan tasaisesti mennään ja se on hyvä se.

Suurin ja painavin syy miksi päihdealalle läksin opiskelemaan ja töihinkin menin on se, että en halua kenenkään koskaan käyvän samaa tietä minkä itse kävin. Se tie oli sellainen jota en edes pahimmalle vihamiehelleni haluaisi. Mun piti käydä rekan alla jotta tajusin asioita. Tuurilla siis tässä ollaan, tai siksi, ettei mun aika vielä silloin syyskuussa 2010 ollut. Ja kyllä, enkeleitä oli silloin matkassa useampikin. Ja oikeastaa voi sanoa ihan rehellisesti, että olen jo voittanut enemmän kuin esim. yksikään Eurojackpotin suurvoittajat. Minä voitin elämäni takaisin ja sitä ei mikään raha maailmassa pysty tuomaan.

Jatkakaa vaan jätkät harjoituksia. Koitan silloin tällöin täällä käydä moikkaamassa teitä ja tiedä vaikka jos syksyllä innostuisi taas kunnolla kun KHL kuviot Jokereilla alkaa. Ja onhan noi futiksen mm-kisatkin kesällä :)

 

[Uleåborgir]

. Ja oikeastaa voi sanoa ihan rehellisesti, että olen jo voittanut enemmän kuin esim. yksikään Eurojackpotin suurvoittajat. Minä voitin elämäni takaisin ja sitä ei mikään raha maailmassa pysty tuomaan.

Jatkakaa vaan jätkät harjoituksia. Koitan silloin tällöin täällä käydä moikkaamassa teitä ja tiedä vaikka jos syksyllä innostuisi taas kunnolla kun KHL kuviot Jokereilla alkaa. Ja onhan noi futiksen mm-kisatkin kesällä :)

Älyttömän mukava lukea jätkältä tällaista raikasta tekstiä. Sinulla oli tosiaan aiemmin sangen tumma ja hieman ilkeällä tavalla hämyinen tyyli. Pidä lippu korkealla.

Henkilökohtaisesti olen taas luovimassa vastatuuleen syvillä vesillä, jossakin mannerjalustan reunalla, mutta näistä selvitään aina. On aina selvitty. Jalkapallon MM-kisat on minullakin eräs etappi matkalla parempiin päiviin.

 

[Sanainen arkku]

I'm back!...

.............Siinä kait jotain nykyhetkestä skrivaamista. En tiedä kiinnostaako ketään, mutta ajattelin nyt poiketa täälläkin ennenkuin pää tyynyyn menee.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Jos ei tällaiset jutut kiinnostaisi tässä paskojen uutisten maailmassa, niin saa olla aika huonovointinen ihminen. Tällaiset tarinat aiheuttaa hyvää mieltä.

Loistavaa. Kiitos.

 

[Musta Nuoli]

Tilanne on monella tapaa oudoksuttava, mielummin olisin tänä nimenomaisena hetkenä jossain muualla kuin turvallisessa koto-Suomessa. Tuntuu, että täällä teen arjessa jokainen hetki hidasta mutta vääjäämätöntä kuolemaa.

Jossain kaukana muilla mailla - se on minun henkireikäni edes muutaman päivän verran kerrallaan, ja odotankin nyt melkoisesti ensi maanantaita, jolloin pääsen irti työstä ja kotiympyröistä edes neljäksi päiväksi Itävaltaan ja Slovakiaan. Päivä kerrallaan mennään tämän viikon loput työpäivät.

Olen paininut hyvin samojen tuntemuksien kanssa kuin sinäkin, arkeen ja erityisesti omaan työarkeeni liittyvät viimeaikaiset asiat ovat olleet sellaisia, että olen myöskin miettinyt urani jatkuvuutta ja tulevien työvuosien mahdollisuuksia, jotka tuntuvat loppuun tai peräti ansaan ajetuilta.

Viime vuosina asiat ovat heikentyneet hitaasti mutta varmasti, suunnanmuutos on minusta riippumaton ja ylipäätään mahdollisuuteni vaikuttaa omaan työhöni ovat heikentyneet. Lisäksi koen, että minun on tietyissä asioissa annettu ymmärtää toisin ja annettu elätellä toiveita asioista, jotka eivät sitten olekaan toteutumassa, päin vastoin.

Hyviäkin puolia on, mutta ne ovat varsinkin tänä keväänä vähentyneet tai vähentymässä melkoisesti, ja syksy saattaa tuoda hyvinkin epämiellyttäviä muutoksia tullessaan.

Lisäksi koen olevani tietyllä tapaa umpikujassa myös omien henkilökohtaisten projektieni kanssa, joista yksi on se kuuluisa "roikkuva gradu". Se on roikkunut useamman vuoden, mutta minulla ei työssä ollessani yksinkertaisesti riitä voimia eli elinvoimaa ja henkistä (ei aina fyysistäkään) tarmoa sen loppuun saattamiseen, varsinkin kun koko aihe tympii ja on tympinyt vuosia. Kuitenkin haluaisin tuon saada päätökseen.

