Näihin Minnesotan ja San Josen välisiin kauppoihin liittyen huomaa aika hyvin, että omaan joukkueeseen tulleita pelaajia helposti yliarvioidaan. San Josen puolella Burns on ihan realistinen nimi Norris kisaan ja Minnesotan puolella Heatley on yksi liigan parhaista maalitykeistä, Setoguchi on 30 maalin mies ja prospectit ovat varmoja top6 pelaajia. Tietysti oma fakta verhoillaan sanalla "potentiaalinen", joka hokkipiireissä tarkoittaa varmaa.
Sharkseihin tulleista pelaajista Burns on se tärkein, "varma Norris tason pakki vuosiksi eteenpäin". Omalla kohdallani en ole Burnsin otteita nähnyt, kuin internationaaleissa turnauksissa ja sharkseja vastaan pelatuissa peleissä, molemmista herra on jättänyt erittäin vakuuttavan kuvan. Joskus talvella eli ketju, jossa listattiin NHL:n parhaita puolustajia. Ketjussa nimimerkki Saikka luonnehti Burnsia seuraavasti:
Wildista pakko hehkuttaa Brent Burnsia, ihan huikeaa pelaamista lähes joka ikisessä ottelussa molemmissa päissä kaukaloa. Omassa päässä pelaa syöttölinjoja hyvin pois, pistää äijää tehokkaasti seinälle ja siivoaa maalin edustaa helvetin hyvin. On myös todella hyvä kiekon kanssa, lukemattomat kerrat on oman pään paineesta päästy pois vain siksi että Burns riistää vastustajalta kiekon ja luistelee sen alueelta ulos. Tehotilasto jostain käsittämättömästä syystä 7 pykälää pakkasen puolella, tuota ei pysty selittämään mitenkään järkevästi. Pistetään Miettisen piikkiin.
Hyökkäyspäässä NHL:n kärkipakkeja tällä hetkellä, kiekon kanssa todella varma, omaa hyvät kädet ja loistavan laukauksen varsinkin ranteelta. Luistelu ihan huippuluokkaa ja kun käyttää kroppaansa hyväksi niin hyvin kuin Burns niin kiekon riistäminen mieheltä on todella vaikeaa. 46 peliin kunnioitettavat 14+17=31 tehot ja illasta toiseen Wildin parhaita pelaajia.
Sharksien kausiketjussa veikkailin todennäköisyydeksi Setoguchin paluulle 30 maalin mieheksi sopimuksensa aikana jotain 50 prosenttia. Nyt puolestaan Seton pelaillessa toisessa seurassa 30 maalin saavuttaminen tuntuu lähes madottomalta. Eihän hän ole pariin vuoteen pystynyt kuin maksimissaan 22 maaliin kaudessa. Kaiken lisäksi nyt keskellä ei ole "kaikkivoipaa maailman parasta pelintekijää" Joe Thorntonia, vai miten se pitäisi sanoa.
Näin sharks näkökulmasta ensimmäinen treidi oli uskomaton kaappaus. Heatley - Havlat treidi puolestaan tuntuu enemmän 50-50 treidiltä, joka kuitenkin kääntyy oman joukkueen eduksi lopulta. Sharksit menettivät entisen huippu maalitykin, jonka käyrä on ollut jyrkässä laskussa, mutta caphit on edelleen ruhtinaalinen 7,5 miljoonaa. Entisen maalitykin viime kausi oli todella surkea. Hänen caphittinsä oli osanaan vaikuttamassa sharksien palkkarakenteen vääristymiseen hyökkäyksen top6 painiotteiseksi, joten treidin myötä joukkueen palkkarakenne myös helpottui. Yllättävän rankasti odotusarvoltaan sharksien otteita vähemmän seuranneet kirjoittajat ovat suhtautuneet sharks leiristä tulleisiin kommentteihin liittyen Heatleyn surkeaan viimekauteen.
Wildit puolestaan saivat 40 maalin miehen, jolla sattui olemaan yksi huono kausi alla, josta tähti vielä pelasi osan murtuneen käden kanssa. Kaiken lisäksi tämä tähti on muuttanut muotoaan vuosien saatossa yksipuolisesta maalitykkista monipuoliseksi likaisen työn tekijäksi, joka on vielä käyttökelpoinen alivoimalla. Heatleyllä on runsaasti hyviä ominaisuuksi ja on hyvin mahdollista, että Koivun laidalla herra kääntää laskevan käyränsä nousevaksi. Tosin viime kaudella reilut 80 peliä Heatleyltä nähneenä en lähtisi lyömään vetoa, että Heatley rikkoisi ensi kaudella edes 35 maalin rajapyykkiä. Treidin myötä minnesota sai ainakin paperilla vaikuttava ykkösketjun. Vielä Miettinen kakkosketjuun, niin joukkueen hyökkäys on vahvempi, kuin miesmuistiin on ollut.