KISS – you wanted the best, you got the best!

[ace]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=UzmOzIykztA

Laitetaan nyt tännekin kun YouTubesta löytyi. Kiss oli juuri ennen Reunionia musiikillisessa primessaan.

Vaikka koko Reunion ja sen jälkeen tapahtuneet asiat ovatkin täysin ymmärrettäviä, olisi mielenkiintoista tietää, miten Kiss olisi haistellut musiikin virtauksia uuden vuosituhannen lähestyessä, mikäli reunionia ei olisi tapahtunut. Carnival of Souls on huikeaa tykitystä, mutta olisi mielenkiintoista ollut nähdä Kissin näkemys esim. alternativesta. Paulin huikea soolo-LP Live to Win avaa vähäsen, mihin suuntaan yhtyeen musiikki olisi voinut kehittyä, trendien mukaan kun Kiss meni.

Live to Win mainittu, Tonight You Belong To Me on kyllä satanan kova. CoS ei niinkään.

Linkki: https://youtu.be/iULrgh686sk?si=pHK3iVPsNcOs3DXx

 

[Ann Arbor]

Gene Simmons tänään pyöreät 75 vuotta!

 

[Ann Arbor]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=p_KM7XPbm-E

Vokaaliakrobatiaa vuodelta 1988. Itse 1980-luvun Kissin HC-fanina nämä silloiset tulkinnat 1970-luvun klassikoista sytyttävät yhtä lailla. Hurjassa vedossa Paul oli tuolloin.

 

[teroz]

Linkki: https://youtu.be/OOTKxxzDv4Q?feature=shared

Upea raita Acen tuoreimmalta! Kerrassaan tavaraa, jota ei ajatellut sieltä enää tulevan.

Livekunto taas ollut…noh ailahtelevaa, jotain kuullut mikä oli ok, mutta enemmän sitä vaikeaa suorittamista ja todella fighting for life;

Linkki: https://youtu.be/D4b2nyassFs?feature=shared

Linkki: https://youtu.be/mgAfDvHrwpQ?feature=shared

Lepsuahan Acen meno on aina ollut, mutta nyt toki sitten jo ihan muuta… Tulipa mieleen muinainen Acen Nosturin keikka: oli helvetin kova. Nythän mies ei voi keikkailla USAn ulkopuolella, kun passi kanissa verovelkojen tms vuoksi, taisi viimeiset olla Genen Vault homman myötä Ausseissa. Ja silloin oli vielä rautaisessa vireessä - huhujan toki taas on myös päihteistä, ja vuosikymmenen olikin aika skarppi persoonalleen, mutta ymmärtää kyllä nämä spekulaatiot

Linkki: https://youtu.be/rNlRLnFkJDo?feature=shared

 

[Ann Arbor]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=vuHS9NI_xwY

Paul Stanleyn "Live to Win" LP ollut lähes ilmestymisestään saakka allekirjoittaneelle yksi aina silloin tällöin virtuaaliselle levylautaselle päätyvistä älppäreistä.

Itse diggaan osaltaan ajatella, että huomioiden Kissin pyrkineen olleen enemmän tai vähemmän rock-trendien aallonharjalla aina maskien paluuseen 1996 lähtien, Paul Stanleyn sooloalbumi "Live to Winin" voi mieltää olevan osa eräänlaista vaihtoehtotodellisuutta, missä Reunionia ei olisi koskaan tapahtunut ja Kiss olisi jatkanut ns. taiteellista linjaansa. Carnival of Souls oli kelpo grunge-albumi, joten ei siitä matka 2000-luvun, siis meinaan 2000-vuosikymmenen alternativeen / pop rockiin olisi välttämättä niin pitkä ollut, mitä Paul Stanley LP:llä tarjoilee mm. Desmond Childin avustamana.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=wc_0H7YeOUo

Tämä biisi on mielestäni huikeaakin huikeampi. Selkeitä vaikutteita 1970-luvun aikakaudesta ja etenkin Paulin 1978-sooloalbumista, modernissa paletissa. Diggaan!

 

[NakkiFakiiri]

Paul Stanleyn "Live to Win" LP ollut lähes ilmestymisestään saakka allekirjoittaneelle yksi aina silloin tällöin virtuaaliselle levylautaselle päätyvistä älppäreistä.

