Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
"You know the day destroys the night
Night divides the day
Tried to run
Tried to hide
Break on through to the other side
Break on through to the other side
Break on through to the other side..."
Sieltä se lähti tammikuussa '67 vinyyliltä paukkumaan, vaikken nykyisessä ruumissani silloin ollutkaan mestoilla. Eräs vahvimmista, ellei paras debyyttialbumi koskaan. Vuonna '65 bändi oli jo kasattu muotoon James Douglas Morrison, Ray Manzarek, Robby Krieger ja John Densmore, sekä basistina harvinaisempi No Body. Basistin puuttumista ei kyllä kukaan pahemmin jaksanut haukkua siinä vaiheessa kun bändi pääsi vauhtiin...kyseessä on nimittäin yksi niistä harvoista bändeistä joilla se soundi vaan yksinkertaisesti niin huumaava ja maaginen että se vie mukaansa...tämän vuoksi tohtorismiehenä suosittelisin kaikille palstalaisille missä tahansa puutetilassa, kuumeessa, tarpeessa, yltäkylläisyydessä, rakkaudessa tai rakkaudettomuudessa sopivaa annosta palaa ja tippaa musiikkimme komeinta historiaa...THE DOORS.
Debyyttilevyltä ei oikein heikkouksia löydä! BREAK ON THROUGH...2:28 kertoo suoraan että olemme matkalla nyt sinne toiselle puolelle...tavallaan Morrison tässä jo lyhyen ytimekkäästi totesi minne vain neljä vuotta myöhemmin siirtyi. Morrison kuitenkin kerkesi jättää nimensä historiaan, eikä sieltä enää unohdu.
Saman levyn kakkosbiisi SOUL KITCHEN on samalla letkeä ja äärimäisen tiukka...koskettimet ja Morrisonin ääni jotenkin tukevat toisiaan täydellisesti. Etenkin ABSOLUTELY LIVE-levyn version on vertaansa vailla. Tunteista parhaitahan on kun on se itselle oikea sielu, syli ja ruumis olemassa jonka luokse voi mennä makaamaan, koskemaan ja nauttimaan, kaiken hässäkän ja vastoinkäymisten jälkeen...
"Well, the clock says it's time to close now
I guess I'd better go now
I'd really like to stay here all night
The cars crawl past all stuffed with eyes
Street lights share their hollow glow
Your brain seems bruised with numb surprise
Still one place to go
Still one place to go
Let me sleep all night in your soul kitchen
Warm my mind near your gentle stove
Turn me out and I'll wander, baby
Stumbling in the neon groves"
Kolmosbiisi CRYSTAL SHIP taas on aivan erilainen biisi kahteen tiukkaan avausraitaan verrattuna...äärimmäisen kaunis ja kaihoisa pianolla säestetty, Morrisonin kaipausta kuvaavat sanat. ALABAMA SONG taas on erittäin miehinen kappale...alleviivattu tarina siitä tunteesta kun on parempi ottaa pari ryyppyä unohtaakseen vihansa ja murheensa. Kyseessä lienee yksi maailman tunnetuimpia humppabiisejä!
Kuutosbiisi LIGHT MY FIRE olikin sitten se joka räjäytti koko potin, bändin ensimmäinen valtava hitti - bändin tunnetuin biisi. Simppeliltä kuulostava, mukaansa tempaava rakenne ja se mah~tawa sanoma suoraan sanottuna - "C'mon Baby light my fire...". Vaipukaamme psykedeliaan tämän vallankumouksellisen biisin myötä, vieläkin.
BACKDOOR MAN on myös mah~tawan tiukka rock-kappale. I LOOKED AT YOU, END OF THE NIGHT, TAKE IT AS IT COMES...tälle levylle ei täyteraitoja mahtunut. Levyn päättää kuitenkin se järkyttävän synkkä ja maaginen visio THE END...lähes 12-minuuttinen eepos tappajan viimeisestä yöstä...missään ei oltu myöskään kuultu vastaavanlaista sanoitusta...voin vain kuvitella miten tämä on särähtänyt 60-luvun vanhoillisten korvaan..."Father. -Yes, son? I want to kill you." Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa kun tämä biisi ja nämä sanat on luotu. Tämä kuullaan myös täydellisesti kuvitettuna ILMESTYSKIRJA. NYT. -elokuvan lopussa...täydellistä huumaa.
" Lost in a Roman wilderness of pain
And all the children are insane
All the children are insane
Waiting for the summer rain
There's danger on the edge of town
Ride the King's highway
Weird scenes inside the gold mine
Ride the highway West, baby"
Tämä upea debyytti asetti myös kovat paineet bändille. Menestys oli valtava, ja seuraavalle levylle mahtui jonkin verran myös täytemateriaalia...mutta myös loistavia kappaleita. STRANGE DAYS pukattiin markkinoille jo saman vuoden lokakuussa. Mukaan mahtui monta loisto-osumaa, ja eräänlainen Trademark-soundi saa simppelit ja letkeämmät täytebiisimäisetkin kappaleet kuten YOU'RE A LOST LITTLE GIRL ja MOONLIGHT DRIVE kiinnostamaan kerta toisensa jälkeen. Levyn parhaita paloja ovat avausraita STRANGE DAYS, ilrvaileva PEOPLE ARE STRANGE, mainioita psykedeelisiä tunnelmointeja sisältävä I CAN'T SEE YOUR FACE IN MY MIND ja eräänlainen SOUL KITCHENIN ja THE END:n jatko WHEN THE MUSIC'S OVER. Ei huono.
"For the music is your special friend
Dance on fire as it intends
Music is your only friend
Until the end
Until the end
Until the end
So when the music's over
When the music's over, yeah
When the music's over
Turn out the light
Turn out the light"
(JATKUU)
Night divides the day
Tried to run
Tried to hide
Break on through to the other side
Break on through to the other side
Break on through to the other side..."