Ehkä ei auta kuin ottaa pidempi virkavapaa ilman palkkaa, mikä taas on tällä tulotasolla hankala toteuttaa, koska rahaa ei jää paljoa ylimääräistä. Kenties tuo vain on pakko toteuttaa, niin saisin tuon väkisin päätökseen ja kenties sen avulla voisi avautua mahdollisuuksia muihinkin töihin. Tosin pullollaanhan tämä maa on työttömiä maistereita, FM-papereilla varsinkin humanistisesta tiedekunnasta voi pyyhkiä lähinnä perseensä.

Oravanpyörä pyörii, ja tiedostan yhä vahvemmin olevani se orava.

 

[pernaveikko]

Tai on väärin sanoa etten voi käytännössä laisinkaan vaikuttaa, kyllä minä voin, mutta se tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi hylätä minulle merkityksellisiä ihmisiä, mitä en ole valmis tekemään nyt tai koskaan.

Tilanne on monella tapaa oudoksuttava, mielummin olisin tänä nimenomaisena hetkenä jossain muualla kuin turvallisessa koto-Suomessa. Tuntuu, että täällä teen arjessa jokainen hetki hidasta mutta vääjäämätöntä kuolemaa.

Mieti tätä vielä tarkkaan. Ei maisemanvaihdos tarkoita sinne jäävien hylkäämistä. Minulla olisi turvalliseen koto-Suomeen jäädessä tullut varmaankin nopea ja vääjäämätön kuolema. Siinä oli kaikenlaista ja jotain tarvitsi tehdä.

Eihän elämä mitenkään täydelliseksi onnelaksi tuosta vain yhtäkkiä muutu tai muuttuuko koskaan, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Kyllä ne läheiset ymmärtävät ratkaisusi tai, jos eivät ymmärrä, niin asialle ei sitten mitään voi. Se pitää tietysti myös huomata, että arki on arkea kaikkialla.

Facebookin tsätti ja Skype ovat ihan mainioita palveluita tuohon hylkäämisongelmaan, vaikka se nyt ei ihan sama olisikaan.

 

[Sanainen arkku]

Tähän kohti tuhannes viesti.

Itselläkin kuluu aikaa palstalla ja muussa somessa paljon. Toisaalta työ on supersosiaalista. Syitä roikkumiseen on sisäinen itseilmaisun tarve ja tarve täyttää "tyhjää" aikaa. Nytkin näppäilen päiväkodin pimeässä nukkarissa jossa läsnäoloni merkitys on olla valmiudessa mikäli joku lapsista herää tai meinaa pudota sängystä tms.

Onnellisimmissa hetkissä palstoilla ei roikuta. Silloin puhelimen latausta ei voi käyttää loppuun turvallisuussyistä ja kädet ovat täynnä puuhaa.

Palstaroikkuminen ei yksilön kohdalla kerro onnellisuudesta tai sen puutteesta, mutta kyllä selvästi voi havaita sellaisen trendin, että paljon ilmaisevilla kiristää usein vanne päätä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Lisäksi koen olevani tietyllä tapaa umpikujassa myös omien henkilökohtaisten projektieni kanssa, joista yksi on se kuuluisa "roikkuva gradu". Se on roikkunut useamman vuoden, mutta minulla ei työssä ollessani yksinkertaisesti riitä voimia eli elinvoimaa ja henkistä (ei aina fyysistäkään) tarmoa sen loppuun saattamiseen, varsinkin kun koko aihe tympii ja on tympinyt vuosia. Kuitenkin haluaisin tuon saada päätökseen.

Kaikki se, mitä Jatkoaikaan kirjoittamasi tekstin määrästä ja laadusta voi päätellä, on omiaan kertomaan että sinulla on yllin kyllin voimavaroja sekä henkisiä edellytyksiä useammankin gradun polkaisemiseksi. Eikä tee edes tiukkaa.

Moni tekee pikku gradusta itselleen aivan törkeän suuren vuoren, jonne ei sitten uskalla tai jaksa käydä kapuamaan. Tarpeetonta painolastia. Minä tosin tein graduani toista vuotta, mutta tehollista aikaa siihen ei mennyt kuukauttakaan. Ja toisella kerralla olisin tehnyt saman homman jostakin toisesta aiheesta jo muutamassa viikossa. Tuo on ihan mahdollista, kun miettii asioita vähän ennakkoon, tekee hetken aikaa ahkerasti hommia, eikä pyri perfektionismiin eikä aikaansaamaan esimerkiksi maailmanrauhaa gradullaan.

 

[alwahla]

Metro-lehden tekstarisivuja tulee aina silloin tällöin luettua, koska niitä tutkimalla pääsee hyvin perille keskimääräisen kansanosan aatoksista. Omalla tavallaan se tuo mieleen Radio Suomen Kansanradion, koska niin moni valittaa milloin mistäkin asiasta. Aikoinaan kyseisellä sivulla velloi liki parin vuoden ajan lähes sotatilanne uskovien ja ateistien välillä, kunnes hiljalleen molemmat osapuolet kyllästyivät aiheeseen.

