Oletko ekstrovertti vai introvertti?

[Arnold]

Niin, oletko ekstrovertti vai introvertti?

Itse miellän itseni ekstovertiksi. Tulen toimeen, ja outojen kanssa ainakin töissä tulen toimeen plus tietty tutussa porukassa nautin suorastaan huomiosta.

Samaan aikaan tykkään olla yksikseen ja jopa nautin siitä.

 

[Breeze Harbour]

En kumpikaan. Miksei ambivertti ole vaihtoehtona? TÄH? Se olen.

 

[Amerikanihme]

Tämä on mielenkiintoinen asia. Noin 90% ihmisistä tuntee olevansa introvertti. Perustelu, että "tykkään olla itsekseni" ei oikein mielestäni tässä toimi. Enemmänkin ekstrovertti on sellainen, joka tykkää jutella kaikille ja on äänessä koko ajan. Tällaiselle introvertille tuo on vähän rasittavaa...silence is golden!

 

[Creed Bratton]

Tämä on mielenkiintoinen asia. Noin 90% ihmisistä tuntee olevansa introvertti. Perustelu, että "tykkään olla itsekseni" ei oikein mielestäni tässä toimi. Enemmänkin ekstrovertti on sellainen, joka tykkää jutella kaikille ja on äänessä koko ajan. Tällaiselle introvertille tuo on vähän rasittavaa...silence is golden!

Mä koen olevani ekstrovertti, mutta en taas tunnista olevani kokoajan äänessä.

Tosin olen se kaveri, joka saattaa alkaa juttelemaan täysin tuntemattomille bussissa/lätkämatsissa/lentokoneessa/kadulla jne.

Ja omassa kaveripiirissä olen se, joka järjestää varmaan 90% erilaisista tapahtumista.

 

[alwahla]

Introvertti suunnilleen 95 prosenttia ajasta. Tietyssä seurassa eli varsinkin ulkomaalaisten kanssa extrovertti.

 

[penkinlämmittäjä]

Kyllä minä itseni ekstrovertiksi luokittelen. Jos en tekisi sitä työtä mitä teen, voi olla että pitäisin itseäni introverttinä. Työkseni puhun paljon, lapsille, nuorille ja aikuisille ja kasvottomille ja pidän siitä.

Kun en ole töissä, tykkään vetäytyä ja olla omissa oloissani. En näe kavereita juuri koskaan. Olen asunut tässä kaupungissa 12 vuotta, muttei minulla oikeastaan ole kavereita täällä. Siis sellaisia joiden kanssa ehdottomasti haluaisin viettää paljon aikaa.

Puolison kanssa puhun paljon, mutta pääasiassa olen itse enemmän kuunteleva ja lyhytsanaisempi.

Mutta jos jossain aletaan puhumaan sählystä tai urheilusta yleensä, niin suurella todennäköisyydellä liityn seuraan.

 

[Txjokeri]

En kumpikaan. Miksei ambivertti ole vaihtoehtona? TÄH? Se olen.

Taannoin olimme perheen nuorimmaisen kanssa odottamassa perheneuvolaan. Siinä lapsen äidin kanssa keskustelimme, oliko kuopus mahdollisesti introvertti, kun tuntuu viihtyvän niin paljon yksinään. Huoneen nurkasta, piirustuspöydän äärestä kuului silloin yhdeksänvuotiaan suusta: "En ole mielestäni introvertti, olen enemmänkin ambivalentti".

Siinä loksahti kahden aikuisen leuat auki. Ei näistä asioista ole kotona juuri keskusteltu.

Internet on ihmeellinen paikka.

 

[Surukuku]

Olen mitä ilmeisimmin ekstrovertti eli nautin olostani ihmisten seurassa ja heittäydyn mielelläni keskusteluihin ihan tunetemttomienkin kanssa. Kun asustelin yksikseni ennen nykyistä parisuhdettani, hakeuduin joskus ihmisten "seuraan" vaikka siten, että menin jonkun marketin kahvioon ja istuin siellä pitkiä aikoja ihan vain seuraten ihmisten kulkemisia.

 

[Rospuutto]

Antakaa minun syrjäytyä ihan rauhassa.
Töissä menee yksin päivässä sen 10-12h välttämättä kontaktia kehenkään.
Harrastuksista mieluisin on painua johonkin pohjoisen korpeen yksin jossa ei edes puhelin kuulu.
Joutavat puhelut ärsyttää.
Soitan vaan jos oikeasti on jotain asiaa, yleensä kyllä hoidan viestillä jos vaan pystyy.
Kaiken pyrin tekemään yksin vaikka joskus ekstra kädet auttaisi paljon, noh onneksi on hampaat ja jalat joita voi käyttää apuna.

