Viime kauden välieräsarjassa Blues osasi kiekollisen pelitavan salat ja sai sillä JYPin näyttämään huonommalta mitä se itse asiassa oli. Jos Blues pystyi toteuttamaan kiekollista peliä heidän materiaalillaan, niin kyllä siihen halutessaan pystyy JYPikin nykyisillä pelaajillaan.
Nimenomaan näin. Tuo kiekollinen pelitapahan ei tarkoita varsinaisesti sitä, että pelaajien tulee olla datsjukkeja, vaan että kiekko liikkuu lyhyillä, itseasiassa helpoillakin, syötöillä pelaajalta toiselle. Ja jos halutaan kehittää näitä viivelähtöjä tms., niin pakiston kätisyys nousee tässä vaiheessa tärkeään rooliin. Ja sieltä meiltä mielestäni löytyy ihan hyvin kiekonkäsittelijöitä (Vatanen, Skrbek, Lada, Näkyvä). Koska pakisto ei voi missään joukkueessa olla kuitenkaan pelkästään kiekollista (yleensä ne isot fyysiset pakit, jotka ovat myös hyviä kiekollisina, pelaa jo änärissä), löytyy meiltä myös "peruspakkeja" kuten Malmivaara ja Viitanen. Koskinen on erikseen oma tapauksensa, sillä omaa kyllä hyvän pelinäkemyksen ja pystyy
parhaimmillaan hyvään kiekolliseen peliin - mutta parhaat päivät taitavat olla ohi. Silti Koskinen on edelleen kiekollisena suhteellisen varma, ongelmat tulevat lähinnä siinä, että on hidastunut aika raakasti ja ei pysy enää puolustusalueella keskinkertaistenkaan hyrrien perässä. Samalla peliin reagoiminen hidastunut, tarvitsee enemmän aikaa syöttöjen antamiseen, joten tällä kiekottelulla sitä aikaa tulee juuri tehdä. JYP-Akatemian Ahvenjärveä siteeraten, tulee olla kiire mutta ei hätä.
Summa summarum, ei tuo kiekollisen ulottuvuuden tuominen/luominen aivan utopistinen haave ole JYPin(kään) tapauksessa.
Niin ja mitä laitureiden pehmeäkätisyyteen tulee, niin itse olen enemmän huolissani siitä, että meillä on vain yksi selvästi kiekollinen sentteri, eli Erkki. Hytönen ei ole koskaan ollutkaan pelintekijä, mutta "jostain kumman syystä" on edelleen meidän "ykkös"sentteri. Hytönen ei ole tällainen rakentelija, vaan taistelija, riistäjä, raastaja, kulmapelivääntäjä, kaksinkamppailija, mutta trendi näissäkin vahvuuksissa on ollut valitettavasti alaspäin. Tuppurainen on selvää snaipperi-tyyppiä, mutta maalinteko ei ole tasaisen tappavaa, se on ennemmin tasaisen kuolemantuottamuksellista - eli maalipaikkoja tarvitaan jonkun verran normaalia enemmän. Louhivaarakin on periaatteessa snaipperi-tyyppinen, mutta sama juttu kuin edellisessä. Pesonen on ainoa varsinaisesti kiekollisesti taitava laituri koko joukkueessa, mutta näitä nyt ei muissakaan joukkueissa aivan erityisen paljoa ole. Ainakaan Pesosen tasoisia.