The Doors

[Osmo Rapeli]

"You know the day destroys the night
Night divides the day
Tried to run
Tried to hide
Break on through to the other side
Break on through to the other side
Break on through to the other side..."

Sieltä se lähti tammikuussa '67 vinyyliltä paukkumaan, vaikken nykyisessä ruumissani silloin ollutkaan mestoilla. Eräs vahvimmista, ellei paras debyyttialbumi koskaan. Vuonna '65 bändi oli jo kasattu muotoon James Douglas Morrison, Ray Manzarek, Robby Krieger ja John Densmore, sekä basistina harvinaisempi No Body. Basistin puuttumista ei kyllä kukaan pahemmin jaksanut haukkua siinä vaiheessa kun bändi pääsi vauhtiin...kyseessä on nimittäin yksi niistä harvoista bändeistä joilla se soundi vaan yksinkertaisesti niin huumaava ja maaginen että se vie mukaansa...tämän vuoksi tohtorismiehenä suosittelisin kaikille palstalaisille missä tahansa puutetilassa, kuumeessa, tarpeessa, yltäkylläisyydessä, rakkaudessa tai rakkaudettomuudessa sopivaa annosta palaa ja tippaa musiikkimme komeinta historiaa...THE DOORS.

Debyyttilevyltä ei oikein heikkouksia löydä! BREAK ON THROUGH...2:28 kertoo suoraan että olemme matkalla nyt sinne toiselle puolelle...tavallaan Morrison tässä jo lyhyen ytimekkäästi totesi minne vain neljä vuotta myöhemmin siirtyi. Morrison kuitenkin kerkesi jättää nimensä historiaan, eikä sieltä enää unohdu.

Saman levyn kakkosbiisi SOUL KITCHEN on samalla letkeä ja äärimäisen tiukka...koskettimet ja Morrisonin ääni jotenkin tukevat toisiaan täydellisesti. Etenkin ABSOLUTELY LIVE-levyn version on vertaansa vailla. Tunteista parhaitahan on kun on se itselle oikea sielu, syli ja ruumis olemassa jonka luokse voi mennä makaamaan, koskemaan ja nauttimaan, kaiken hässäkän ja vastoinkäymisten jälkeen...

"Well, the clock says it's time to close now
I guess I'd better go now
I'd really like to stay here all night

The cars crawl past all stuffed with eyes
Street lights share their hollow glow
Your brain seems bruised with numb surprise

Still one place to go
Still one place to go

Let me sleep all night in your soul kitchen
Warm my mind near your gentle stove
Turn me out and I'll wander, baby
Stumbling in the neon groves"

Kolmosbiisi CRYSTAL SHIP taas on aivan erilainen biisi kahteen tiukkaan avausraitaan verrattuna...äärimmäisen kaunis ja kaihoisa pianolla säestetty, Morrisonin kaipausta kuvaavat sanat. ALABAMA SONG taas on erittäin miehinen kappale...alleviivattu tarina siitä tunteesta kun on parempi ottaa pari ryyppyä unohtaakseen vihansa ja murheensa. Kyseessä lienee yksi maailman tunnetuimpia humppabiisejä!

Kuutosbiisi LIGHT MY FIRE olikin sitten se joka räjäytti koko potin, bändin ensimmäinen valtava hitti - bändin tunnetuin biisi. Simppeliltä kuulostava, mukaansa tempaava rakenne ja se mah~tawa sanoma suoraan sanottuna - "C'mon Baby light my fire...". Vaipukaamme psykedeliaan tämän vallankumouksellisen biisin myötä, vieläkin.

BACKDOOR MAN on myös mah~tawan tiukka rock-kappale. I LOOKED AT YOU, END OF THE NIGHT, TAKE IT AS IT COMES...tälle levylle ei täyteraitoja mahtunut. Levyn päättää kuitenkin se järkyttävän synkkä ja maaginen visio THE END...lähes 12-minuuttinen eepos tappajan viimeisestä yöstä...missään ei oltu myöskään kuultu vastaavanlaista sanoitusta...voin vain kuvitella miten tämä on särähtänyt 60-luvun vanhoillisten korvaan..."Father. -Yes, son? I want to kill you." Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa kun tämä biisi ja nämä sanat on luotu. Tämä kuullaan myös täydellisesti kuvitettuna ILMESTYSKIRJA. NYT. -elokuvan lopussa...täydellistä huumaa.