Tänään seuraava viesti sai aikaan pienen naurahduksen.

Ei Ylen uutistoimittajia aamuisin taida nolottaa kertoa amerikkalaisten kiekko-otteluiden tuloksia?

TURHAHUVI

Joko kyseinen henkilö katsoo vain Liigan pelejä tai sitten hän inhoaa kaikenlaista urheilua.

 

[LannyMc]

Ai vittu kun tuntuu epätoivo hiipivän pikkuhiljaa puseroon tämän oparin kanssa. Vielä vajaa viikko sitten tuntui siltä, että tässä ollaan ihan hyvällä mallilla tämän kanssa, mutta nyt alkaa tunnelmat olla aivan toisesta ääripäästä.

Reilu pari viikkoa olisi viimeiseen seminaaripäivään aikaa, ja nyt nämä viimeiset työstä puuttuvat asiat laittavat ihan huolella hanttiin. Tuntuu että tämä työhön tarvittava mittausaineisto on sellaista sekamelskaa ettei tästä ota mitään tolkkua vaikka istuisi päivän koneella. En tiedä saatana, niinköhän tästä tulee yhtään mitään.

 

[sonnychiba]

Nyt vasta huomasin, että Nate Dogg on kuollut. Jo 2011. Ja vielä sairaskohtaukseen eikä luonnollisesti eli ammuttuna.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Nate Dogg on kuollut.

No voi helvetti! Enpä tiennyt.

Kuka?

 

[KiVi]

Nate Dogg - Music and Me (HD) - YouTube

 

[Turha Kaukalo]

Paha sitä on mennä kieltämään, että toisinaan panettaa.

 

[Uleåborgir]

Elämäm_koululainen ennen Kataisen eroilmoitusta: "Vitun Käteinen ymmärrä erota saatana vittu tyä miehe selkä nahan kuppaaja ! ! "

Elämäm_koululainen Kataisen eroilmoituksen jälkeen: "Vitun Käteinen selkä rangaton paska paljonko maksetaan ero rahaa ei taida olla karenssia ! ! ! "

 

[Freddie Freeloader]

Elämäm_koululainen ennen Kataisen eroilmoitusta: "Vitun Käteinen ymmärrä erota saatana vittu tyä miehe selkä nahan kuppaaja ! ! "

Elämäm_koululainen Kataisen eroilmoituksen jälkeen: "Vitun Käteinen selkä rangaton paska paljonko maksetaan ero rahaa ei taida olla karenssia ! ! ! "

Eikö olekin hienoa, että meillä on maailman paras koulujärjestelmä?

 

[Uleåborgir]

Eikö olekin hienoa, että meillä on maailman paras koulujärjestelmä?

Muiden valtioiden elämäm_koulu_järjestelmästä en tiedä, mutta Suomessa on melko vahva osasto sillä sektorilla.

 

[Karhunkulta]

Elämäm_koululainen ennen Kataisen eroilmoitusta: "Vitun Käteinen ymmärrä erota saatana vittu tyä miehe selkä nahan kuppaaja ! ! "

Elämäm_koululainen Kataisen eroilmoituksen jälkeen: "Vitun Käteinen selkä rangaton paska paljonko maksetaan ero rahaa ei taida olla karenssia ! ! ! "

Täytyypi sanoa, että olen jo hetken aikaa kiehunut tuolla facebookia lueskellessani. Ei siinä mitään, jossei äikkä nyt ihan hallussa ole, mutta on se nyt perkele, kun mitään ei osata kirjoittaa edes lähestulkoon sinnepäin oikein per kele! Saa tanan tyä miähet ihan tör keen help po lu kea tälläi stä kir joitusta!

 

[Iker]

Täytyypi sanoa, että olen jo hetken aikaa kiehunut tuolla facebookia lueskellessani. Ei siinä mitään, jossei äikkä nyt ihan hallussa ole, mutta on se nyt perkele, kun mitään ei osata kirjoittaa edes lähestulkoon sinnepäin oikein per kele! Saa tanan tyä miähet ihan tör keen help po lu kea tälläi stä kir joitusta!

Kävin aamupäivällä työkaverini huoneessa toisella osastolla, pöydällään osui silmääni jonkun alaisensa jättämä loma-anomus.

Se oli perusteluidensa osalta kaunista luettavaa: "Vuosi loma, hää matka."

 

[Cemetery Gates]

Duunipaikassani, viestintäalan oppilaitoksessa, oli eilen jonkin sortin avoimet ovet kaikelle kansalle. Tämän vuoksi ympäri taloa oli murjottu suunnistamista ja tutustumista helpottavia lappuja. Hyvää mainosta tuli, kun yhdyssanat olivat lähes poikkeuksetta päin helvettiä.