Onkos täällä King Diamond -/Mercyful Fate -diggareita? En ainakaan haulla löytänyt topicia ko. bändeille, joten ajattelin oman aiheen luomisen olevan paikallaan. Eli sana on vapaa! Onko parhautta, karmeaa skeidaa vai jotain siltä väliltä? Toivoisin kuitenkin perusteltuja vastauksia, enkä yhden rivin asiattomia provoja ;)
Laitetaan alkuun oma KD-/MF-stoori, jonka kirjoitin hiljattain Imperiumin keskustelefoorumille:
Itse löysin King Diamond -yhtyeen "myöhäisheränneenä" vasta vuonna 2003, kun The Puppet Master -albumi oli juuri ilmestynyt. Sami Lehdon Imperiumiin kirjoittama arvostelu (6.11.2003) herätti mielenkiintoni. Sen luettuani kävin kuuntelemassa muistaakseni KD:n kotisivuilla olleet Blood to Walk ja The Storm -biisit, joista erityisesti ensiksi mainittu jäi kummittelemaan pääkoppaan. Muutaman irtobiisin hain myös koneelle vanhemmilta levyiltä (esim. A Mansion In Darkness, joka kuulosti heti ensi kuulemalta yhdeltä parhaista kuulemistani heavy-biiseistä kautta aikojen). Siitä sitten alkoi KD:n tuotannon metsästäminen. The Puppet Master, Abigail, A Dangerous Meeting -kokoelma ja "Them" tuli ostettua ensimmäisten joukossa. Levyt pyörivät soittimessa tiuhaan, kunnes '04 keväällä hurahdin bändiin niin lopullisesti, että hommasin oikeastaan kaikki studiolätyt niin nopeasti kuin suinkin pystyin. Samoihin aikoihin myös Mercyful Faten pureva riffittely iski suoraan sydämeen, joten nekin evil-heavyn merkkipaalut oli sitten hommattava. Silti tieltä ei ole paluuta. Soittimessa on pyörinyt siitä lähtien ylivoimaisesti eniten King Diamond ja Mercyful Fate.
Tällä hetkellä löytyy remastereiden lisäksi alkuperäiset painokset ainakin kaikista kasarilevyistä. Don't Break The Oathin original CD tosin puuttuu vielä (sitä saa tarjota!), mutta Oath löytyy kuitenkin alkuperäisenä vinyylimuodossa. Tavoitteena olisi kerätä myös puuttuvien vinyyleiden ja ensipainosten lisäksi vielä ainakin kasettiversiot KD- & MF -levyistä. Viimeiset vuoden on ollut sellainen totaalihurahdus päällä näihin maailman parhaisiin yhtyeisiin, että keräily tulee luultavasti jatkumaan hautaan asti tai ainakin niin kauan kuin keräiltävää riittää. Levyjen ja niiden eri painosten lisäksi kiinnostavat epäviralliset livetallenteet (bootlegeja vaihtelen minkä kerkeän, niistä voi halutessaan kysäistä yksityisviestillä), fanipaidat, lehtijutut ja oikeastaan vähän kaikki KD- ja MF-aiheinen. Mainittakoon myös, että KD- & MF -yhtyeiden jäsenten sivuprojektit kiinnostavat, vaikka noiden sivuprokkiksien levyjä paljon jo omistankin. Erityisesti Andyn ja Hankin levyttämä musiikki kiinnostaa (joskin pari floppiakin on tullut vastaan. Andyn levyttämistä X-World/5-bändin lätty ja Hankin tuotannosta Virus7-yhtyeen levy).