" Lost in a Roman wilderness of pain
And all the children are insane
All the children are insane
Waiting for the summer rain
There's danger on the edge of town
Ride the King's highway
Weird scenes inside the gold mine
Ride the highway West, baby"

Tämä upea debyytti asetti myös kovat paineet bändille. Menestys oli valtava, ja seuraavalle levylle mahtui jonkin verran myös täytemateriaalia...mutta myös loistavia kappaleita. STRANGE DAYS pukattiin markkinoille jo saman vuoden lokakuussa. Mukaan mahtui monta loisto-osumaa, ja eräänlainen Trademark-soundi saa simppelit ja letkeämmät täytebiisimäisetkin kappaleet kuten YOU'RE A LOST LITTLE GIRL ja MOONLIGHT DRIVE kiinnostamaan kerta toisensa jälkeen. Levyn parhaita paloja ovat avausraita STRANGE DAYS, ilrvaileva PEOPLE ARE STRANGE, mainioita psykedeelisiä tunnelmointeja sisältävä I CAN'T SEE YOUR FACE IN MY MIND ja eräänlainen SOUL KITCHENIN ja THE END:n jatko WHEN THE MUSIC'S OVER. Ei huono.

"For the music is your special friend
Dance on fire as it intends
Music is your only friend
Until the end
Until the end
Until the end

So when the music's over
When the music's over, yeah
When the music's over
Turn out the light
Turn out the light"

(JATKUU)

 

[JanJ]

Niinpä.
Yksi kaikkien aikojen parhaista levyistä.
Yksi niistä joita kannan aina reissuilla mukana.

Tulipa käytyä tutustumassa Morrisonin hautaankin Pere Lachaisessa.
Mielenkiintoinen paikka. Siellä on aina ihmisiä ja vartiointi 24h.

Mielestäni Doors teki debyytin jälkeen aika epätasaisia levyjä. Päihteet, naiset ja muut ongelmat, heh....

 

[Redalert]

Mahtava bändi !! Kuuluu myös kategoriaan "friikkiyteni" kuten Ozzy, Black Sabbath, AC/DC ja The Beatles. Eli keräilen kaikkea mahdollista näihin liittyvää ja ahmin tietoutta niin paljon kuin vaan suinkin pystyn. JEP ! :-)

 

[Osmo Rapeli]

Kolmoslevyltä ei isompia hittejä löydy. Silti se sisältää taas monta upeaa palaa musiikkihistoriaa.

HELLO, I LOVE YOU aloittaa levyn letkeällä ja mukaansatempaavalla sanomalla ja tunnelmalla..."Peace". LOVE STREET on myös tuttua Doors-kamaa. Myös SPANISH CARAVAN ja päätösraita FIVE TO ONE ovat upeita, tunnettuja Doors-klassikoita. Minulle henkilökohtaisesti tämän levyn ja koko Doors-valikoiman ehdottomia helmiä ovat ajattomat, surumielisen psykedeeliset SUMMER'S ALMOST GONE ja YES, THE RIVER KNOWS. Näistä ensimmäisessä, suhteen päättymisestä kertovassa kappaleessa etenkin Robby Kriegerin "pimahtanut" kitaran näppäily antaa lisäväriä tummanpuhuvaan tunnelmointiin.

"Morning found us calmly unaware
Noon burn gold into our hair
At night, we swim the laughin' sea
When summer's gone
Where will we be

Summer's almost gone
Summer's almost gone
We had some good times
But they're gone
The winter's comin' on
Summer's almost gone"

YES, THE RIVER KNOWS on ainakin tällä hetkellä minulle SE Doors-kappale. Morrison rauhallisen seesteisen tulkinta, jazzahtava soundi...äärimmäisen kaunista, sanattomaksi vetää kerta toisensa jälkeen.

"Please believe me
The river told me
Very softly
Want you to hold me, ooo

I'm going, but I need a little time
I promised I would drown myself in mysticated wine

Free fall flow, river flow
On and on it goes
Breath under water 'till the end
Free fall flow, river flow
On and on it goes
Breath under water 'till the end"

Lisäksi kolmoslevyltä mainittakoon vielä ainakin erikoinen THE UNKNOWN SOLDIER, jossa mukana (ei ihan peruspopille tyypilliseen tapaan) eräänlainen armeijan sulkeisharjoitus...nerokasta.

Heinäkuussa 1969 julkaistu THE SOFT PARADE on herättänyt eriäviä mielipiteitä, levyä syytettiin sell-outiksi jne., mukana oli torvisessiota ja muuta, mutta miksi loistavan musiikin tekemisestä pitäisi syyttää ketään? Levyn avaava TELL ALL THE PEOPLE on upea, ja jättää edellisen levyn seesteiset ja masentuneet tunnelmat täysin unholaan. Komeat torvet. Suoraviivainen, mielestäni perk~heleen hauska TOUCH ME ei jätä myöskään mitään arvailun varaan, tällä asenteella ("äläs ny möksää!") täytyy tyttöä lähestyä. Tässäkin torvet tukevat mahtavasti mahtipontisen sanoman mahtipontista tulkintaa.

