Hyvä viesti. Näin se varmasti on käytännössä. Mutta tuo tummennettu osa on taas sitä lapsellista ajattelua, että koko toimistolla ollaan lähinnä vain aivottomia idiootteja, jotka käy saunassa keskenään ja miettivät miten tänään saataisiin taas kusetettua kannattajia.
Noh, kyllä sitä väkisinkin tulee mieleen ettei seurajohto koostu mistään penaalin terävimmistä kynistä. Tälläkin palstalla kirjoitettiin jo vuosi sitten tulevista uhkakuvista. Monikin piti kirjoituksia itkuna ja turhana valituksena mainiota seurajohtoa kohtaan. Jos menestys kuuluu tekijöille, kuuluu myös epäonnistuminenkin. Seurajohto sairastui jumaltautiin, vaikka oikeastaan mitään ei oltu saavutettu. Asioita tehtiin laput silmillä, laiminlyötiin ihmisten ammattitaito, unohdettiin suunnitelmallisuus. En osaa olla vallitsevasta tilanteesta edes erityisemmin suruissani. Niin makaa kuin petaa.
Mitä peleissä käymiseen tulee, on jokaisen oma asia meneekö hallille vai ei. Minulle hallille meneminen ei ole tällä hetkellä minkäänlainen vaihtoehto. En todellakaan ala maksamaan sitä 30 euroa sellaisesta tapahtumasta, joka ei tarjoa minulle minkäänlaista vastinetta rahalle. En kyllä menisi, vaikka ilmaiseksi pääsisin. Tuota ei vaan jaksa katsoa. Vapaa-aika on rajattu hyödyke ja pyrin käyttämään sitä sellaisissa aktiviteeteissa, joissa viihdyn. Toisekseen näen asian aivan samoin kuin moni muu, en halua tukea tuollaista puuhastelua eurollakaan. Maksamalla ottelulipun antaisin tukeni seurajohdon perseilylle. Siellä takarivissä varmasti jo viitataan ja todetaan: "Jos kaikki ajattelisivat kuten sinä, liigakiekkoilu loppuisi Kuopiossa lyhyeen". Niin, ehkä seurajohdon kannattaisi vähitellen ruveta toimiin, tai kohta menee viimeisetkin katsojat. Ensin täytyy seuran luoda puitteet viihtymiselle ja sen jälkeen yleisö tulee paikalle. Ei se todellakaan mene niin, että katsojat antavat "avoimen shekin" seuralle ja pyytävät "hei, tehkääs nyt tällä jotain, ja me kyllä tullaan jatkossakin!"
Esimerkiksi konkurssi ei olisi minulle mikään takaisku, jos niistä raunioista sattuisi nousemaan edes mestikseen sellainen seura, jonka takana kelpaisi seista. Nyky-KalPan ongelmana on se, että työtä tehdään itselle, ei suurelle yleisölle. Yleisö on vähän kerrassaan etääntynyt seurasta, sillä iso osa tärkeistä päätöksistä on ollut täysin käsittämättömiä. Tai ainakin sellainen kuva on jäänyt, koska asioita ei ole haluttu avata Klaanin ulkopuolelle. Miten samaistua seuraan, jota ei voi tuntea omakseen?
EDIT: Lisättäköön, että seuraa en ole hylkäämässä. KalPa on ollut/on/tulee olemaan jatkossakin itselleni tärkeä seura sarjatasosta riippumatta. Kritiikkini kohdistuu vain siihen, kuinka rakasta seuraa on johdettu.