Omakohtaisia kokemuksia omituisista naapureista

[tutzba]

Tuli tuossa yllättäen mieleen, että perustanpa tällaisen ketjun. Jokaisellahan on todennäköisesti jossakin kohtaa elämässään ollut naapureita. Jotkut voivat olla mukavia, ehkä heidän kanssa jopa grillataan kesällä. Jotkut sen sijaan ovat, noh, vähemmän mukavia.

Meidän talossa, onneksi toisessa rapussa kuin minä, asuu vanha pyörätuolissa oleva mies. En tiedä onko hänellä Tourette vai onko muuten vain katkera, mutta aina kun parvekkeen ovi on auki, kuuluu "mene... nyt... HELVETTIIN SIITÄ!", "voi jumalauta, jumalauta, mene VITTUUN täältä ämmä!" tai muita yhtä ihania huudahduksia. Todennäköisesti nuo verbaaliset tykitykset on kohdistettu hoitajille, jotka käyvät miestä hoitamassa. Välillä tosin taitaa huudella ihan huvikseen tyhjälle talolle. Ei taida olla ihan kivoin hoidokki.

Kun muutettiin ensimmäiseen asuntoomme, muuttopäivänä naapuri huudatti Infinitya täysillä. Ajattelin heti, että onpa siinä mukava naapuri, varmasti tullaan hyvin toimeen. No eihän me tultu. Oli joku piripää, joka todennäköisesti vielä veti vaimoaan turpaan ja lapset itkivät. Ainakin tuo jälkimmäinen tapahtui joka ilta ja joka aamu, siitä syystä muutettiinkin melko pian pois.

Hoho, sitten vielä yksi tapaus junnuajoilta. Asuttiin omakotitalossa ja grillattiin perheen kanssa yhtenä kesäpäivänä. Naapurin mies, ihan leppoisa joku viisikymppinen, tulee pihalle ja ottaa grillistä makkaran ja jää syömään ja juttelemaan. Olihan se vähän omituista, mutta toisaalta ihan ok. Tuskin olisimme kaikkea jaksaneet syödä ja roskiinhan se olisi muuten mennyt.

Mitenkäs muilla? Onko kukaan keittänyt kiljua taloyhtiön varastotiloissa, ottanut aurinkoa alasti parvekkeella tai tehnyt muuten vaan jotain mieleenpainuvaa?

 

[Deko]

Sinänsä ei ole omituista, mutta seinänaapurin sauna on rakennettu niin, että ulkoa näkee ikkunan lävitse suoraan sisään saunaan.

 

[-OO-]

Itsellä on käynyt sillä tavalla tuuri että ei ole koskaan mitään omituisuuksia ollut naapurina vaan pääosin ihan hyviä tyyppejä on kaikki olleet, mutta eräs ex-työkaveritar kertoili joskus omasta naapuristaan jolla oli tapana heilutella naapureille kullia yläkerran ikkunoista harva se ilta. Kyseessä sellainen vanhempi setä jolla oli vähän muutakin ongelmaa mielenterveyden kanssa, ja myös vaimolla ilmeisesti samaa vikaa (tämä vaimo tosin ei heilutellut kullia). En edes muista mitä kaikkia tarinoita tämä työkaveri tuosta pariskunnasta kertoili mutta kovasti tuntuivat aiheuttavan iloa naapureille.

 

[verikuut]

Aasialaiset veli- ja siskokullat. Tyypit elää ihan omalla vuorokausirytmillään, keskustelevat äänekkäästi keskenään ja keittelevät riisiä trangialla makuuhuoneen lattialla. Tai yksi tapaus käytti toki keittolevyä, mutta se sitten tälläsikin kattilaan säästeliäästi vettä ja paljon nuudeleita, levy täysille ja itse torkuille. Palohälyttimen ääni tuli idän veijareiden ansiosta kovin tutuksi opiskelija-asunnon aikoihin. Erityismaininta Kamerunin miehelle, joka yritti laulaa radiossa soivia suomenkielisiä biisejä. Ilman kielitaitoa ja vähäisintäkään sävelkorvaa oli varsin erikoisen kuuloista.

Edellisen kämpän naapurustossa oli myös sinänsä jännä tapaus, yksin asuva keski-ikäinen nainen. Siinä rivarin pihalla kerran totesi, että kannattaa pitää ulko-ovet kiinni. Fasaanit kun ovat täälläpäin sen verran uteliaita että saattavat pölähtää kyläilemään tilaisuuden tullen. Kiitin vinkistä. Myöhemmin sitten selvisi, että tämä nainen ruokki niitä fasaaneja omalla takapihallaan. Kumma homma, että fasaanit eivät arista ihmisiä.

 

[benicio]

Kämppikseni Bishnu

Ammoisina opiskeluaikoina TYS:n soluasunnossa sisään muuttaessani muissa huoneissa asui leppoisa ranskalainen ja kolmas huone oli ollut pitempään tyhjänä. Ranskiksen lähdettyä hänen huoneeseensa muutti tolkuttoman kokoinen nigerialainen. Ihan mukava mies.