On levystä sitten mitä mieltä tahansa, tulkinta on läpi levyn itsevarmaa ja voimakasta...Krieger on minusta myös erikoisen hyvin esillä tällä levyllä. Upeaa, tiukkaa kitarointia. Etenkin DO IT toimii. Aliarvostettu äijä kaikenkaikkiaan. Tämä biisi on myös jotenkin Deep Purplemainen, tai toisinpäin. Myös WILD CHILD on erittäin vahva ja määrätietoinen biisi. Levyn päättää THE SOFT PARADE...vastaavanlaiseen ei kyllä olisi pystynyt kukaan muu kuin Morrison ja hänen poppoonsa.

Seuraavilla levyillä, kahdella viimeisellä, torvet jäivät taas taka-alalle. MORRISON HOTEL sisältää kahdenlaista kamaa...muutama bändin parhaista biiseistä koskaan, ja sitten osa johon en ainakaan minä pääse ihan täysin sisälle. Avausraita ROADHOUSE BLUES on eräs bändin tiukimmista biiseistä. Perkeleen hyvä. WAITING FOR THE SUN - ehdoton suosikkini tällä levyllä. Lyriikka ja tunnelmat sitä taattua, perinteistä, kaihoisaa, kuolemaa uhmaavaa pohdiskelua, "kuinka meille käy". Maailmanlopun odotusta.

"Waiting for you to come along.
Waiting for you to Tell me what went wrong.

This is the strangest life I've ever known.

Can't you feel it, now that spring has come?
That it's time to live In the scattered sun.

Waiting for the sun."

Muita helmiä levyllä on etenkin kauniit BLUE SUNDAY ja nukahtamista ennen kuunneltava INDIAN SUMMER.

Morrisonin levyistä viimeiseksi jäi LA WOMAN. Eikä ollut huono levy vaan erittäin tiukka, viileä kokonaisuus. THE CHANGELING täräyttää levyn vauhdilla liikkeelle. LOVE HER MADLY kertoo kaiken olennaisen. L'AMERICA on mahtawaa satiirinpoikasta. Nimikkobiisi kulkee vauhdilla sisältäen useita eri osia, hidasteluja ja kiihdytyksiä...viikonlopun autoilutunnelmia, kuitenkin hiukan Pudasjärven tai Keravan keskustasta poikkeavia sellaisia...

Levyn päättävä ja Morrisonin viimeiseksi viralliseksi jäänyt RIDERS ON THE STORM on komea lopetus. En pysty ikinä kyllästymään tähän biisiin, enkä siihen sateen kohinaan siinä alussa. Kosketinmelodia on ajaton ja upea, ja Morrison tunnelmoi sanomanaan jonkinlainen "olemme kaikki ikuisella matkalla"...

"Riders on the storm
Riders on the storm
Into this house we're born
Into this world we're thrown
Like a dog without a bone
An actor out alone
Riders on the storm

There's a killer on the road
His brain is squirmin' like a toad
Take a long holiday
Let your children play
If ya give this man a ride
Sweet memory will die
Killer on the road, yeah"

Jim Morrison paloi loppuun liian aikaisin. Tuossa lyhyessäkin ajassa hän ehti silti nousta erääksi tunnetuimmista musiikkikasvoista koskaan...legendaksi jonka muisto ei kuole koskaan. Doors levytti vielä tämänkin jälkeen, mutta ei se toiminut enää samalla tavalla kun valtava osa kokonaisuutta oli kuukahtanut Pariisissa kylpy-ammeeseen.

Tuli myös mieleen että eräässä vaiheessahan mielenailahteluista läpi uransa kärsinyt kaveri antoi itsensä lihota, ja parran kasvaa, osittain siksi että hänet leimattiin liikaa seksisymboliksi. Hänestä aikanaan tehty elokuva on mielestäni onnistunut, mutta antaa kylläkin kuvan vain toisesta versiosta Jim Morrisonia - miehellä oli myös se rauhallisempi luonteensa...esimerkiksi elokuvassa olevasta kaapin sytyttämisestä tuleen, Morrisonin naisen ollessa sisällä, ollaan eri mieltä, bändikaverien kiistäessä tämän olevan totta. Lähteenä ollut roudari tai soundimies kertoi Morrisonin naisen tulleen hädissään kertomaan hänelle kyseisestä tilanteesta.

Oli miten oli, leffa on katsomisen arvoinen, ja tunnelmaltaan loistava...

Niin ovat myös kyseisen bändin albumit...siksi päätin tämänkin ketjun aloittaa, jospa joku vielä taas löytäisi jotain uutta tämänkin bändin tuotannosta...erilaisiin DVD-julkaisuihin en ole tutustunut, onko porukalla niitä hyllyssä, mitä suosittelette?

Cheers!

" You could say it's an accident that I was ideally suited for the work I am doing. It's the feeling of a bowstring being pulled back for 22 years and suddenly being let go. I am primarily an American, second, a Californian, third, a Los Angeles resident. I've always been attracted to ideas that were about revolt against authority. I like ideas about the breaking away or overthrowing of established order. I am interested in anything about revolt, disorder, chaos - especially activity that seems to have no meaning. It seems to me to be the road toward freedom - external revolt is a way to bring about internal freedom. Rather than starting inside, I start outside - reach the mental through the physical. I am a Sagittarian - if astrology has anything to do with it - the Centaur - the Archer - the Hunt - But the main thing is that we are The Doors.