Sieltä se lähti tammikuussa '67 vinyyliltä paukkumaan, vaikken nykyisessä ruumissani silloin ollutkaan mestoilla. Eräs vahvimmista, ellei paras debyyttialbumi koskaan. Vuonna '65 bändi oli jo kasattu muotoon James Douglas Morrison, Ray Manzarek, Robby Krieger ja John Densmore, sekä basistina harvinaisempi No Body. Basistin puuttumista ei kyllä kukaan pahemmin jaksanut haukkua siinä vaiheessa kun bändi pääsi vauhtiin...kyseessä on nimittäin yksi niistä harvoista bändeistä joilla se soundi vaan yksinkertaisesti niin huumaava ja maaginen että se vie mukaansa...tämän vuoksi tohtorismiehenä suosittelisin kaikille palstalaisille missä tahansa puutetilassa, kuumeessa, tarpeessa, yltäkylläisyydessä, rakkaudessa tai rakkaudettomuudessa sopivaa annosta palaa ja tippaa musiikkimme komeinta historiaa...THE DOORS.
Debyyttilevyltä ei oikein heikkouksia löydä! BREAK ON THROUGH...2:28 kertoo suoraan että olemme matkalla nyt sinne toiselle puolelle...tavallaan Morrison tässä jo lyhyen ytimekkäästi totesi minne vain neljä vuotta myöhemmin siirtyi. Morrison kuitenkin kerkesi jättää nimensä historiaan, eikä sieltä enää unohdu.
Saman levyn kakkosbiisi SOUL KITCHEN on samalla letkeä ja äärimäisen tiukka...koskettimet ja Morrisonin ääni jotenkin tukevat toisiaan täydellisesti. Etenkin ABSOLUTELY LIVE-levyn version on vertaansa vailla. Tunteista parhaitahan on kun on se itselle oikea sielu, syli ja ruumis olemassa jonka luokse voi mennä makaamaan, koskemaan ja nauttimaan, kaiken hässäkän ja vastoinkäymisten jälkeen...
"Well, the clock says it's time to close now
I guess I'd better go now
I'd really like to stay here all night
The cars crawl past all stuffed with eyes
Street lights share their hollow glow
Your brain seems bruised with numb surprise
Still one place to go
Still one place to go
Let me sleep all night in your soul kitchen
Warm my mind near your gentle stove
Turn me out and I'll wander, baby
Stumbling in the neon groves"
Kolmosbiisi CRYSTAL SHIP taas on aivan erilainen biisi kahteen tiukkaan avausraitaan verrattuna...äärimmäisen kaunis ja kaihoisa pianolla säestetty, Morrisonin kaipausta kuvaavat sanat. ALABAMA SONG taas on erittäin miehinen kappale...alleviivattu tarina siitä tunteesta kun on parempi ottaa pari ryyppyä unohtaakseen vihansa ja murheensa. Kyseessä lienee yksi maailman tunnetuimpia humppabiisejä!
Kuutosbiisi LIGHT MY FIRE olikin sitten se joka räjäytti koko potin, bändin ensimmäinen valtava hitti - bändin tunnetuin biisi. Simppeliltä kuulostava, mukaansa tempaava rakenne ja se mah~tawa sanoma suoraan sanottuna - "C'mon Baby light my fire...". Vaipukaamme psykedeliaan tämän vallankumouksellisen biisin myötä, vieläkin.
BACKDOOR MAN on myös mah~tawan tiukka rock-kappale. I LOOKED AT YOU, END OF THE NIGHT, TAKE IT AS IT COMES...tälle levylle ei täyteraitoja mahtunut. Levyn päättää kuitenkin se järkyttävän synkkä ja maaginen visio THE END...lähes 12-minuuttinen eepos tappajan viimeisestä yöstä...missään ei oltu myöskään kuultu vastaavanlaista sanoitusta...voin vain kuvitella miten tämä on särähtänyt 60-luvun vanhoillisten korvaan..."Father. -Yes, son? I want to kill you." Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa kun tämä biisi ja nämä sanat on luotu. Tämä kuullaan myös täydellisesti kuvitettuna ILMESTYSKIRJA. NYT. -elokuvan lopussa...täydellistä huumaa.
" Lost in a Roman wilderness of pain
And all the children are insane
All the children are insane
Waiting for the summer rain
There's danger on the edge of town
Ride the King's highway
Weird scenes inside the gold mine
Ride the highway West, baby"
Tämä upea debyytti asetti myös kovat paineet bändille. Menestys oli valtava, ja seuraavalle levylle mahtui jonkin verran myös täytemateriaalia...mutta myös loistavia kappaleita. STRANGE DAYS pukattiin markkinoille jo saman vuoden lokakuussa. Mukaan mahtui monta loisto-osumaa, ja eräänlainen Trademark-soundi saa simppelit ja letkeämmät täytebiisimäisetkin kappaleet kuten YOU'RE A LOST LITTLE GIRL ja MOONLIGHT DRIVE kiinnostamaan kerta toisensa jälkeen. Levyn parhaita paloja ovat avausraita STRANGE DAYS, ilrvaileva PEOPLE ARE STRANGE, mainioita psykedeelisiä tunnelmointeja sisältävä I CAN'T SEE YOUR FACE IN MY MIND ja eräänlainen SOUL KITCHENIN ja THE END:n jatko WHEN THE MUSIC'S OVER. Ei huono.
"For the music is your special friend
Dance on fire as it intends
Music is your only friend
Until the end
Until the end
Until the end
So when the music's over
When the music's over, yeah
When the music's over
Turn out the light
Turn out the light"
(JATKUU)