Kirjoitin about kuukausi sitten johonkin ketjuun täällä, miten GTA IV jäi aikanaan pahasti kesken tökeröiden kontrollien ja epärealistisen huonoista toimintaelokuvista tutun "tapa yksin 30 vihollista, tapa seuraavassa paikassa 30 lisää, ja toista kaavaa 30 kertaa eri paikoissa" tehtävärakenteen vuoksi.
Heti sen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja pelasin koko pelin läpi muutaman sadepäivän ja -yön aikana. Vasta nyt havahduin kunnolla sekä hyviin että huonoihin puoliin. Hyvinä puolina voisi mainita dynaamisen maailman, joka varsinkin konsolin rajoitukset huomoiden on toteutettu mykistävän hyvin. Yksityiskohtia kadunmiesten random dialogista radiokanaviin, äänimaailman toteutukseen, erilaisiin sääolosuhteisiin, kaupunkiympäristön logoihin yms yms. riitti jo nelosessa siihen malliin että voi olla varma ettei vitosessa samaan osa-alueeseen tarvitse pettyä.
Myös ajoneuvon kontrollit yllättivät pitkän linjan simulaattorimiehen erittäin positiivisesti. Edellisissä peleissä autojen ajeluhan oli enemmän tai vähemmän tylsää pakkopullaa, mutta nelosessa auton massan ja jousituksen mallinnus oli uskottavaa, renkaat sai sutimaan ja ohjauskin toimi hyvin, joskin tattiohjausta silmällä pitäen vähän turhan lineaarinen, eli toisin sanoen renkaiden pitäisi kääntyä sitä pienemmästä liikkeestä mitä ulompana ohjauksen keskikohdasta ollaan. Toki mukana oli jonkin verran tekijöiden ilmeistä keinotekoista (fysiikkamalliin perustumatonta) helpotusta auton ohjattavuuteen varsinkin kovissa nopeuksissa ikään kuin kaikissa autoissa olisi helvetisti downforcea, mutta se annettakoon anteeksi kun peli on kuitenkin suunnattu "kaikille", eikä vain taitaville autopelikuskeille. Toivottavasti helpotuksia ei ainakaan lisätä seuraavaan versioon, vaan pikemminkin päinvastoin.
Kinnostaisi kuulla lisää mitä tarkoitatte kelluvalla ohjauksella? En ymmärrä. Lisäksi ainakin moottoripyörien sixaxis-ohjaus on todella hienosti toteutettu. Oppimiskäyrä tosin oli aika jyrkkä, mutta kun homma alkoi luonnistua niin pelin parasta antia oli posottaa sillä 900 pyörällä puskurikuvakulmasta polvi asfalttia viistäen tuhatta ja sataa autojen välistä pelkästään ohjainta kallistelemalla.
Sen sijaan suurin downside minulle GTA IV-kokemuksessa oli surkea juoni. Joo, tehdään vähän näitä jamesbondmaisia "lahtaa 30 vihollista" keikkoja jollekin hengettömälle nopeasti kyhätylle roistolle jonka hahmoon ei pääse tarpeeksi sisään, sitten tapetaan roisto ja aletaan tehdä samoja keikkoja isommille roistoille, kunnes tapetaan se suurin roisto ja peli on läpi. Suunnilleen puolen välin paikkeilla kyllästyin totaalisesti ja aloin skippaamaan suurimman osan välianimaatioista. Suurimmat odotukset vitosen suhteen kohdistuvatkin tähän osioon. Vice City oli edelleen paras noteeraus tällä saralla, toivottavasti päästäisiin edes samalle tasolle.
Se on varmaa, että vitosen ostan heti, mutta yhtä varmaa on myös se että sitä en pelaa väkisin läpi, jos plussapuolista nauttiakseen joutuu pelillisen sisällön osalta nielemään samanlaista pakkopullaa kuin nelosessa. Tämä nelosen läpipeluu oli eräänlainen "kerran vuosikymmenessä" tapahtuma minun peliurallani. Vähän niin kuin paskojen leffojen teemaviikonloppu. Joo, olihan se näin jälkikäteen ajateltuna ihan jees, mutta en todellakaan tekisi uudestaan ainakaan pitkään aikaan.