We are from the West. The whole thing is like an invitation to the West.

The sunset - This is the end
The night - The sea

The world we suggest is of a new wild west. A sensuous evil world. Strange and haunting, the path of the sun, you know? Toward the end. At least for our first album. We're all centered around the end of the zodiac. The Pacific - violence and peace - the way between young and the old."

(Ote Elektra Recordsin Morrison-biografiasta vuodelta '67)

 

[Alamummo]

Tulipa käytyä tutustumassa Morrisonin hautaankin Pere Lachaisessa. Mielenkiintoinen paikka. Siellä on aina ihmisiä ja vartiointi 24h.

Kävin kolmisen viikkoa sitten. Tuli vähän surrealistinen olo. Muutenkin koko Pere Lachaise on yksi Pariisin vetonauloja, pullollaan kulttuurivaikuttajien hautoja.

http://www.pere-lachaise.com/

 

[Osmo Rapeli]

Hiukan ajankohtaisempaa:

Kuukausi sitten saatin mielenkiintoinen oikeuden päätös kun Doorsin rumpali John Densmore ja Morrisonin jäämistön edustajat - Morrisonin ja tämän vaimon vanhemmat - voittivat vuonna 2003 alulle pistetyn oikeusjutun muita bändin alkuperäisjäseniä Robby Kriegeria ja Ray Manzarekia vastaan.

Vuonna 1971 Morrisonin kuoleman jälkeen tehty sopimus oli kieltänyt loppuja jäseniä käyttämästä Doorsin nimeä tai logoa.

Krieger ja Manzarek ovat kiertäneet yhdessä brittiläisen Ian Astburyn (joka muuten myös näyttää aika paljon Morrisonilta) nimellä "The Doors of the 21st Century"...ja tienanneet tällä arvion mukaan miljoonia ja miljoonia dollareita, arviolta enemmän kuin alkuperäinen bändikokoonpano koko olemassaolonsa aikana - nyt tämän rahan kuittaavat Densmore ja Morrisonin jäämistö.

Tämä on mielenkiintoista...Densmore ja kumppanit ahneuksissaan tappelemassa rahasta ja mammonasta...asiassa jota vastaan koko bändi aikanaan soti.

~GRATE!

 

[vanhakja]

Meikäläiselle tämä yhtye on elämässä aika iso asia. Tänä kesänä pääsin vierailemaan ensimmäisen kerran Morrisonin haudalla Parisiissa ja en varmaankaan viimeistä kertaa. Tuli aika "outo"olo, kun löysi sen haudan sieltä hautausmaalta. Aika iso paikka. Siinä hengaillessa menikin sitten 1,5 tuntia. Pois piti lähteä, kun vartija alkoi ympärillä kiertämään kovin levottoman oloisesti. Kaikki muut kävivät vain kuvaamassa hautaa ja lähtivät pois. Ilmeisesti oli epäilyttävää siinä mietteissä katsella ja fiilistellä.

Itse bändin tuotoksista parhaan albumin tittelistä meikäläisellä kilpailevat Doors ja Waiting for the sun. Toisena päivänä toinen on parempi ja toisena toinen. Parasta biisiä ei pysty nimeämään, koska se riippuu niin paljon fiiliksestä mikä on milloinkin paras. Noita harvempia demoja sekä joitain live albumeja tulee kuitenkin harvemmin kuunneltua. Osa live albumeista on kyllä aika loistavia (mm. absolutely live).

Niin ovat myös kyseisen bändin albumit...siksi päätin tämänkin ketjun aloittaa, jospa joku vielä taas löytäisi jotain uutta tämänkin bändin tuotannosta...erilaisiin DVD-julkaisuihin en ole tutustunut, onko porukalla niitä hyllyssä, mitä suosittelette?

Löytyy noita dvd julkaisuja joitain:

Inside The Doors 1967-1971 - musiikkialan eri ammattilaiset kertovat omia mielipiteitä Doorsin musiikista. Mukana mm. tuottajia, levykauppiaita, muusikkoja. Taitaa tulla myös muutama lausunto elossaolevilta Doors jäseniltä. Ei ole ensimmäisenä listalla jota kannattaa hankkia.

Doors 30 Years Special - ehdoton ykköshankinta Doors fanille. Samassa paketissa Live at the Hollywood Bowl (yksi konsertti), Dance on fire (eri biisien "musiikkivideoita") sekä The Soft Parade (sisältää Doorsin viimeisen tv-esiintymisen vuodelta 1969 sekä muuta Doorsia koskevaa kiertue materiaalia sekä haastatteluja)

Soudstage Performance - sisältää biisejä muutamalta keikalta ja bändin jäsenet kertovat biisien synnystä ja esittämisestä. Mukana myös bändin jäsenten haastattelu vuodelta 2002, jossa he kertovat elämästään Doorsissa. Ihan ok hankinta.