Sama homma, varmasti 2000-luvun kuunnelluin KISS-johdannainen levyt ihan nämä kaikki emobändinkin tuotokset ja muiden soolot mukaanlukien. Niitä levyjä jotka voi pistää soimaan milloin vaan, ja aika äkkiä huomaa kuunnelleensa koko levyn skippaamatta ensimmäistäkään raitaa.

Soundimaailman puolesta levy on napsun verran eltaantunut ja tuo tosiaan tuotannon puolesta vähän liikaakin mieleen vuosituhannen alun radiorokin ja amerikkalaiset ällöbändit, mutta toisaalta Stanleyn sävellyskynä on ollut sen verran terävänä että nämä biisit jaksavat kyllä kantaa tuon yli. Laulupuolikin oli vielä noihin aikoihin myös kunnossa ja sieltä irtoavat nätisti niin tuttu kimitys kuin mylvintäkin, ja ihan virkistävä kuunnella miestä muutenkin sellaisessa ympäristössä missä ei tarvitse huolehtia siitä tutusta machoilusta tai puhtaista panobiiseistä. Ei sillä että niissäkään KISSin kohdalla olisi toki mitään väärää, mutta paljon enemmän Stanley tuntuu olevan kotonaan tämän matskun kanssa, eikä homma tunnu yhtään niin pakotetulta kuin KISSin omien 2000-luvun studioalbumien kohdalla, jossa bändi tyytyi lähinnä larppaamaan itseään vähän väkinäisen oloisesti.

Kaikkinensa helkkarin hyvä albumi. Sääli ettei Stanley saanut sitten lopulta näitä varsinaisia sooloalbumeja aikaiseksi tämän enempää, sillä sekä tämä että '78 ovat omaan korvaan KISS-ukkojen soololevyjen top kakkosessa.

 

[oiler99]

Kiss heittää marraskuussa Las Vegasissa akustisen keikan ilman maskeja. Keikka on osa Kiss Armyn 50-vuotisjuhlallisuuksia. Mukana on myös Bruce Kulick.

Kiss palaa lavalle ensimmäistä kertaa sitten jäähyväiskiertueensa - mukana myös ex-kitaristi

Kiss soittaa ensimmäisen livekeikkansa kahteen vuoteen, kertovat useat lähteet, Loudwire mukaan lukien. Kissonline.comista lähetetyssä sähköpostissa tiedotetaan, että yhtye esiintyy meikittä Kiss Army Storms Vegas -tapahtumassa. Kekkerit järjestetään 14.-16. marraskuuta Las Vegasin Virgin...

www.soundi.fi

 

[The_Trooper]

”Ja siitä se ajatus sitten lähti, että tehdään vielä yksi maailmankiertue ’unmasked’ teemalla.”

 

[NakkiFakiiri]

”Ja siitä se ajatus sitten lähti, että tehdään vielä yksi maailmankiertue ’unmasked’ teemalla.”

Ensi vuonnahan tulisi sopivasti kuluneeksi 30 vuotta tuosta (ensimmäisestä) Reunionista, joten ei muuta kuin puhelua Acen ja Peterin toimistoille, ja vanhat asut ja meikit vielä kerran naftaliinista.

Maailman kuumin bändi palaa kuumempana kuin koskaan, ja Paul Stanley kimittää medialle että magia on palannut ja tämä kaikki on vasta alkua, samalla kun tämä ja muut jäsenet näyttävät maalatuilta rusinoilta ja nyökkäilevät puoliunessa. Oh yeah!

 

[Ann Arbor]

Sama homma, varmasti 2000-luvun kuunnelluin KISS-johdannainen levyt ihan nämä kaikki emobändinkin tuotokset ja muiden soolot mukaanlukien. Niitä levyjä jotka voi pistää soimaan milloin vaan, ja aika äkkiä huomaa kuunnelleensa koko levyn skippaamatta ensimmäistäkään raitaa.