King Diamondin haastatteluita on tullut luettua useita kymmeniä tai jopa lähemmäs 100 kappaletta. Miehen haastattelut ovat siitä mahtavia, että KD vastaa äärimmäisen syvällisesti ja hänen lausunnoistaan huomaa kuinka mies on selkeästi ajatellut asioita laajemminkin. Usein Mr. Petersen vastaa itse kysymykseen ja samassa johonkin toiseen toimittajan aikomaan kysymykseen ennen kuin tämä on ehtinyt sitä edes esittää. Vastaukset eivät juuri koskaan ole mitään rivin tai parin epämääräisiä tokaisuja (ellei sitten moisia ehdottomasti pyydetä), vaan aina King Diamond pyrkii vastaamaan erittäin tyhjentävästi ja omat argumenttinsa/väitteensä laajasti perustellen.
Itse olen nähnyt King Diamondin livenä ainoastaan kaksi kertaa (vuoden '06-kiertueella). Nekin keikat tuli riehuttua kipeänä Buranan voimalla, mutta olihan se kaiken vaivannäön arvoista. Oulun keikka Club Teatrialla oli ensimmäinen todistamani KD-show, joten keikka on jo tunnearvoltaankin ehkä paras näkemäni. Tuolloin otin armeijasta lomaa, jotta pääsin perjantai-päivänä suuntaamaan kohti Oulua. Tampereella seuraavana päivänä todistettu keikka oli visuaalisesti yhtä mainio, vaikka Kingillä oli tuolloin enemmän ongelmia kipeytyneen kurkkunsa vuoksi. Encorena kuulluun Evilin aikana KD antoikin yleisön laulaa kappaleen kokonaisuudessaan, mikä oli sinällään erittäin onnistunut ratkaisu. Tampereen keikalta sain matkamuistoksi La Rocquen plektran, joka kruunasi keikkareissun. Seuraavalla kiertueella tavoitteena olisi päästä näkemään ainakin kaikki Suomen keikat ja kenties yksi keikka Tanskassa/Ruotsissa. Toivottavasti järkkäävät Suomeen taas 4 keikkaa, niin ei tarvitsisi yrittää matkustaa opiskelijabudjetilla bändin perässä laajemmin pitkin Skandinaviaa/Eurooppaa.
King Diamondin vokalisointi on omissa kirjoissani maailman täydellisintä. Koska mies laulaa erikoisemmin kuin kukaan muu, useat eivät pidä hänen laulusuorituksistaan. Itselläni kesti alkuvaiheessa hetki ymmärtää KD:n falsettojen ylivertaisuus, mutta sen tajuttuani olen nostanut King Diamondin omalle jalustalleen laulajia arvioidessani. Tuskin koskaan tulee ketään yhtä omaperäistä, maagista ja kiehtovaa laulajaa, joka pystyy räjäyttämään tajunnan samalla tavoin kuin King Diamond. Jotta ei menisi pelkäksi keulakuvan ylistämiseksi, mainittakoon, että Hank Shermannin veroista riffittelijää ei ole maailmassa toista. Soolosektorilla KD-bändin Andy La Rocque on taasen omassa ylhäisyydessään. Jos rumpaleista puhutaan on itselläni aina yksi ylitse muiden: Mikkey Dee. Tyylitaju (erityisesti se miten mies käyttää koko rumpusettiä hyväkseen), soundi ja tietty progevivahde kiehtoo Mikkeyn soitossa ja tekee miehestä minun korvaani maailman parhaan rumpalin. Abigailin ja "Them":n rumpusuorituksia ei voi koskaan liikaa hehkuttaa. Myös Snowy Shaw (Time-levyllä!) ja Kim Ruzz ovat perkeleenmoisia rumpaleita, joten rumpusektorilla King Diamondin -yhtyeillä on aina ollut pelisilmää. Voisin tässä hehkuttaa vielä muitakin MF-/KD-muusikoita, mutta säästääkseni palstatilaa jätän ylistyksen toistaiseksi tähän.