Siihen tyhjään kämppään muutti kuitenkin Bishnu from Nepal. Kysyin herralta mitä hän opiskelee ja vastaus oli "laaav". Ajattelin, että mikäpä siinä.

Yhteiskeittiön mikro oli omistamani ja ensimmäinen Bishnun ikinä näkemä mikro. Opastin hänelle sen käytön ja Bishnu tästä ilostuikin ja lähti Aurajokeen kalaan. Tuliaisina jotain eväkästä ja mikrossa haju, joka ei koskaan poistunut.

Pyykinpesukone oli samoin minun ja toki annoin Bishnulle siihenkin käyttöluvan ja -koulutuksen. (Myös sille neekerille, pois rasismi minusta.) B:llä olikin oikein yksi länsimainen valkoinen kauluspaita joka snadisti värjäytyi kun koneeseen oli jäänyt minulta pari mustaa sukkaa. Anteeksi vielä Bishnu.

Soluasunnossamme olisi ollut myös suihku, mutta sen käyttöön nepalilainen ystäväni ei koskaan oppinut, vaan peseytyi vessanpöntöllä, eikä tietenkään koskaan kuivannut rinkiä tai ympäristöä. Karvaa ja muuta ihmisperäistä oli vähän siellä ja täällä.

Bishnu oli myös rakas ystäväni ja annoinkin hänelle puhelinnumeroni. En muutaman ensimmäisen kerran paljoa vastaillut, kun en ymmärtänyt sanaakaan, mitä hän puhelimeen huusi jokseenkin vahvalla aksentilla.

Lopulta selvisi että Bishnu opiskelikin lakia.

Minä muutin tyttöystävälle.

Linkki kuvaan kansanedustajista.

 

[hemmo_1973]

Lapsuudesta ja nuoruudesta muistuu mieleeni montakin hienoa naapuria. Asuimme kaupungin vuokrataloissa ja samaan kompleksiin kuuluvilla kerros-ja rvitaloilla oli yhteinen sauna. Saunavuorot jokaisella tunti ja jossain vaiheessa meidän saunavuoroa edeltävä vuoro oli eräällä kauempana asuvalla rivitalon perheellä. Joka kerta mennessämme saunaan kello 18, kyseisen perheen herra istui saunan lauteilla vaatteet päällä ja mätti löylyä kiukaalle. Poistui heti oven avattuamme - otti ilmeisen vakavasti saunamajurin tehtävät ja sen, että jokaisen on huolehdittava siitä, että sauna pysyy lämpimänä.

Viimeisen 10 vuoden aikana on tullut todistettua useampaankin otteeseen näiden ulkomaalaisten (Aasian suunnalta lähinnä) asumistapoja ja voin sanoa, että huolestuttaa. Omat kokemukseni eivät siis liity pakolaisiin vaan työn perässä maahan tulleisiin tummahipiäisiin henkilöihin. Paistinrasvat tungetaan viemäreihin, asunnon tuuletus ruoanlaiton yhteydessä on täysin mahdotonta ymmärtää tai se, että asunto ei ole juoksurata. Peräänkuulutankin heidän työnantajiensa vastuuta uuteen maahan sopeutumisen ohjaamisessa.

 

[K.A.H]

Itselläni on naapurit olleet pääosin varsin mukavaa ja tavallista väkeä, vaan yksi todellinen häirikkö on mahtunut joukkoon. Tämän kyseisen sankarin edesottamuksiin puolen vuoden aikana kuuluivat mm.

- Lukematon määrä keskellä arkiviikkoa pidettyjä kotibileitä, joissa musiikki soi keskellä yötä niin kovalla että biisien sanat erottuivat parinkin seinän läpi. Yleensä tarvittiin poliisi että bileet loppuivat.

- Seksiä rappukäytävässä. Olin itse menossa unille, hoitelin iltarutiineja ja hetken päästä jostain asuntoni oven ulkopuolelta alkoi kuulua voimakkaita "aah uuh" ääniä, sekä ties mitä litinää ja lotinaa. Ovisilmästä kurkkasin ja koitin nähdä että mitä ihmettä tapahtuu, mutta ehdin nähdä vain kun tämä herra X kirmasi asuntoonsa jonkun tytön kanssa.

- Rikottu ja sotkettu saunatila. En asiasta tiedä sen enempää, kuulin vain toiselta naapuriltani että tämmöisenkin tempun tämä häirikkö sai aikaan.

- Polkupyörien varastaminen taloyhtiön polkupyörävarastosta. Aikansa tämä sankari ehti tätä harrastaa kunnes jäi kiinni.

- Ulko-oven rikottu ikkuna.

 

[Sir von Aulis]

Naapurissa asusti opiskeluaikana joku maahanmuuttajaperhe, toki laittoivat ilmeisen hyvää ruokaa tuoksusta päätellen, mutta sitä en ymmärtänyt kun naapurin ukko päätti laitella grillievästä pallogrillillä olohuoneessa. En ollut paikalla todistamassa tilannetta, mutta vanhempani olivat silloin kylässä ja saapumassa kaupungilta kämpilleni, niin naapurin parvekkeelta tulee sankka savu.