Soundimaailman puolesta levy on napsun verran eltaantunut ja tuo tosiaan tuotannon puolesta vähän liikaakin mieleen vuosituhannen alun radiorokin ja amerikkalaiset ällöbändit, mutta toisaalta Stanleyn sävellyskynä on ollut sen verran terävänä että nämä biisit jaksavat kyllä kantaa tuon yli. Laulupuolikin oli vielä noihin aikoihin myös kunnossa ja sieltä irtoavat nätisti niin tuttu kimitys kuin mylvintäkin, ja ihan virkistävä kuunnella miestä muutenkin sellaisessa ympäristössä missä ei tarvitse huolehtia siitä tutusta machoilusta tai puhtaista panobiiseistä. Ei sillä että niissäkään KISSin kohdalla olisi toki mitään väärää, mutta paljon enemmän Stanley tuntuu olevan kotonaan tämän matskun kanssa, eikä homma tunnu yhtään niin pakotetulta kuin KISSin omien 2000-luvun studioalbumien kohdalla, jossa bändi tyytyi lähinnä larppaamaan itseään vähän väkinäisen oloisesti.

Kaikkinensa helkkarin hyvä albumi. Sääli ettei Stanley saanut sitten lopulta näitä varsinaisia sooloalbumeja aikaiseksi tämän enempää, sillä sekä tämä että '78 ovat omaan korvaan KISS-ukkojen soololevyjen top kakkosessa.

Kiitos kattavasta vastauksesta näin lähtökohtaisesti. Hienoa kohdata tällä palstalla näin kattavaa KISS-tietämystä.

Allekirjoittanut oli ehkä Suomen suurin Kiss-fani 2008-2011. Bändi vei ns. täysin mukanaan. Olin tuolloin rokkaripitkätukka ja rippilahjarahoilla tuli mopon sijaan hankittua Ibanez Iceman IC400. Ja varmaan arvaatte esikuvani. Kiss tuli todistettua 28.5.2008 Hartwall-Areenalla ja reilut kaksi vuotta myöhemmin Tampereen Sauna Open Airissa.

Olen Kiss HC-fani siinä mielessä, että tätä nykyä bändin tuotannosta tulee etsittyä ennen kaikkea ns. deep cuteja ja toki pari kertaa vuoteen kuunneltua koko tuotanto. Viime vuosina huikeita live-versiointeja on julkaistu ihan yrityksen taholta Spotifyta myöten, joten kuunneltavaa on riittänyt ja Kiss ennen kaikkea livebändinä näitä on "luukutettu" aika säännöllisesti.

Paul Stanleyn "Live To Win" LP on todellakin aikansa tuotos. Soundimaailma on juurikin aikansa radiorockia, mikä ei ainakaan vielä ole varsinaista nostalgiailmiötä myöskään kokenut, olkoonkin että juurikin kyseinen 2000-vuosikymmenen jälkipuoliskon rokki oli ehkä se toistaiseksi viimeisin rockin alagenre, mikä nousi oikeasti isoksi ilmiöksi Amerikassakin. 2010-luvun vaiheesta lähtienhän rock on ollut toki suosittua, mutta ennen kaikkea niche-musiikkia / nostalgiaa.

Sikäli olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä Paul olisi saanut aikaan Kulickin Brucen kanssa. Brucehan ei tunnetusti ole tyytynyt pelkäksi nostalgia-aktiksi, vaan häneltä ollaan kuultu hyvinkin taiteellisesti kunnianhimoista tuotantoa. Sikäli kuitenkin "Live To Winin" "juustoisuus" alkaa vähitellen koitua jo vahvuudeksi, siinä missä Kissin aikaisempien vuosikymmenten "ajaltaan kuulostavat" levytykset.

Tuli tänään mm. kuunneltua pitkästä aikaa "Revengeä" ja onhan siis kyse kerrassaan mukaansatempaavasta LP:stä, vaikka ties miljoonannen kerran levyä tuli kuunneltua. Tämä 1990-luvun vaihteen heavy metal, "tukkahevistä" selvästi rankentunut genre taitaa olla vailla "virallista" nimeä, mutta jos Kiss oli ajan hermoilla aiemmin, niin se oli myös 1992. Revengellä kuuluvat selvät Motley Crue-vaikutteet, mutta toki vanha "kissimäisyys" on tallella ja tutu Beatles-henkiset lauluharmoniat. Ai että, diggaan tästä bändistä.