 

[Oles]

Olen ambivertti tai sosiaalinen introvertti.

Kivojen ihmisten kanssa on kiva viettää aikaa ja elämän parhaat hetket on yhdessä koettuja. Tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja välillä on kiva olla huomion keskipisteenäkin. Toisaalta joidenkin ihmisten seurassa, etenkin erityisen ekstroverttien ihmisten kanssa tuntuu, että kuormitun ja tulen suorastaan toisen jyräämäksi, vaikka eihän toinen sitä tahallaan tee. Myös tilanteet, joissa on paljon hälinää voivat olla kuormittavia enkä halua olla niissä pidempään kuin on pakko.

Tarvitsen omaa aikaa, koska yksin ollessani pääsen lataamaan sosiaalisia akkujani. Tykkään myös itsekseni analysoida aiempia sosiaalisia kohtaamisia ja yritän kehittää itseäni kommunikoijana sitä kautta. Tarve yksin olemiseen on välillä haastavaa. Minun olisi vaikea lähteä jonnekin viikonlopun mökkidokausreissulle, koska kaipaisin ensimmäisen päivän jälkeen jo omaa rauhaa eikä sellaista todennäköisesti tuollaisessa tilanteessa olisi tarjolla. Sitä on vaikea selittää ihmisille, koska joku saattaa ottaa itseensä ja ajatella, että en halua viettää hänen kanssaan aikaa.

Täytyy sanoa, että oli hyvä, että opin jo aika nuorena, että tarvitsen omaa aikaa. Jos en saa omaa aikaa, niin voin tulla väsyneeksi tai ärtyneeksi, mikä sitten vaikuttaa vähän kaikkeen. Ei tarvitse koko aikaa olla menossa, vaan voi olla vain rauhassa, vaikka jotkut sitä eivät ymmärrä.

 

[Nelfor]

En kumpikaan. Miksei ambivertti ole vaihtoehtona? TÄH? Se olen.

Väitän, että näin vastaavista 95% on oikeasti ekstrovertteja. Perustan tämän siihen, että omien havaintojeni mukaan, jos et pidä itseäsi täysin selvästi introverttina, niin todennäköisesti olet silloin enemmän ekstrovertti. Aina se vaaka kallistuu jommalle kummalle puolelle.

Kyselyissä taitaa 70-90% vastata olevansa introvertteja, koska ajatellaan, että mikäli joskus tykkää olla yksin, niin on silloin introvertti. Tämähän ei mielestäni pidä paikkansa. Jokainen ihminen haluaa ja tykkää olla välillä yksin, mutta aidosti introvertit haluavat olla lähes poikkeuksetta yksin, eikä yksin oleminen häiritse heitä tiettyjä ääritilanteita lukuunottamatta koskaan.

Pidän itseäni täysin selvänä introverttinä ja olen aina pitänyt. Olen myös tutkinut ja pohtinut asiaa paljon. Omalla kohdalla introverttiys näkyy esimerkiksi siten, että vaikka en saa isojen ihmismassojen keskellä paniikkikohtausta tai ahdistu liikaa, niin se tuntuu silti käytännössä aina jossain määrin epämukavalta. Juhliminen on harvakseltaan kyllä kivaa, mutta juhlissakin parhaat hetket ovat itselleni aina niitä, kun pääsee yleisen hälinän keskeltä johonkin sivumpaan juttelemaan yhden tai kahden kaverin kanssa. Tai joskus tulee mentyä ihan yksin hetkeksi sivummalle.

Mutta suurin tekijä, mistä omalla kohdalla introverttiuden tunnistaa, on yksinkertaisesti siinä, että viihdyn omissa oloissani ja yksin oikein erinomaisesti. Kotioloissa mulla ei ole koskaan tylsää, vaikka olisin yksin, vaan aina on monia asioita mitä haluan tehdä, kunhan siihen on aikaa. En oikeastaan edes ymmärrä, että miten ihmisillä voi olla kotona tylsää, tai miksi iso osa ihmisistä kokee tylsyyttä, jos "joutuu" olemaan yksin. Useimmiten haluan viettää vapaa-aikaani kotona ja yksin, eli valitsen kyseisen vaihtoehdon, vaikka olisi muitakin vaihtoehtoja tarjolla.

 

[UnenNukkuja]

Noista kahdesta olen ehdottomasti ekstrovertti. Nautin kulkea ihmisten keskellä ja tunnistella ehkä tuttuja. Itsekin olen uskonut tuohon ambiverttiyteen, mutta @Nelfor :lta hyvä tulkinta yllä. Eli uskallan tulkita itseni ehdottomasti ekstrovertiksi.

