Jormakasta oli kovat odotukset ja oli kauden suurin pettymys. Toki oli loukkaantuminen, mutta aivan käsittämättömän tehoton paikoissa. Lukko pelissä yritti lapiajosta työntää kiekon maalivahdin patjan läpi, kun ei ymmärtänyt edes vetää. Tässäkin tapauksessa taisi paluu jypiin tulla liian myöhään. Taitaa olla sopimus ensi kaudeksikin, joka ei tällä hetkellä taas tunnu hyvältä idealta.
Ollaan vähän aiheen sivussa, mutta kyllähän se niin oli, että Jormakan kauden pilasi loukkaantuminen. Vasta parin viimeisen viikon aikana alkoi omienkin sanojensa mukaan olla pelikunnossa.
Jormakka ei ole enää parhaassa peli-iässään ja vakava loukkaantuminen tosiaan haittasi todella pitkään. En kuitenkaan missään nimessä ole sitä mieltä, ettei hänelle
kunnossa ollessaan muka olisi käyttöä JYPissä.
Pennerbornille arvosana 5,5 tästä kaudesta. Peli oli aivan karmeaa eikä sitä punaista lankaa oikein löytynyt. Sijoitus sarjassa huono ja avainpelaajat kuormitettiin äärimilleen. Nuoria pelaajia saatiin eteenpäin, Huovilan kanssa vedettiin oikeista naruista, siitä plussaa.
Sijoitus ei ollut sitä mitä toivottiin. Pettymys on lopulta raju. Pelikin oli sekaisin 75% kaudesta. Ja harvoin esitys pysyi kasassa kokonaista ottelua. Nämä rokottaa kyllä valmentajan arvosanaa ansaitusti. Mutta loppukaudella menetettiin liian monta pistettä ihan puhtaasti yksilövirheisiinkin. Niitä sattuu, ei siinä mitään, mutta luvattoman paljon niitä sattui juuri silloin kun ei olisi saanut. Kaikkea ei voi vierittää valmentajan syyksi.
Siitä huolimatta, viimeisten vuosien historian huomioiden, olen ihan tyytyväinen että kausi vedettiin läpi samalla päävalmentajalla ja toivon, että seuraavaa kautta rakennetaan nykyisellä valmentajalla, vaikka kukaan ei hirmu tyytyväinen voi ollakaan tämän kauden menoon.
Vasta tuleva kausi on mielestäni Pennerbornin varsinainen näytön paikka. Tämä kausi oli enemmän tai vähemmän uppoavan laivan pinnalla pitämistä. Loppukaudesta merimiinasta toiseen törmäillyt ja ehkä pari torpedo-osumaakin saanut alus oli huonommassa hapessa kuin koskaan. Kyseinen laiva työnnettiin, tai jouduttiin työntämään vesille syksyllä, vaikka se ei ollut edelleenkään varsinaisesti merikelpoinen. Nyt ollaan taas kotisatamassa telakalla ja tällä kertaa huolto pitää tehdä kunnolla.
Otetaan kuitenkin esiin yksilöiden kautta sitä, miten pelaajat ovat parantaneet tämän kauden aikana.
1. Kauteen lähdettäessä Santeri Huovilalla oli allaan 13 liigapeliä tehoin 0+0. Tällainen kaveri tuli ja voitti joukkueen sisäisen pistepörssin lähes piste/peli suorituksella, 9+33=42 (49 peliä).
2. Teemu Erosen puhki peluutuksesta on puhuttu paljon, mutta Erosen saldo viime kaudella oli melko karu. Tehotilasto -20 ja pisteitä kertyi hänelle kehnot 6+14=20. Nyt 34-vuotiaana teki uransa ennätyspisteet 10+29=39 ja tehotilastokin petraantui reilusti, vaikka vieläkin jäätiin lukemaan -2. Ensi kaudella toivottavasti on Vatanen vähentämässä kuormaa Eroselta.
3. Jere Lassila... voisi sanoa, että rooli pieneni viime vuodesta, ei tarvinut kantaa koko kautta ykkössentterin roolia, mutta silti tehopisteet kasvoivat mukavasti. Tämä siitä huolimatta, että "pienentyneen roolin" lisäksi, kauden alkua haittasi kevään&kesän loukkaantuminen.
4. Valtteri Ojantakanen teki omat maali-, syöttö- ja piste-ennätyksensä.
5. Mikko Perttu paransi 10 pisteellä edelliskauteen verrattuna, vaikka iso osa kautta meni loukkaantumisen vuoksi sivusuun.
6. Eetu Peltola. Minun silmään Eetu Peltolasta tuli tällä kaudella vihdoin pätevä liigatason kiekkoilija. Tehotilastossa joukkueen paras, +10. Ennen pelotti, kun Peltola oli kentällä - ei pelota enää. Siinä sivussa lähes tuplasi piste-ennätyksensä. Itseasiassa teki nyt tämän kauden 53 ottelussaan täsmälleen samat tehot, kuin kahtena edelliskautena yhteensä (102 pelissä), eli 5+14=19. Voin avoimesti myöntää, että Peltolan kehityssteppi on ollut sellainen, mitä en uskonut näkeväni.
Haluan vielä muistuuttaa että Turkulaisen, Gardinerin, C.J. Smithin ja Winbergin lähdöt (sekä Nikun lähtö kesken viime kauden) olivat jättimäisiä kolauksia joukkueelle. Ojantakanen kuitenkin korvasi Gardinerin viime kauden maalit, mutta monipuolisuudessa jää tietysti jälkeen. Priima-Turkulaisen korvaaminen tiedettiin lähes mahdottomaksi, mutta Huovila astui saappaisiin yllättävänkin hyvin. Huovilan ensimmäinen kokonainen kausi oli pisteiden valossa sellainen, että Turkulainen pystyi siihen vasta neljännellä liigakaudellaan.
Jossittelu on turhaa, joskin välillä melko mukavaa tai ainakin lohduttavaa, joten mitä JOS, Pennerborgilla olisi ollut esim.Tieksolan ja Dostien tilalta Turkulainen ja Smith käytettävissä? Liikolan tai Perssonin tilalta Winberg?
Mutta joo, pettymys on nyt vain nieltävä ja (jälleen kerran) katsottava vain eteenpäin. Itse tekisin sen tässä kohtaa mieluusti Pennerbornin johdolla, vaikka varmasti eriäviä mielipiteitä onkin runsaasti. Tusinan verran soppareita on katkolla. Niiden tilalle tarvitaan jatkoja tai uusia soppareita n. 8 kpl kauden mielellään kauden alkuun mennessä.