Palomiehenä työskennellyt (evp nyk.) isäni syöksyi asunnon ovelle ja meni tarkistamaan tilannetta esiteltyään asiansa. Oli ihmettelyn aihetta riittänyt, kun Abu oli laitellut jotain kanaa tms. olohuoneessa eikä edes palovaroittimen huuto häirinnyt tätä kaveria.

Onhan noita naapurissa kaikenlaista kyylää, häirikköä ja kovaäänisesti nussivaa asunut, mutta siinä olivat, eletään ja annetaan toisten tehdä samoin.

Ja yks savolainen on ollut kämppiksenä, ihan lupsakka kaveri oli hän. Opiskeli lakia, joten todella umpikierosta yksilöstä on kyse...

 

[VH87]

Paistinrasvat tungetaan viemäreihin, asunnon tuuletus ruoanlaiton yhteydessä on täysin mahdotonta ymmärtää tai se, että asunto ei ole juoksurata. Peräänkuulutankin heidän työnantajiensa vastuuta uuteen maahan sopeutumisen ohjaamisessa.

Asuin aikanaan eräässä puutalossa, jossa asuntoja oli kaksi yhtä rappua kohden. Viereiseen kolmioon muutti jonkin ajan kuluttua äiti ja hänen poikansa, alunperin Vietnamista lähtöisin. Monena arki-iltana tämä naisihminen tuli varmaan kahdenkymmenen muovikassin kanssa vastaan ja moikkasi iloisesti. Tuolloin hieman ihmettelin miten kahden ihmisen taloudessa syödään noin valtavat määrät lihaa, mutta en vielä siinä vaiheessa miettinyt asiaa sen enempää.

Joskus puolen vuoden kuluttua nämä kaksi sitten saivat häädön. Kävi nimittäin ilmi, että nainen oli yrittäjä ja pyöritti jonkinlaista liha & maustekauppaa, ja tämä asunto toimitti varaston virkaa. Hänen poikansa asui koko tuon ajan siinä kämpässä. Muija itse vietti aikaa myös muualla, mutta esim. keittiössä oli varmaan viisi jääkaappipakastin-yhdistelmää. Myyntiin menevät lihat paloiteltiin keittiössä ja kaikki jätteet tungettiin tiskialtaasen sekä viemäriin. Naapuri kertoili jälkeenpäin, että myös rotat olivat löytäneet tiensä tuonne jätteiden keskelle.

Tuolla pojalla oli myös tapana laulaa karaokea joka lauantaiaamu. Nuotin vierestä Britney Spearsia, kimeällä aasialaisäänellä. Suorastaan mykistävää. Tuon enempää ei ole dorkia sattunut kohdalle, sen verran tullut myös muuteltua että hyvä näin.

 

[Dee Snider]

Asuttiin muijan kanssa aluksi kerrostalossa Porissa ja aikamoisia muistoja siitä jäi.

Kun poika syntyi, niin naapuriin muutti nuoripari, jotka oli ihan mukavia. Mutta nussivat n. 5 kertaa päivässä. Ei minulla nussimista mitään vastaan tietenkään ole ja aluksi se oli ihan hauskaakin kuunneltavaa. Mutta kun jätkä pani ennen kello kuutta aamulla, kun lähti töihin, sitten tuli ruokatunnilla panemaan, sitten pantiin työpäivän loppumisen kunniaksi, iltapanot ja sitten vielä kerta kielon päälle yömyssyksi. Muija oli vissiin työtön, kun sitten loput ajat maalaili parvekkeella jotain mädäntyneitä huonekaluja. Ja se huuto ja meteli, siinäpä se. Muutamia kuultuja aktilauseita: "Vittu, sun persereikäs on niin tiukka, et pian sperma lentää, saatana", "Saako huora ny tilaamaansa, hä?", "Perkele, nyt saat ämmä kyrpää sillai, ettei tarvi paljon neekerikulleja miettiä"... Tuntui välillä, että siellä on joku pornostudio seinän takana. Oli kiva mennä partsille tupakille, kun tällaisen huudon jälkeen se muija maalaili rojujaan kaikessa rauhassa ja alkoi kysellä kuulumisia. Tai kun jos esim. anoppi oli kylässä tapaamassa pientä tyttärenpoikaansa, niin se heppu muijineen alkoi tulla seinän läpi. Oli pakko myös sijoittaa vauvansänky uudelleen, koska poika heräsi jatkuvasti siihen huutamiseen. Vittumaisinta oli, kun ruvettiin itse virittelemään herkkää hetkeä, niin sitten karjutaan seinän takaa, notta "Jumalauta, sun pillus on märkä", niin eihän siitä mitään tullut, kun välillä repesi ja välillä alkoi jo vituttamaan.