Live In Europe - biisejä Doorsin vuoden 1968 Euroopan kiertueelta sekä kommentteja myös Jefferson Airplane bändin jäseniltä joiden kanssa Doors teki Euroopan kiertueen. Mukana myös kohtaus, jossa Doorsin elossaolevat jäsenet käyvät ensimmäisen kerran Morrisonin haudalla Pariisissa. Harmi kuitenkin, että mukana ei ole pätkiä Amsterdamin keikalta jonka Doors esitti kolme henkisenä bändinä tuolla kiertueella, koska Morrison oli "sairaana". Tämäkin on hyvä hankinta.

No one here gets out alive: The Doors tribute to Jim Morrison - sisältää bändin jäsenten muisteloa ajasta kun bändi oli voimissaan. Haastattelut tehty vuonna 1981, jollon on ollut vähän erilaisia kommentteja kuin vuonna 2002. Muakan myös jonkinverran musiikkia. Ei yhtähyvä hankinta kuin kolme edellistä.

VH-1 Storytellers The Doors: A Celebration - Bändin ensiesiityminen uuden liveaikakauden alkuksi. Tv-kanava VH-1:n ohjelma vuodelta 2001. Ohjelmassa bändin kolme elossaolevan jäsenen soitantaa täydentävät vierailevat laulajat. Äänilaadultaan ehdottomasti paras näistä Doors dvd-julkaisuista, mutta tottakai siitä puuttuu iso-osa koska ei ole oikea Doors laulaja mukana. Hyvä hankinta kuitenkin.

Eli tässä jotain näistä julkaisuista.

PS. Ei kukaan tietäis mistä löytyis Densmoren tai Manzarekin kirjaa suomenkielisenä myytävänä? Kaupoista kun on painokset myyty loppuun ja uusista painoksista ei ole tietoa. Molemmat julkaistu tuossa vuosituhanteen vaihteessa.

 

[Redalert]

Hmmm... Minulla nuo molemmat kirjat ovat jo pitkään olleet hankittuna. Muistaakseni Suomalaisesta Kirjakaupasta ne aikoinaan löysin. Voisiko niitä saada esim. juuri jonkun kirjakaupan kautta tilattuna tai esim. netin kautta ? Doorsin kotisivuilta tjtn... En osaa muuta keksiä, onnea hankintaan !

 

[Black Adder]

Doors, yksi niistä bändeistä, joihin tullut tutustuttua vähän pintaa syvemmältä. Loppuviimein käteen on jäänyt aika vähän. Koko homma, kun kuitenkin pyörii niin paljon Morrisoniin liittyvien myyttien, mojon - heh - ja sekoilujen ympärillä.

Musiikki on, varsinkin ensimmäinen levy Doors, bändille leimallista ja juonikasta. Pidän edelleen heidän tuotannostaan vaikka jossain vaiheessa sitä tuli kuunneltua lähes kyllästymiseen saakka. Break on Through, Light My Fire, Back Door Man, The End, Strange Days, People Are Strange, When The Music's Over, Hello, I Love You, Roadhouse Blues (cover), Love Her Madly, L.A. Woman, Riders On The Storm. Monta hyvää biisiä tuotteliaalta bändiltä, jonka hommat jäi puolitiehen.

Morrison on itsessään kiintoisa persoona, veikkaisin psykopaatti, ainakin lievässä muodossa. Hankala lyhyeen palstaviestiin tiivistää millainen kuva äijästä on jäänyt, mutta ei ainakaan HMV. Rokkarin elämää isolla R:llä, viinaa, huumeita, kauniita naisia, rahaa ja lisää kauniita naisia. Vetoaa aika moneen tavalliseen tallaajaan. Karisma kun on rakkauden ohella niitä asioita, joita on vähän vaikea selittää. Sitähän Morrisonilla oli!

Harmi, että parhaiten Jimin tuntenut ihminen Pamela heitti veivinsä myös niin pikaisesti. Sittemminhän Morrisonin shamaanidemonikelttiläissekoilukaveri, myös "vaimo", on yrittänyt ottaa isoa roolia tuppaamalla julkisuuteen. Täysin epäitsekkäistä tarkoitusperistä tietenkin. Onko Doorsista kiinnostuneet käyneet eukon sivuilla? Aika hauskaa settiä, "Lizard Queen", heh! Pamelan loppuajat Jimin kuoleman jälkeen ovat jääneet itselle suhteellisen hämärän peittoon. Ilmeisesti melko alas vajosi ennen kuolemaansa huumeisin. Missään artikkeleita tai haastatteluja ajalta Jimin kuoleman jälkeen? Taisi Pariisin aikakin mennä sen verran pöllyissä, ettei ole ihmekään, että rouva ei osannut oikein kertoa - tai tarinat vähän vaihtelivat - mitä Morrisonille loppuviimein tapahtui. Manzarekin kirjassa jonkinlainen yhteenveto oli.

