Siinä olet oikeassa, että kärsivällisyyttä tässä vaaditaan. Myllykoski on tehtävään valittu ja pitää toivoa hänen olevan oikea mies tehtävään.
Haluaisitko luetella ne 10 asiaa, jotka täällä ovat mallikelpoisia?
(Lainasin tuolta Petopodi -ketjusta paremmin sopivampaan ketjuun).
Edeltäjänsä nykyisille sijoilleen jättämä rima Myllykoskelle ole toki kovin korkealla, joka tässä "hieman" avittaa... Ahonkin aikakauden voisi jakaa aika karkeasti kahteen kategoriaan: menestystä tuli ainoastaan silloin, kun isona apuna oli näkemyksellinen visionääri valmentaja (Marjamäki & Manner), joilla oli myös aikanaan vahva näkemys niistä pelaajista ja ominaisuuksista, joita kaivataan ja halutaan sekä tarkallinen näkemys, miten istuvat pelitapaan.
Sitten, kun apurattaita ei ollut, Aholta itseltään puuttui aina se suuntavaisto, näkemys ja ison kuvan hahmottaminen vaadituista tarpeista sekä osaaminen kasata kollektiivinen joukkue ja koheesio eri palasista. Jolloin lopputulema oli aina sen luokan epämääräistä ja haisevaa mössöä sekä vesivellikuraa, mihin yhdisteltiin aina mitä eriskummallisempia, epäsopivia ja vanhentuneita cockailin aineksia.
Katsotaan kumpaan laariin Myllykoski putoaa. Toivon itse vahvaa ja näkemyksellistä urheilujohtajaa, joka pystyy myös niihin omiin visioihin sekä luomaan oman käden jälkensä, ilman niitä tukevia apurattaita. Tätä se pitkäjänteisyys myös tarkoittaa mielestäni. Onko myös Myllykoski sellainen kaveri, joka ei pysty itsenäiseen vahvaan urheilupuolen ohjaukseen ja oman käden jäljen luomiseen ilman apurattaita (päävalmentaja ja esim. Kukkonen etc.)? Toki parhaissa orgaisaatioissa valmentaja ja urheilujohtaja luovat sen yhteisen vahvan kokonaisuuden ja, jos valmentajapuoli sakkaa, on urheilujohtajallakin aina vaikea työ pitää kurssi oikeana, mutta ei se siltikään saisi mielestäni niin paljoa heitellä ja ailahdella, mitä Ahon aikana. Sen takia tarvitaan vahvaa omaa näkemystä Myllykosken taholta oikeista pelaajista, sekä myös ne oikeat valmentajavalinnat nousevat keskiöön, jotta siltä polulta ei ensinnäkään hairahdeta ja jouduta "heikon" valmentajan alaisuudessa luottamaan alkuunkaan pelkästään siihen Myllykosken osaamiseen.
Aho oli aina ihan hukassa ilman näkemyksellistä valmentajaa, vaikka hänen olisi siinä tilanteessa tittelinsä mukaisesti pitänyt olla se "urheilupomo" ja laivan kapteeni, jolla suunta on. Ahon Kärppäuran loppuvaiheilla toki myös pelaajien lisäksi, alkoivat valmentajavalinnatkin (Mikkola) mennä sen verran metsään ja epäloogisiksi, että katosi loputkin aistit suuntavaistosta, mitä jäljellä enää oli. Myllykoskella on iso työ luoda pitkäjänteinen ja looginen linja ensin päävalmentajien ja sitten hankittujen pelaajien ja kasattujen joukkueiden suhteen. Jotain, mitä esim. Tapparassa on osattu hyvin ja myöskin KooKoossa Jarno Kultasen toimesta.
Myllykoskella on iso työmaa edessä ja ennen kuin ainuttakaan pelaajasopimusta pääsee rustaamaan, voi olla, että ihan kaikkein ensimmäisenä työpöydän päällä mappikansio pinon päällä on juuri se seuraava kriittinen ja oikea päävalmentajapalkkaus. Mihin suuntaan Myllykoski niissä kallistuu? Loogisuuteen ja selkeyteen (esim. KooKoo ja Kultanen) vai epämääräiseen 'trendiyteen' ja solkkumuussiin, missä punaista lankaa ei ole (Kärpät ja Aho)? Tuolla 'trendiydellä' viittaan juuri siihen, että Kärpät vaihteli Ahon alaisuudessa tuota pelitavallista identiteettiään ihan laidasta laitaan ja sekaisin: Marjamäestä --> Suikkaseen, Mannerista --> Mikkolaan ja --> takaisin Marjamäkeen jne. Ihan mitä sattuu.