Mainittakoon vielä, että en osaa enää laittaa King Diamondin ja Mercyful Faten levyjä kunnolla parhausjärjestykseen. Liian vaikea tehtävä, sillä molempien yhtyeiden discografiat ovat timanttisinta parhautta. Ne the-levyt pystyn molemmilta yhtyeiltä kuitenkin valitsemaan. Ne ovat:
King Diamond: Abigail
Mercyful Fate: Melissa(+ Mercyful Fate EP)
Laitetaan alkuun oma KD-/MF-stoori, jonka kirjoitin hiljattain Imperiumin keskustelefoorumille:
Itse löysin King Diamond -yhtyeen "myöhäisheränneenä" vasta vuonna 2003, kun The Puppet Master -albumi oli juuri ilmestynyt. Sami Lehdon Imperiumiin kirjoittama arvostelu (6.11.2003) herätti mielenkiintoni. Sen luettuani kävin kuuntelemassa muistaakseni KD:n kotisivuilla olleet Blood to Walk ja The Storm -biisit, joista erityisesti ensiksi mainittu jäi kummittelemaan pääkoppaan. Muutaman irtobiisin hain myös koneelle vanhemmilta levyiltä (esim. A Mansion In Darkness, joka kuulosti heti ensi kuulemalta yhdeltä parhaista kuulemistani heavy-biiseistä kautta aikojen). Siitä sitten alkoi KD:n tuotannon metsästäminen. The Puppet Master, Abigail, A Dangerous Meeting -kokoelma ja "Them" tuli ostettua ensimmäisten joukossa. Levyt pyörivät soittimessa tiuhaan, kunnes '04 keväällä hurahdin bändiin niin lopullisesti, että hommasin oikeastaan kaikki studiolätyt niin nopeasti kuin suinkin pystyin. Samoihin aikoihin myös Mercyful Faten pureva riffittely iski suoraan sydämeen, joten nekin evil-heavyn merkkipaalut oli sitten hommattava. Silti tieltä ei ole paluuta. Soittimessa on pyörinyt siitä lähtien ylivoimaisesti eniten King Diamond ja Mercyful Fate.
Tällä hetkellä löytyy remastereiden lisäksi alkuperäiset painokset ainakin kaikista kasarilevyistä. Don't Break The Oathin original CD tosin puuttuu vielä (sitä saa tarjota!), mutta Oath löytyy kuitenkin alkuperäisenä vinyylimuodossa. Tavoitteena olisi kerätä myös puuttuvien vinyyleiden ja ensipainosten lisäksi vielä ainakin kasettiversiot KD- & MF -levyistä. Viimeiset vuoden on ollut sellainen totaalihurahdus päällä näihin maailman parhaisiin yhtyeisiin, että keräily tulee luultavasti jatkumaan hautaan asti tai ainakin niin kauan kuin keräiltävää riittää. Levyjen ja niiden eri painosten lisäksi kiinnostavat epäviralliset livetallenteet (bootlegeja vaihtelen minkä kerkeän, niistä voi halutessaan kysäistä yksityisviestillä), fanipaidat, lehtijutut ja oikeastaan vähän kaikki KD- ja MF-aiheinen. Mainittakoon myös, että KD- & MF -yhtyeiden jäsenten sivuprojektit kiinnostavat, vaikka noiden sivuprokkiksien levyjä paljon jo omistankin. Erityisesti Andyn ja Hankin levyttämä musiikki kiinnostaa (joskin pari floppiakin on tullut vastaan. Andyn levyttämistä X-World/5-bändin lätty ja Hankin tuotannosta Virus7-yhtyeen levy).
King Diamondin haastatteluita on tullut luettua useita kymmeniä tai jopa lähemmäs 100 kappaletta. Miehen haastattelut ovat siitä mahtavia, että KD vastaa äärimmäisen syvällisesti ja hänen lausunnoistaan huomaa kuinka mies on selkeästi ajatellut asioita laajemminkin. Usein Mr. Petersen vastaa itse kysymykseen ja samassa johonkin toiseen toimittajan aikomaan kysymykseen ennen kuin tämä on ehtinyt sitä edes esittää. Vastaukset eivät juuri koskaan ole mitään rivin tai parin epämääräisiä tokaisuja (ellei sitten moisia ehdottomasti pyydetä), vaan aina King Diamond pyrkii vastaamaan erittäin tyhjentävästi ja omat argumenttinsa/väitteensä laajasti perustellen.