Mielenkiintoinen persoona oli Jim. Bändi nyt on kuin mikä tahansa rock bändi tuolta aikakaudelta.

 

[Osmo Rapeli]

Soudstage Performance - sisältää biisejä muutamalta keikalta ja bändin jäsenet kertovat biisien synnystä ja esittämisestä. Mukana myös bändin jäsenten haastattelu vuodelta 2002, jossa he kertovat elämästään Doorsissa. Ihan ok hankinta.

Tarttui muuten vihdoin mukaan tuossa jokunen viikko taaksepäin. Vapaa Äänite Kauppa luopui tuosta huikeaan seitsemän euron hintaan, joten etenkin se huomioonottaen aivan loistohankinta. Live-esiintymisten taso tuntui olevan eniten kiinni siitä oliko Morrison energisen vai passiivisen oloinen...mutta koko esiintyminen oli vahvaa ja tarkkaa. Aivan upeaa.

Olen luukutellut myös esikoislevyä aika paljon ja viime aikoina esiin ovat nousseet kolme usein varjoon jäävää biisiä...letkeä I LOOKED AT YOU, mystinen END OF THE NIGHT ja tiukka TAKE IT AS IT COMES. Vahvaa musisointia. Olen otettu ja huumassa joka kerta kun nuo kolme biisiä tippuvat kaiuttimista.

Ihmettelen muuten edelleen ettei tähän ketjuun tippunut aikanaan enemmän vastauksia...kyllähän kyseessä on kuitenkin aika tunnettu BRÄNDI...kiitos kaikille jo oman Doors-tarinansa kertoneille.

 

[Zilla]

Ei löydy sanoja kuvaamaan, kuinka paljon tämä bändi on minuun ja musiikkimakuuni vaikuttanut ja, kuinka loistavaa musiikkia se on aikoinaan tehnyt. Ja nimenomaan loistava oli debyyttialbumikin. Se löytyy kotoa vinyylinä ja kun tällä hetkellä en enää omista toimivaa LP-soitinta, niin kai se pitäisi CD:näkin hankkia. Light My Fire on kokonaisuudessaan yksi kaikkien aikojen hienoimmista biiseistä, eikä ne muutkaan kauas siitä jää.

Itse löysin bändin vasta 1990-luvun puolessa välissä sen Oliver Stonen leffan myötä. Sen jälkeen on tullut kuuntelemisen lisäksi luettua bändistä paljon ja suunnitteilla on matka Pariisiinkin lähitulevaisuudessa. Manzarekin kirjoittama kirja löytyy hyllystä, sen olen kerran lukenut ja todennut niin paljon Densmoren kirjaa huonommaksi. Muutenkin tuo Manzarekin ja Kriegerin '2000-luvun Doors' on jotain aivan järkyttävää ja pilaa koko hienon bändin nimen.

 

[Uleåborgir]

Ennen kuin Internet oli se lähde, josta kaikki tieto oli saatavilla, jouduin ihan itse etsimään pianolla Light My Fire -biisin intron... Siinä tippui nenänpäästä tippa.

Löysin sen ja soitimme lukioaikoina tuota kappaletta täydellä kokoonpanolla (laulu, koskettimet, basisti, runpali, kitaristi). Musiikkiluokan oven takana parveili yläasteen ja nuoremman lukioikäpolven hippi-kissoja.

The Doors oli yksi niistä syistä, miksi sain lukioaikana pillua.

 

[Mustaine]

Minulle on aina parhaiten uponnut L.A.Woman levy. Sellaista sunnuntai-bluesia, cars hiss by my window...

Poikkeuksellisen loistava bändi, vaikka esim. Kriegerin kitarointi on välillä todella kamalaa.

Olen aina ollut hyvien melodioiden ja tunnelmoiden ystävä, näitäkin sieltä löytyy. Tällaisten bändien levyjen omistaminen on mahtavaa; ne voi "löytää" aina yhä uudelleen levyhyllystä. Aina löytyy jotain uutta ja mullistavaa...

 

[Groove Armada]

Hieno bändi ja loistavia biisejä. Vokalistin "legenda" vaan tuntuu usein nousseen The Doorsin yläpuolelle. Morrison mystisenä ja mielenkiintoisena hahmona nousee usein ylitse muiden Doorsissa, vaikka yhtä tärkeänä pidän kaikkia muitakin jäseniä.

Doors on loistava bändi, mutta Morrison mielestäni ainakin jollain tapaa yliarvostettu. Toki _erittäin_ mielenkiintoinen ja näin kauempaa katseltuna pidetty henkilöhahmo, mutta ei juuri sen kummempaa. Doors taas on enemmän kuin osiensa summa.