En aina innokkaana vieraille puhu, mutta sehän on hieman turkulaisuuttakin, että tunnustelee ensin hetken. Nautin omasta ajasta yksinkin, mutta en sitä niin paljoa tarvitse kuin vaikka puolisoni.

 

[L. Öysä]

Itse miellän näiden eron niin, että ekstrovertti lataa akkujaan muiden ihmisten kanssa, introvertti lataa akkujaan yksin, jotta jaksaa tarvittaessa hoitaa sosiaaliset velvollisuudet. Tällä määritelmällä olen introvertti, vaikka muiden seuraa aika-ajoin kaipaankin, myös muiden kuin perheenjäsenten. Mutta auta armias miten ihana tunne on saada olla joskus ihan itsekseen, ilman yhtään sosiaalista velvollisuutta ketään kohtaan.

 

[Nelfor]

Itse miellän näiden eron niin, että ekstrovertti lataa akkujaan muiden ihmisten kanssa, introvertti lataa akkujaan yksin, jotta jaksaa tarvittaessa hoitaa sosiaaliset velvollisuudet. Tällä määritelmällä olen introvertti, vaikka muiden seuraa aika-ajoin kaipaankin, myös muiden kuin perheenjäsenten. Mutta auta armias miten ihana tunne on saada olla joskus ihan itsekseen, ilman yhtään sosiaalista velvollisuutta ketään kohtaan.

En oikein allekirjoita tätä tulkintaa, koska mielestäni yksikään ihminen ei varsinaisesti lataa akkujaan muiden ihmisten seurassa. Korkeintaan ehkä parisuhteessa voi rentoutua sen toisen kanssa, mutta yhtään isommassa porukassa ei kyllä varsinaisesti akkuja ladata. Ekstrovertitkin haluavat välillä olla yksin, että ehtii lepäämään ja lataamaan akkujaan, mutta toisaalta tämä on usein niitä ainoita asioita, miksi haluavat olla yksin.

Eroa on toki siinä, että miten nopeasti muiden seurassa oleminen rasittaa ja kuinka usein tai paljon kokee tarvitsevansa sitä akkujen lataamista. Introverttien osalta on usein sellainen tilanne, että 1-2 päivää isommassa porukassa vaatii 1-2 viikkoa akkujen lataamista sen jälkeen. Pidempiäkin aikoja toki pystyy introverttikin olemaan muiden seurassa, mutta viihtyminen vaikeutuu jatkuvasti ja voimavarat laskevat merkittävästi, kun aika pitkittyy.

 

[L. Öysä]

mielestäni yksikään ihminen ei varsinaisesti lataa akkujaan muiden ihmisten seurassa. Korkeintaan ehkä parisuhteessa voi rentoutua sen toisen kanssa, mutta yhtään isommassa porukassa ei kyllä varsinaisesti akkuja ladata.

Itse en kyllä allekirjoita tätä väitettä. Tottakai ekstrovertitkin voivat nauttia ajoittaisesta yksinolosta ja tarvitakin sitä. Silti se tarve olla muiden kanssa voi olla niin voimakas, että on päästävä seuraan "lataamaan akkuja".

 

[Nelfor]

Itse en kyllä allekirjoita tätä väitettä. Tottakai ekstrovertitkin voivat nauttia ajoittaisesta yksinolosta ja tarvitakin sitä. Silti se tarve olla muiden kanssa voi olla niin voimakas, että on päästävä seuraan "lataamaan akkuja".

En vain kutsu tuota akkujen lataamiseksi, vaan yksinkertaisesti haluksi olla muiden seurassa. Ei siinä ladata akkuja yksinoloa varten, vaan halutaan vain olla muiden ihmisten seurassa. Introvertti on fyysisesti ja henkisesti todella väsynyt, kun joutuu olemaan muiden ihmisten seurassa pidempään. Ekstrovertti on lähinnä tylsistynyt, jos joutuu olemaan yksin enemmän kuin haluaisi.

 

[Ollakseni]

Kai minä introvertista menen kun keksii erinäisiä syitä olla yksin ja vältellä tapahtumia. Oli tuossa kahden viikon pätkä kun en nähnyt kuin terapeutin ja lääkärin. Vähän kyllä alkoi olemaan sellainen olo että pitäisi nähdä ihmisiä.

 

[John Doe]

Mulla on erittäin sosiaalinen työ koulussa ja se vie kyllä voimat - vapaa-ajat viihdyn todellakin pääsäntöisesti omassa ja kissani seurassa. Mua on todella vaikea saada mihinkään reissuihin tai tapahtumiin mukaan. Oma aika merkitsee minulle todella paljon. Suosikkiharrastukseni on käydä bändien keikoilla ja niillekin menen hyvin mielelläni yksin.

Pitää saada olla paljon yksin, jotta jaksaa olla muiden seurassa.