Itse olen nähnyt King Diamondin livenä ainoastaan kaksi kertaa (vuoden '06-kiertueella). Nekin keikat tuli riehuttua kipeänä Buranan voimalla, mutta olihan se kaiken vaivannäön arvoista. Oulun keikka Club Teatrialla oli ensimmäinen todistamani KD-show, joten keikka on jo tunnearvoltaankin ehkä paras näkemäni. Tuolloin otin armeijasta lomaa, jotta pääsin perjantai-päivänä suuntaamaan kohti Oulua. Tampereella seuraavana päivänä todistettu keikka oli visuaalisesti yhtä mainio, vaikka Kingillä oli tuolloin enemmän ongelmia kipeytyneen kurkkunsa vuoksi. Encorena kuulluun Evilin aikana KD antoikin yleisön laulaa kappaleen kokonaisuudessaan, mikä oli sinällään erittäin onnistunut ratkaisu. Tampereen keikalta sain matkamuistoksi La Rocquen plektran, joka kruunasi keikkareissun. Seuraavalla kiertueella tavoitteena olisi päästä näkemään ainakin kaikki Suomen keikat ja kenties yksi keikka Tanskassa/Ruotsissa. Toivottavasti järkkäävät Suomeen taas 4 keikkaa, niin ei tarvitsisi yrittää matkustaa opiskelijabudjetilla bändin perässä laajemmin pitkin Skandinaviaa/Eurooppaa.
King Diamondin vokalisointi on omissa kirjoissani maailman täydellisintä. Koska mies laulaa erikoisemmin kuin kukaan muu, useat eivät pidä hänen laulusuorituksistaan. Itselläni kesti alkuvaiheessa hetki ymmärtää KD:n falsettojen ylivertaisuus, mutta sen tajuttuani olen nostanut King Diamondin omalle jalustalleen laulajia arvioidessani. Tuskin koskaan tulee ketään yhtä omaperäistä, maagista ja kiehtovaa laulajaa, joka pystyy räjäyttämään tajunnan samalla tavoin kuin King Diamond. Jotta ei menisi pelkäksi keulakuvan ylistämiseksi, mainittakoon, että Hank Shermannin veroista riffittelijää ei ole maailmassa toista. Soolosektorilla KD-bändin Andy La Rocque on taasen omassa ylhäisyydessään. Jos rumpaleista puhutaan on itselläni aina yksi ylitse muiden: Mikkey Dee. Tyylitaju (erityisesti se miten mies käyttää koko rumpusettiä hyväkseen), soundi ja tietty progevivahde kiehtoo Mikkeyn soitossa ja tekee miehestä minun korvaani maailman parhaan rumpalin. Abigailin ja "Them":n rumpusuorituksia ei voi koskaan liikaa hehkuttaa. Myös Snowy Shaw (Time-levyllä!) ja Kim Ruzz ovat perkeleenmoisia rumpaleita, joten rumpusektorilla King Diamondin -yhtyeillä on aina ollut pelisilmää. Voisin tässä hehkuttaa vielä muitakin MF-/KD-muusikoita, mutta säästääkseni palstatilaa jätän ylistyksen toistaiseksi tähän.
Mainittakoon vielä, että en osaa enää laittaa King Diamondin ja Mercyful Faten levyjä kunnolla parhausjärjestykseen. Liian vaikea tehtävä, sillä molempien yhtyeiden discografiat ovat timanttisinta parhautta. Ne the-levyt pystyn molemmilta yhtyeiltä kuitenkin valitsemaan. Ne ovat:
King Diamond: Abigail
Mercyful Fate: Melissa(+ Mercyful Fate EP)