Alakerrassa majaili myös joku nuoripari, jolla oli joku dobermannin ja saksanhirven risteytys. No, ei siinä mitään, mutta kun pariskunta oli poissa, niin tämä Ulvova Mylläri aloitti sen päiväisen ulvonnan, että koko talo raikui. Ja sitä saattoi joskus kestää sen työpäivän verran, kun itsellä sattui olemaan vaikka vapaapäivä.

Sitten oli hauska juttu, kun siinä meidän kämpässä asui ennen homopariskunta, jota asunnonomistaja luonnehti erittäin erikoiseksi seurueeksi. Vaatekaapin seinät oli pinkit ja kaikkea muutakin erikoista löytyi. Paras homma oli, kun he eivät olleet vissiin tehneet osoitteenmuutosta ja heidän postiaan sitten jouduttiin roudaamaan postiin takaisin. Siellä oli kaikenlaista gay-matskua, mutta ehdottomasti paras oli muistaakseeni 7 500 euron poronlihalasku...:) Älkää edes kysykö...

Että sellainen muistelo, lisäillään jos mieleen muistuu vielä jotain muita erikoisuuksia, niitä nimittäin riitti!

 

[jokeripokeri]

Kerrostalomme ulkomaalaisvahvistukset olivat kyllä varsin mielenkiintoista sakkia. Kerran heidän vessansa joutui remonttiin, ja isännöitsijä kehoitti käyttämään talon saunatilojen vessaa. Vielä mitä. Kusivat alas parvekkeelta ja kävivät ilmeisesti yön pimeinä tunteina myös etupihalla paskalla. Ainakin pihalta löytyi aamuisin poikkeavan paljon paskaa remontin aikana, epäilyttävää etten sanoisi.

 

[Seymon]

Kun asustelin hetkisen aikaa sellaisessa korridoori-tyyppisessä asuntolassa, jäi mieleen erityisesti aasialaiset asukit. Joka ikinen kerta, kun tuli kotiin, ne laittoivat jotain helvetin pahanhajuista ruokaa. Varmaan puolet heidän valveillaoloajastaan on mennyt ruoanlaittoon.

Edellisessä asunnossa ihmettelin yläkerrasta kantautuvaa jatkuvaa töminää. Menin ulos katsomaan (sieltä näki asuntoihin sisään) ja siellä se hyypiö ilmeisestikin alasti harjoitteli jotain taistelulajin hyppyjä.

 

[mikko600]

Haa, onhan noita ihme hiihtäjiä ollut naapureina, mutta voiton vie kaveri, joka oli seinänaapurina asuessani Vallilassa pari vuotta.

Tuolloin juuri armeijan käyneenä olin "pahamaineisessa" Inexin yövuorossa töissä Espoon puolella, joten suurin osa ko. naapurin metelöinnistä meni tietysti ohi, kun työaika oli iltakymmenestä aamukuuteen.

Ensimmäinen kontakti kyseiseen kaveriin tuli kuitenkin suht nopeasti. Ihmettelin aamulla töistä saapuessani pientä lappua, joka oli tiputettu postiluukusta. Noh, eikun katsomaan mitä siinä luki ja ensiksi luulin käsialan perusteella kyseessä olevan jonkun ala-asteikäisen lapsen tuotos, mutta sisältö... Ei niinkään. Sisältö oli jotakuinkin seuraavanlainen:

"Hei napuri, Sori viime aikojen metelistä, on ollut vähän bileitä. Mutta ei hätää, mä lähden kohta linnaan.

ps. Sori vielä kerran.

pss. MÄ TULEN KYLLÄ TAKAISIN"

Kertaakaan en ollut aikaisemmin ko. kaveriin törmännyt. Mutta senkin aika koitti pian tuon jälkeen. Olin tupakalla ulkona, kun semmoisen jääkaappipakastin-yhdistelmän kokoinen kaveri tuli moikkaamaan. Kertoi olevansa seinänaapurini ja pahoitteli metelistä. Oli muuten komeat SS-salamatkin tatuoitu kaulaan kaverilla.

Siinä sitten tupakan yhteydessä turistiin muutakin ja tulihan se selville miksi linnatuomiokin odotti. Pieni väärinkäsitys ja oli oikeudessa juuri käsittelyssä, jotta taponyritys muuttuisi törkeäksi pahoinpitelyksi. Noh, ymmärtäähän tuon kun oli kuitenkin vain iskenyt puukolla kaveria kuusi kertaa päähän...

Ko. naapurilla oli myös saksanpaimenkoira, jota kiroili aina kun se haukkui liikaa pihalla. Sanoi ampuvansa sen vielä kuulemma. Meikä tietysti naureskeli tuolle, hiukan hermostuneena.

Noh, eipä mennyt pitkääkään kun kesken "yöunien" eli joskus puolenpäivän aikaan heräsin järkyttävään pamaukseen. Mietin mikä se oli ja menin takaisin nukkumaan. Ei muuten näkynyt koiraa enää...