 

[PataJaska]

Tämä on muuten asia mitä olenkin ihmetellyt.. eli siis, että mitenkä olenkin iän myötä muuttunut kovan luokan ekstrovertistä paljon enemmän introvertiksi. Olen siis käytännössä sellainen muodikas ambivertti mihin tuolla ketjun alussa jo viitattiinkin, mutta jos nyt sitä ei saa tässä sanoa niin sitten minä olen ns. sosiaalinen introvertti. Se on ihan yhtälailla kuvaava termi

 

[Nelfor]

Tämä on muuten asia mitä olenkin ihmetellyt.. eli siis, että mitenkä olenkin iän myötä muuttunut kovan luokan ekstrovertistä paljon enemmän introvertiksi. Olen siis käytännössä sellainen muodikas ambivertti mihin tuolla ketjun alussa jo viitattiinkin, mutta jos nyt sitä ei saa tässä sanoa niin sitten minä olen ns. sosiaalinen introvertti. Se on ihan yhtälailla kuvaava termi

Tuo sosiaalinen introvertti kuulostaa omaan korvaan siltä, että pitäisi sanoa ekstrovertti, mutta jostain syystä haluaa silti sanoa olevansa introvertti.

Siis lähinnä tuntuu huvittavalta lisätä introvertin eteen sana "sosiaalinen", kun introvertti nimenomaan perusajatuksena ei ole sosiaalinen. Vähän sama kaiku, kun sanoisi, että joku on pasifistinen sotilas.

 

[benicio]

Olen introvertti. Olin ekstrovertti yksillä synttäreillä ala-asteella ja vieläkin kaduttaa ja vituttaa.

 

[red.machine]

Olen aika vahvasti introvertti. Esimerkiksi tapahtumat, joissa on paikalla lukuisia ihmisiä uuvuttavat, ja tarvitsen niistä toipumiseen aikaa. Sama pätee vaikkapa liialliseen ärsyketulvaan; pitkäkestoisempi, monien äänten täyttämässä tilassa oleskelu vie minusta viimeisetkin mehut. Small talk ei innosta pätkääkään, mutta syvällisemmistä keskusteluista esim. johonkin töihin kuuluvaan substanssiosaamiseen liittyen tykkään. Viihdyn hyvin kotioloissa. Jos olisin sinkku eikä minulla olisi jälkikasvua, niin sosiaalisia kontakteja ei viikkotasolla töitä lukuun ottamatta paljoa olisi.

 

[PataJaska]

Tuo sosiaalinen introvertti kuulostaa omaan korvaan siltä, että pitäisi sanoa ekstrovertti, mutta jostain syystä haluaa silti sanoa olevansa introvertti.

Siis lähinnä tuntuu huvittavalta lisätä introvertin eteen sana "sosiaalinen", kun introvertti nimenomaan perusajatuksena ei ole sosiaalinen. Vähän sama kaiku, kun sanoisi, että joku on pasifistinen sotilas.

Sosiaalinen introvertti on siis ihan virallinen käytössä oleva termi, se ei ole minun keksimäni kuten ilmeisesti luulit. Rakastan nykyään olla yksin, mutta töissä on ihan kiva olla ihmisten kanssa tekemisissä, tämän hetkinen harrastuspuolikin on sellainen jossa toimii kolmisenkymmentä ihmistä minun lisäkseni.. mutta juurikin noiden töiden ja harrastuksen vastapainona siis rakastan olla yksin, joka näin vuoroviikkoisänä ja sinkkuna on tietysti myös tasaisesti kohtuu helppo järjestää

 

[Dino]

Lasken itseni sosiaaliseksi introvertiksi. Minussa on hyvin paljon introvertin piirteitä mutta pidän myös ihmisten seurasta ja ihmisten kanssa toimimisesta tiettyyn rajaan saakka. Ihmisten seura väsyttää minua ja tuo raja tulee minulle suht' helposti vastaan. Sen jälkeen on pakko vetäytyä.

 

[Nelfor]

Sosiaalinen introvertti on siis ihan virallinen käytössä oleva termi, se ei ole minun keksimäni kuten ilmeisesti luulit. Rakastan nykyään olla yksin, mutta töissä on ihan kiva olla ihmisten kanssa tekemisissä, tämän hetkinen harrastuspuolikin on sellainen jossa toimii kolmisenkymmentä ihmistä minun lisäkseni.. mutta juurikin noiden töiden ja harrastuksen vastapainona siis rakastan olla yksin, joka näin vuoroviikkoisänä ja sinkkuna on tietysti myös tasaisesti kohtuu helppo järjestää

En todellakaan luullut, että olisi sun keksimä termi. En vain allekirjoita sen olemassaoloa.