Loistavaa signaturea tämä sitaatti. Kuin suoraan Michelin-raflan sommelierin suusta.
Syntymäpaikkakunnallani oli alkkisten ns. kuntoutuskeskus, jota vielä sotien jälkeen kutsuttiin "työlaitokseksi". Siihen aikaan juopoilla teetettiin vielä töitäkin, ennen kuin joku kommari Helsingissä keksi ettei sellainen sovi. No sen jälkeen työlaitoksella keskityttiin kärvistelemään juomahommista eroon kädet taskussa. Tosin monet yrittivät varkain helpottaa juomanpuutetta millä tahansa saatavilla olevilla aineilla.
Kuntoutuskeskuksen naapurissa oli sellainen mukava vanhan ajan kyläkauppa, josta sai kätevästi maidot, makkarat ja muut perussetit. Myös kolinaa oli hyllyssä aina. Luulen kauppiaan pitäneen visusti huolen, ettei tämä artikkeli päässyt loppumaan. Lasolia eli sisäpiiriläisittäin lassea ei kaupasta kai saanut, mutta sitä saattoi yrittää vongata huoltikselta. Yleensä huoltikset eivät kyllä myyneet lassea putsahtavan näköisille asiakkaille.
Eräs laitoksen pulsu otti ryyppyremmissä kerran korjaussarjaa suoraan hiusrasvatuubista suuhunsa. Seurueessa mukana olleen pitäjänkuulun juopon kerrotaan oksentaneen silkasta katselemisen inhosta. Jos täällä joku pitää yhden tähden jallua spurgujuomana, niin onhan siitä aika pitkä matka vielä Suaveen, nestemäisestä kenkälankista puhumattakaan.
Varman tiedon mukaan eräässä alan miesten kuntoutusyksikössä käsidesipullot (kooltaan yksi litra) piti laittaa aina yöksi lukkojen taakse, koska em.instituutissa ei ollut yövalvontaa, joten pojat keksivät pakastaa kyseisiä pulloja yöllä. Arvaatte varmaan, mikä valui pullosta ensimmäisenä ulos, kun pakastettu pullo korkattiin? Kuulemma appelsiinimehun kanssa menetteli, mutta tuskin alan mies alkaa nirsoilemaan, jos tiukka paikka tulee.
Myös entisessä työpaikassa kerrottiin, että desinfiointiaineet oli vaihdettava denaturoituihin, koska muutamat sankarit veivät niitä kotiinsa boolinrungoksi, tai sitten ottivat appelsiinimehupurkin mukaan ja painelivat vartiksi vessaan "paskalle". Tuntia myöhemmin sankarit olivat sitten niin kännissä, ettei työnteko tullut ensimmäisenä mieleen. Tämä siis kultaisella 80-luvulla.
Aiheeseen palaten, miten Egri Bikaver aka Erkin Pikakivääri ei ole täällä? Isot pojat tiesivät mainita, että kovassa suosiossa on rantain miesten keskuudessa aikanaan tämä "herkku" ollut.
Jorma-koktailia ostin kerran pullon kokeeksi, eka huikan jälkeen tarjosin kavereille, joilta sain jäätäviä katseita pullon kierrettyä kaveriporukassa. Eli jäi juomatta. Myös itsetehty kilju joskus yläasteen aikoihin saa nykyään kylmät väreet juoksemaan selkäpiitä myöten. Sitä joskus tuli vadelmamehun kanssa sotkettua, ja siitä johtuen vadelmatuotteet olivat aikansa pannassa yläasteen aikoina, kun oksan maku nousi välittömästi suuhun, mikäli jotain vadelmaista erehtyi maistamaan.