Kaveri jotenkin tykästyi meikäläiseen, joten sinällään ei mitään suoranaista ongelmaa ollut hänen kanssaan. Juteltiin ihan leppoisia jne. kun törmättiin. Välillä tietysti kuumotti kun postilaatikosta tipahteli lappuja, joissa pyydettiin bisselle ja allekirjoittajan oli aina Natsi-Virtanen* (*nimi muutettu). Eli kaveri kutsui itseään aina Natsi-etuliitteellä. Noh, huumorilla mentiin jne.

Tulihan sitten se päivä kun kaveri joutui lopulta vankilaan, noin 8 kk siitä kun meikäläinen oli tavannut kaverin. Reippaan näköisiä nuoria miehiä oli muuttoapuna, ainoa mikä hämmästytti oli pilottitakit ja monet kasvotatuoinnit kuumalla kesähelteellä tällä iloisella muuttoporukalla. Tupakalla kun kävin niin kyllähän sieltä kämpästä näkyi kaiken maailman kivääriä jne. lähtevän muuttoon. Eli onneksi ei tullut valitettua liikaa mistään metelistä, heh.

Viimeisenä päivänä kaveri vielä pyysi palvelusta, eli jos hänen vuokraisäntänsä tulisi käymään kämpille, pitäisi meikäläisen soittaa heti hänelle ja kavereilleen, jotta saisi "se vitun rotta" opetuksen. Noh, ikävä kyllä olin juuri lähdössä kaupungille ja töihin. Kröh...

 

[Koirapoika]

Ei mitään erityisiä tapauksia. Yhden aiemman naapurin rouva oli äänekäs naimaan, useasti hekin puuhaili. Mikäs siinä, ei järvi soutamalla kulu ja lapsiakin siunaantui. Joskus yläkerrassa asui heppu jolle tuntui maistuvan erimakuiset etyylialkoholit. Ajoittain siinä kolmen neljän aikaan yöstä tuntui, että siellä joko hypättiin pituutta tai työnnettiin kuulaa, töminä oli semmoista tasoa.

 

[Götze]

Yksi entinen naapuri on jäänyt kyllä hyvin mieleen. Kerrostalossa samassa kerroksessa asui joku vanha mummo, joka taisi olla jo mieleltään aika sairas. Kävi joskus jopa monta kertaa päivässä rimputtamassa ovikelloa ja pyysi tulla käymään heillä, koska talossa asui kuulemma jotai menninkäisiä jotka varasteli hänen tavaroitaan. Monet kerrat piti käydä tutkimassa sängyn alta ja joskus olin ''leikissä'' mukana ja sanoin rouvalle että ne tontut lähti nyt. Ei tietysti mikään naurun asia, mutta kyllähän tuo rupesi jo välillä ärsyttämään kun ovikello soi jatkuvasti ja tonttuja piti lähteä hätistelemään. En tiedä mitä rouvalle nykyään kuuluu, itse muutin jo muutama vuosi sitten toiseen kämppään.

 

[PataJaska]

Ja se huuto ja meteli, siinäpä se. Muutamia kuultuja aktilauseita: "Vittu, sun persereikäs on niin tiukka, et pian sperma lentää, saatana", "Saako huora ny tilaamaansa, hä?", "Perkele, nyt saat ämmä kyrpää sillai, ettei tarvi paljon neekerikulleja miettiä"...

Ahhahhah.. hillitöntä :D kuin suoraan jostain sketsistä jossa paridioidaan pornoleffoja

On totta että naimisen äänien kuunteleminen on jostain syystä äärimmäisen epämiellyttävää. Itse asuttiin aikanaan exän kanssa myös kerrostalossa, ja alakerrasta kuului se klassinen narina.. uskomattoman kova ja konemainen narina, plus välillä myös naisen kimeä kikattelu siihen päälle. Mahtoivatko oikeasti vedellä jonkin hetekan päällä.. haastankin kaikki kerrostalossa asuvat tästä lähin ihan yhteisöllisyyden nimissä lempimään lattialla patjan päällä

 

[naapuri]

Kun monta vuotta sitten muutin pois kotoa, tuli muutettua sellaiselle alueelle Stadissa missä spåra on se paras kulkuväline. Kun sitten ostin oman täältä missä bussi on se juttu, alkoi nämä naapurikeissit tekemään tuloaan.

Asun aika pienessä asunnossa jonka kummallakin pitkällä seinällä on paljon yhteistä pintaa naapureiden kanssa. Toisella puolella asuu lapsiperhe from hell, ja toisella ihan vaan naapuri from hell. Ish...

Tuo lapsiperhe oli alkuun ihan normaalin oloista porukkaa mutta viime aikoina (muuttivat tähän noin kolme kuukautta sitten) meteli on moninkertaistunut, lapsia ei päästetä sisään kun soittavat oman kotinsa ovikelloa ja aikuiset huutaa aamulla, päivällä ja illalla. En ole ihan varma kersojen lukumäärästä, muutamia niitä taitaa olla. Välillä täällä on piha täynnä satapaikkaisia pakettiautoja jotka ovat kylässä tämän kyseisen perheen luona. Ei tarvitse olla mikään nero liittääkseen tämän orkesterin tiettyyn uskontoporukkaan.