 

[Mitchner]

Doorsin henkilökoostumus ei ole ihan niitä tavanomaisimpia:

Jim Morrison: runoilua ja kirjallisuutta harrastanut elokuvaopiskelija; joidenkin mielestä pelkkä kusipää, mutta monien (mm. minun) mielestä erittäin lahjakas; vannoutunut auktoriteettien vastustaja; lopulta valitettavasti loppuun palanut alkoholisti.

Ray Manzarek: klassisen musiikin koulutusta saanut herrasmiesmäinen pianisti.

Robby Krieger: kitaristi, joka soitti kaikkea flamencosta jazziin.

John Densmore: jazzorientoitunut rumpali.

Tällaisella miehityksellä tuli yksi rockin historian omaperäisimmistä bändeistä, joka oli parhaimmillaan osiensa summaa suurempi. Eka levy, Strange days ja L.A Woman ovat ehkä ne yhtenäisimmät levyt, mutta toki Waiting for a sun ja Morrison hotel ovat myös erittäin hyviä levyjä. Soft parade jää vähän heikommaksi kokonaisuutena. Eikä livelevyä Absolutely live sovi unohtaa myöskään.

Doorsin skaala oli uskomattoman laaja, bluesista popin kautta aina The Endin kaltaisiin pitkiin improvisoituihin biiseihin. Bändin soundissa jokainen jäsen oli korvaaton lenkki. Densmore saattaa olla Doorsin tuntemattomin soitttaja, mutta se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että bändi olisi ollut ihan jotain muuta ilman häntä.

 

[aceman81]

Kokoelmalla lähdetty liikkeelle. Sen verran tunnearvoa, että oli ensimmäinen cd jonka koskaan omasin, vuosi oli -97. Kieltämättä, tuotanto on aika laajaskaalainen. Melankolisia ja hämyisiä biisejä, joista The End on tunnelmaltaan ja sanotuksiltaan riipaisevin. Perinteisiä äijäily-rock-biisejä, kuten Roadhouse Blues ja L.A.Woman. Light My Fire on itsestäänselvyys, mutta onhan se pitkä sooloilu hienoa kuunneltavaa. Myyttistä menoa, progressiivistakin otetta.

Kokoelma antaa tietysti aika suppean kuvan. Hieman syvennystä biiseihin ja tarinoihin sain jokunen vuosi sitten, kun Mafialla pyörinyt Norppa veti ohjelmassaan Doors-speciaalin. VH1 Storytellers oli sekin mielenkiintonen. Vuosia sitten nähty Oliver Stonen leffa on sekin jättänyt muistijälkiä, pitäs vissiin tsekata se uudestaan. Ja onhan tuo Manzarekin kirjakin tullut luettua.

Muutama biisi (Light My Fire, Break on Through, The End) ovat aikanaan kiinnittäneet huomion. Siis vajaa kymmenen vuotta sitten, kun musiikin päälle alko jotain ymmärtämään. Morrisonin persoona ja monisyisiä fiiliksiä esiin nostavat biisit kiehtovat nekin paljon. Ylipäänsä 60-70 lukujen yleistunnelma on ollut jotenkin vangitseva. Tai siis, se kuva jonka noista ajoista on livetaltiointien ja dokumenttien kautta saanut. Epämääräistä, vapaatakin meininkiä - ja traagisia ihmiskohtaloja.

 

[vanhakja]

Ei kukaan tietäis mistä löytyis Densmoren tai Manzarekin kirjaa suomenkielisenä myytävänä? Kaupoista kun on painokset myyty loppuun ja uusista painoksista ei ole tietoa. Molemmat julkaistu tuossa vuosituhanteen vaihteessa.

Päiviteelläänpä tätäkin ketjua. Eli yo. kirjat olen saanut hankittua divareista/huuto.netistä. Lisäksi haaviin jäi myös pari muuta opusta. Lisäksi tuli hankittua dvd "the Doors of the 21st century - L.A. Woman live". Suosittelen hankkimista, vaikka siinä ei ole alkuperäisestä kokoopanosta kuin Manzarek ja Krieger. Ian Astbury on kyllä loistava valinta laulajaksi tähän pläjäykseen. Bändi kiertää huhtikuussa Euroopassa ja harmittaa kun ei pääse lähtemäään katsomaan. Tämä dvd vakuutti, että kyllä kannattais. Kirjoiteellaan lisää, kun ilmenee aihetta.

 

[Osmo Rapeli]

Jumal'auta.

Nyt, tai siis marraskuun alussa, on tulossa Doorsien kuuden cd:n ja kuuden DVD:n boksi "Perception":

http://www.theoctopus959.com/Article.asp?id=267037&spid=

Elikkä linkitetyn uutisen mukaan kyseessä olisi kunnon satsi uudelleenmiksattuja biisejä ja myös harvinaisuuksia ja lisähelmiä. Tämmöisen uutisen perusteella nyt ei tiedä onko kyseessä rahastus vai oikea aarre, eikä DVD:n sisältökään suoranaisesti tuosta aukene? Onko mahdollisesti joku paremmin perillä asiasta?