Mutta herra siunaa toisen seinän takana asuvaa kaveria. Skitsofreenikko, huumeidenkäyttäjä, oikeusjuttuja päällä, mahdollinen koiran hakkaaja, mielenterveyskuntoutuja. Kaikkea en tiedä, enkä haluakaan. Kaikki info jonka olen joutunut ottamaan vastaan johtuu siitä että asuntojen avoimet ikkunat on ihan kiinni toisissaan. Kun naapuri puhuu ikkuna auki, myös minä saan tietää kaikki viimeisimmät koukerot herran elämästä.

Kun ostin asuntoni, silloinen naapuri oli jonkin sortin hullu mutta tämä on ihan omaa luokkaansa. Ei halua olla missään tekemisissä omien naapureidensa kanssa, ei koskaa tervehdi, joskaan en minäkään enää tee niin, turha toivo. Kerran tosin frendini joka oli kylässä luonani pääsi suorastaan naapurin ihon alle kun tämä yritti ostaa kaveriltani hymyileviä pillereitä, "koska sähän kuuntelet teknoa". Frendi vain totesi ettei asu tässä, ja että mitään huumeita ei ole. Tuo teknon kuuntelu laittoi nauramaan. Päivisin annan silloin tällöin mennä kovemmalla volyymillä, joten totta kai housea kuunteleva mies on automaattisesti nisti. Naapuri taas elää ihan eri ajassa ja maailmassa jossa on ilmeisesti erittäin suotavaa tuottaa mahdollisimman outoja ääniä keskellä yötä. Ihmeellistä ulinaa, koiran haukuttamista tekemällä ääniä joita en osaa kuvailla, yleistä mitä vittua-efektin aiheuttamista.

Joskus kun on itse menossa aamulla aikaiseen töihin ja koko yö on mennyt naapurin juhlia kuunnellessa, sitä tavallaan toivoo että joku kerta tuo enkeli seinän takaa vetäisi sellaiset överit ettei olisi enää paluuta. Toisaalta joskus toivon että kaveri toipuisi ongelmistaan ja saisi elää normaalin ihmisen elämää.

Kun myyn kämppäni, ostan niillä rahoilla kartanon jostain Jumalan selän takaa. Ei naapureita muttei myöskään Stadia. Valitsen sittenkin jälkimmäisen. Rakkaus kotikaupunkiin on vahvempi kuin ärsytys naapurien toimesta.

 

[pikkukatti]

Ei mitään erityisiä kokemuksia omituisista naapureista. Opiskelijakämpässä (yksiössä sain sentään asua) tuli tutuksi myös nuo aasialaiset kaverit, kovia olivat hekin kokkaamaan. Ja tottakai kämpän alapuolella oli jonkinlainen kerhohuone, jossa nämä ulkomaalaiset (n. 80% talon asukkaista oli ulkolaisia) sitten pitivät bileitään. Edellinen kerrostalokaksio sijaitsi kaupungin huonomaineisimmassa osassa, joten olihan sielläkin tapahtumaa. Naapureina oli lähinnä deekuja, ylä- ja alakerran juopot toisinaan meteliä pitivät. Poliisi oli tuttu näky sen kadun taloissa.

Nyt onneksi asutaan omakotitalossa ja naapureita ei ole ihan vieressä, kolmella sivulla on tyhjä tontti, eli metsää. Ja tien puolella on sitten lähin naapuri, tien toisella puolen. Tällä kadulla on kaksi muutakin taloa, tuolla kadun alkupäässä. Jotenkin outoa porukkaa nämä kaikki. Tuossa vastapuolella asuu nuorempi pariskunta parin tenavan kanssa. Kadun alkupäässä asuu sitten keski-ikäiset pariskunnat. Ja kukaan näistä ei ole kertaakaan tervehtinyt meitä. Toinen näistä keski-ikäisistä naapureista on muutenkin vähän outo tyyppi. Kutsumme tuota miestä tuttavallisesti mersumieheksi (kun niillä on kaksi mersua) Kova kyyläys on aina päällä jos ohi ajetaan. Talvella kolaa lumet viisaasti tuohon kadulle ja koiraansa eivät ole turhaan kouluttaneet, jaksaa räkyttää pihalla kaikelle liikkuvalle.

Onhan tämä pieni kylä, mutta silti ihmetyttää. Kun se nuorempi pariskuntakin on vasta muuttanut siihen taloon. Jotenkin tuli mieleen, lienekö ovat sitten kateellisia. Joo, onhan meillä kadun isoin talo ja piha. Ja talo on suojaisassa paikassa muutenkin, ei näy tuohon tielle juuri ollenkaan. Ja löytyy 5 henkilöautoakin, joista 4 on ns. kalliimpia ja harvinaisempia autoja. Ainakin monen mielestä. Tuskin olisivat kateellisia, jos tietäisivät, mitä tehdään työksemme ja paljon meillä on velkaa talosta, autot onkin jo ostaessa maksettu.

Mitään häiriötä kun tuskin ollaan aiheutettu. Musiikkia huudatettiin ensimmäistä kertaa tässä kuussa ja tuskin sekään naapurin sisälle asti kuului. Sekin viikonloppuna ja ei mitenkään yömyöhään. Ja tuskin tuo remontoinnin äänikään heille asti kuuluu. Tosin kuten sanoin, tämä on pieni kylä ja alkuun kaupassakin tuijotettiin aika pitkään. Harmittaa kun nyt ei ole pitkään aikaan sattunut nuo kadun alkupään naapurit olemaan pihalla, kun siitä ohi ajaa. Koska takuuvarmasti vilkutan iloisesti, mikäli kyyläävät siinä.

 

[Evil]

Poikamiesnä istuin usein iltoja kaverini luona oluenjuonnin, kitaranrämpyttelyn, leffojen katselun ja kortinpeluun merkeissä. Talossa oli huonohko äänieristys, joten naapurien äänet kuuluivat selvästi silloin kun maltoimme olla rämpyttelemättä kitaraa. Yläkerrassa asui sellainen noin nelikymppinen pariskunta, jotka nussivat joka ilta heti kympin uutisten ja tulosruudun jälkeen. Pari minuuttia sen jälkeen kun Leo Silolahti oli toivotellut hyvää illanjatkoa, alkoi makuuhuoneestansa kuulua ähinää, huutoa ja sängynpäädyn seinään kolisemista. Joka ilta. Sen mukaan pystyi tarkistamaan kellonsa.

 

[Uleåborgir]

Minä olen yleensä ollut se omituinen naapuri, mutta Kemingradissa asuessani oli naapurinani hra Posti (nimeä ei ole muutettu). Hän sitten kuoli, ja talkkari liimasi hra Postin entiseen postilaatikkoon tarran "ei postia".

 

[Evil]

Minä olen yleensä ollut se omituinen naapuri, mutta Kemingradissa asuessani oli naapurinani hra Posti (nimeä ei ole muutettu). Hän sitten kuoli, ja talkkari liimasi hra Postin entiseen postilaatikkoon tarran "ei postia".

Tuosta tuli mieleen vanha isotätini, jolla oli ystävä sukunimeltään Jänis. Tämä Mari-täti sitten suunnitteli laittavansa leskirouva Jäniksen kuolinilmoitukseen tekstin "mikäs sull' on jänönen, kun et enää hyppele".

Meillä on suvussa sairasta huumoria, tiedän.

 

[alwahla]

Kun muutin yhdessä äiskän ja systerin kanssa Stadiin tuossa 11 vuotta sitten, asui alakerrassamme pariskunta, johon kuului äiti, noin kolmevuotias tytär sekä noin 30-vuotias isäpuoli. Aika pian kävi selväksi se, että tytär ja isäpuoli eivät tulleet juttuun. Huutoa nimittäin riitti joka yö.

Kesä kului nopeasti ja kun talvi koitti, alkoi tuolla alakerran hepulla hiljalleen viimeisetkin ruuvit päästä löystyä. Eräänä joulukuisena yönä kuuntelin, kuinka jälleen kerran tytär itki kuin palosireeni. Ilmeisesti äiti ei ollut kotosalla, joten tyttären rauhoittaminen jäi tuolle isäpuolelle.

"Vitun pentu, ole saatana hiljaa!" sekä pari muuta vielä voimakkaammilla kirosanoilla vahvistettua lausetta kaikua talon porraskäytävässä sekä patterien kautta myös meidän huoneistossamme ainakin tunnin ajan. Lämpötila oli tässä vaiheessa noin 15 astetta pakkasen puolella. Tuntia myöhemmin tämä arjen sankari oli saanut tarpeekseen, ilmeisesti nakkasi tytön kainaloonsa, kantoi hänet parvekkeelle ja laittoi oven perässään kiinni. Tytär oli aivan hysteriassa, sillä lämpötila oli laskenut alle -20-asteen alapuolelle. Ukko rääkyi vielä jotain alakerrassa, kunnes tuli joksikin aikaa hiljaista. Naapurit olivat lähteneet liikekannalle, tyttö oli päästetty sisälle noin 20 minuutin parvekkeella värjöttelyn jälkeen ja myöhemmin samana aamuna maija kävi noutamassa tyypin kamarille. Äiti palasi kotiin noin tuntia ennen poliisien saapumista.

Perhe muutti noin viikkoa myöhemmin pois.

 

[AnaMasa]

Asuin nuorena poikana vuokralla vekkulin, vähän vanhemman huumehemmon yläpuolella. Kyseessä oli iloinen pitkätukkainen ja huivipäinen veijari, joka tervehti aina rapussa. Joskus heppu juoksi helvetillistä vauhtia silkasta aineen ilosta. Toisinaan valitteli, että onpas hänellä painavat jalat ja seuraavana hetkenä alkoi hyppelemään nauraen, että "oikeestaan nä on aika kevyet!".