 

[pantteri]

Onko mahdollisesti joku paremmin perillä asiasta?

Kyseessä on kaikki Doorsin studioalbumit (ja alunperin puhuttiin myös Absolutely Livestä, mutta se taitaa olla jäänyt pois) re-masteroituna bändin ensilevytyksen 40 vuotispippaloita juhlistamaan.

Erittäin herkullisen tästä julkaisusta tekee se, että levyistä on mukana myös monikanava (5.1) mixaus DVD-Audio -formaatissa. Tai todennäköisesti levyt tulevat olemaan DualDiscejä (toinen puoli CD ja toinen DVD-A). Lisäksi levyistä on eri versioita. Alkuperäinen, lisätyillä otoksilla ja tuo monikanavamiksi. Mmmm, todellista herkkua!!

Lisätietoja vaikka näistä linkeistä. (Taitaa kyllä olla pääosin sama teksti.)

http://www.raymanzarek.us/perception_box.html
http://www.raymanzarek.us/thedoors/box.jpg
http://www.highfidelityreview.com/news/news.asp?newsnumber=15597242

 

[vanhakja]

Jumal'auta.

Nyt, tai siis marraskuun alussa, on tulossa Doorsien kuuden cd:n ja kuuden DVD:n boksi "Perception":

http://www.theoctopus959.com/Article.asp?id=267037&spid=

Elikkä linkitetyn uutisen mukaan kyseessä olisi kunnon satsi uudelleenmiksattuja biisejä ja myös harvinaisuuksia ja lisähelmiä. Tämmöisen uutisen perusteella nyt ei tiedä onko kyseessä rahastus vai oikea aarre, eikä DVD:n sisältökään suoranaisesti tuosta aukene? Onko mahdollisesti joku paremmin perillä asiasta?

Nyt tämä kyseinen tuotos on varattavissa ainakin play.comissa. Eikä hintakaan ollut paha verrattuna paketin sisältöön. Näyttäisi toimituspäivä tällä hetkellä olevan 20.11. Laitoin varaukseen...

 

[kovalev]

Suameen...

http://plaza.fi/kaista/musiikki/uutiset/legendaarinen-the-doors-saapuu-suomeen

Ensinnäkin, mitä mieltä olette tästä Krieger-Manzarek-projektista ?
Toiseksi, onko jatkoajassa keikalle lähtijöitä ?
Itseäni vähän houkuttelisi. Kyseessähän on ikään kuin vähän paremman tason cover-bändi.

Jimbo elää !

 

[baddinki]

Aion kyllä ehdottomasti mennä katsomaan Riders On The Stormia. On ne Manzarek ja Krieger sen verran kovia jamppoja, että ne on nähtävä. Mutta tokihan tuo haiskahtaa vähän rahastukselta. Harmi vaan, että enää ei ole mukana The Cultin laulajaa Ian Astburyä. Innolla odotan kyllä keikkaa ja liput on hommattava heti, kun ne tulee myyntiin.

 

[Osmo Rapeli]

Kuulostaisi upealta. Tuli tosin ostettua tänään sen verran arvokas, komea 70-luvun henkinen vaalea pimp-nahkatakki että taidan joutua tyytymään leikkimistä elämässään Jim Morrisonin ja Mr. T:n yhdistelmänä. "I eat more chicken any man's ever seen..."

 

[vanhakja]

Tokihan lippu on jo hommattuna tälle keikalle. Jonkinlaista esimakuahan asiasta saa vaikka katsomalla dvd tallenteen The Doors of the 21st Century: L.A.Woman LIVE. Tämän keikan kokoonpanostahan on laulaja ja basisti vaihtunut (ja nimi tunnetusta syystä). Ainakin tuossa livetallenteessa Manzarek ja Krieger näyttävät, että vielä on taito hallussa. Ei ole keikalla laulaja pääosassa, vaan nämä alkuperäis jäsenet. Ainoa asia keikasta mietityttää, että kuinka tämä uusi laulaja mahtaa esiintyä. Ian Asbury ei onneksi yrittänyt liikaa olla Morrison, vaan teki oman tulkinnan (joka oli ihan hyvä).

 

[Stolk-2]

Tämän päivän Metrolehdessä on juttua Jim Morrisonista. Pariisilaisen yökerhon entinen johtaja Sam Bennet kertoi, että Jim Morrison kuolikin yökerhossa. Asiaan liittyy jonkin asteinen salaliitto, kun Morrisonin kuolemasta yökerholla vaiettiin ja kuinka kaksi diileriä kuskasi kuolleen Morrisonin omaan kämppäänsä.

http://www.metrolehti.fi/content/acrobat/helsinki/FIHEL_20070713_A_metro.pdf (sivu 10)