Monenlaista porukkaa kävi kämpässä asioilla ja bilettämässä. Ulkoa näkyi vaan punaiset valot ja sisältä kuului riitasointuista psykedeelistä viulumusiikkia. Itsekin raikkaan musiikin ystävänä luukutin kerran Napalm Deathia kavereiden kanssa, kunnes alakerrasta hakattiin kattoon, eli mun lattiaan. Ehdin jo säikähtää, että nyt tuli suututettua väärät miehet ja laitoin hiljemmalle. Hetken päästä parvekkeen kautta kuului huuto, että "Mikä sun ongelma on!? Laita kovempaa!". Tein työtä käskettyä, kaadoin ämyrit lattiaa vasten ja annoin mennä. Kohta kuului ulkoa, että "Jes! Vitun hyvä!"

Kerran heräsin yöllä järjettömään hakkaamiseen ja paukkeeseen. Kuulosti siltä, että joku kuolee nyt. Pauketta kesti aikansa. Pelkäsin helvetisti, koska olin yksin kämpässäni ja ikääkin vasta jotain 17. Seuraavana päivänä kävelin rappukäytävää alas ja huomasin paukkeen syyn. Alakerran ovessa oli miehen mentävä reikä. Syke nousi ja mietin karmaisevia vaihtoehtoja yön tapahtumista. Ei tarvinnut pitkään miettiä, kun hilpeä veikko tuli alaovella vastaan. Pyysi heti anteeksi meteliä, mutta ei kuulemma voinut mitään, kun oli jäänyt avaimet kotiin :)

 

[Evil]

Joskus -94 asuin muuten Joensuun silloisen skinhead-gruppenführerin seinänaapurina. Sattui usein samaan hissiinkin, oli aika hiljainen kaveri. Tervehdittiin nyökäten. Se ei vissiinkään tykännyt kun huudatin Bob Marleytä parvekkeella koko kesän, mutta jäi kiitollisuudenvelkaan kun olin talvella antanut sille pari kertaa virtaa auton akkuun. Niinpä sitten kun muutama "alaisistaan" pieksi minut kadulla eräänä yönä syyttä suotta, mainitsin asiasta tälle naapurinpojalle joka lupasi pistää kätyrinsä kuriin. Laittoikin; vast'edes sain kuleskella rauhassa vaikka reggae raikui edelleen.

 

[kesäesa]

Itsehän tunnun olevan outojen naapurien suosiossa. Kymmenisen vuotta sitten asuin Kuopion Neulamäessä kerrostalossa vanhempieni kanssa. Tällöin ollessani n. 15-vuotias kakara meidän naapurissa asui jonkinlainen rastatukkainen huumehörhelö. Aivan käsittämätön tapaus oli tämä mies. Kerran kaupasta kotiin tullessa uskaltauduin vilkaisemaan ohikulkiessani herran ikkunasta sisälle ja hämmästyksessäni huomasin huoneen, jonka keskellä oli yksi puinen tuoli. Muutoin kys. huone oli täysin tyhjä, mitähän lie kuulustelukammiota siellä pitänyt. Kuitenkin, tällä kys. narkkarilla oli erittäin harvoin vieraita ja ehdottomasti oudoin ja jollain tapaa hauskin oli se tapaus, kun parvekkeella ollessani rastatukan vieras tuli kirjaimellisesti ikkunasta lävitse - ilman vaatteita. Muistissani on vieläkin elävä kuva siitä, kun alaston ja pitkälettinen jätkä juoksee naama veressä lasinsirujen lentäessä viereiseen rappuun. Noin minuutin kuluttua kys. rastatukka ja tämän kaveri lähtivät alastonta takkutukkaa etsimään. Vähemmän yllättäen samainen kaveri sai talosta häädön ja vietinkin onnellista ja rauhallista elämää tavallisten naapurien kanssa noin vuoden.

Nykyään asun rivitalossa aika... omaperäisen kaverin naapurissa. Tämä jätkä on muuttanut ansiokkaaseen kaupunkiimme suomalaisen naisystävänsä vuoksi Yhdysvalloista, Fort Lauderdalesta. Tästä mustaihoisesta naapuristani omituisen tekee se, että muutto Suomeen taisi sekoittaa äijän sisäiset kellot totaalisesti. Useaan kertaan on koputellut yöllä n. 04.00 aikaan oveen ja ikkunoihin heittääkseen jonkinlaisen vitsin korostettuna voimakkaalla "aehieahehieai" -sekanaurulla. Harmiton, mutta outo tapaus kyseessä.

Tiivistettynä naapurustossani on ollut ikkunoiden läpi tulevia alastomia miehiä ja yöaikaan vieraaksi tunkeava mustaihoinen huonojen vitsiensä kanssa. Ei ole elämä helppoa.