Ihan hyviä pointteja vastauksissa. Kommentteja:
1.
Merkitys. Jypin tämän kauden konstruktiossa aloitukset olivat tosiaankin vain
yksi puuttuva palanen sadan joukossa, mutta semmoinen mikä pitää saada kuntoon, jos meinataan pärjätä. Aiemman viestini videoiden joka tilanteessa meni piste kun tuli aloitustilannemaali. Ja noista yksittäisten otteluiden kyynelistä kasvaa se kusiuoma, mihin tämä kausi meni. Kuten Gorbatjovi sanoi, "pitää olla joku heittää tiukkaan paikkaan" ja ainakin tasuri saada. Tällä kaudella sellaista ukkoa ei ollut.
Ymmärrän JypFabun pointin, mutta IMHO keskimäärin on parempi reagoida voitettuun aloitukseen kuin hävittyyn. Itseäni ainakin ärsyttää, jos joutuu joka kerta juoksemaan ajokoirana kiekon perässä kun sentteri ei osaa hommaansa - ja kääntäen, on mahtavaa tällätä lämäri yläpesään 100-0 aloitusvoiton jälkeen (melkein) kuin Tuppurainen Immosen tarjoiluun.
2.
Joukkueenrakennus. Pitää varmistaan, että rosterissa on ainakin yksi sentteri, jolla on semmoinen track record, että hänen varaan voi laskea kauden tärkeät aloitukset. Tämä puute on jatkunut aina Immosen lähdöstä asti, eikä mitään ole tehty ennen kausia tai niiden aikana. Kuten JJ sanoi, "Reagointikyky oli ainakin luokkaa nolla." Enkä tarkoita, että haetaan Nelforin "hyvää ykkössentteriä, joka osaa myös aloittaa" vaan vaikka 4. ketjun sentteriä, kuten Immonen tai tänään pari maalia tehnyt
Miro Väänänen.
3. Talent vs training. Markoman123 ja Nelfor ovat sitä mieltä, että "on pitkälti kyse luontaisesta kyvystä, jota on vaikea harjoitella" ja että "joukkueharjoituksissa ole aikaa harjoitella yksinomaisesti aloituksia." Sarkastisesti sanoisin, että tässä on sitten löydetty se yksi asia urheilussa, mitä ei voi harjoitella. Eli kuten JJ sanoi, "aloituksia, niin kuin laukaisuitakin voi harjoitella, ja vastustajan aloittajia voisi ennakkoon skoutata."
Toki lahjakkuus on tärkeää, mutta totta kai tässäkin asiassa
toistot, fyysinen ja henkinen valmistautuminen nostavat onnistumisprosenttia. Se, että niitä ei harjoitella liigatreeneissä ei tarkoita etteikö niitä PITÄISI harjoitella, mikä oli pointtini. Maalivahdeilla on omia treenejä ja samalla tavalla senttereille (ja muillekin) pitää järjestää
jääaikaa vaikka minihallista henkilökohtaisten taitojen harjoitteluun (kukaan maailmanluokan tähti ei ole hionut erikoisvahvuuksiaan eliittitasolle joukkuetreeneissä). Kyse on ammattimaisuudesta ja päättäväisyydestä kehittää itseään silloinkin, kun Rautakorpi ei seiso vieressä pillin kanssa. Varsinkin, jos näinkin yksinkertaisella osa-alueella ollaan niin huonoja kun oltiin viime kaudella.
Esimerkiki Kalapudas on nostanut oman aloitusprossansa 53.6:n kun viime kaudella se oli 50.7 ja sitä ennen 48.3. Treenataan näitä
NHL:ssäkin. Ja Nemon jos jonkun luulisi tietävän siitä, miten treenamisella korvataan talenttia.
Tänään IFK:ta vastaan muuten Jyp voitti aloitukset 36 vs 28: BC (21x) ja Stråka (15x) voittivat 66.7% ja Platzer puolet. Aika jännä, että Brayden nosti suoritustasoaan aiemman kolmen ottelu 23-37 prosentista yli kaksinkertaiseksi. Kuvastaan hyvin
henkisen valmistautumisen ja fokuksen merkitystä, eli kyseessä ON asia mihin valmennus voi reagoida monilla eri tavoilla. Ja pitää reagoida: ei jumankauta voida istua kädet puuhkassa ja sanoa, että 'talenttihomma, joten ei voi tehdä mitään, ei ole aikaa, ei nappaa.' Tai kuten Lehto asian ilmaisi, "ei siellä ainakaan kenenkään valmentajan silmämunat eilen nähnyt että par’aikaa Stråkaa raiskataan ympyrässä ja siihen olisi reagoitu."
4.
Summa summarum: kesällä yksi hyvä aloittaja rosteriin, kesäharjoittelussa senttereillä panostusta aloituksiin sekä niissä tarvittavaan fyysisyyteen, ja kauden aikana reagoidaan pelin sisällä tarkemmin, millä systeemillä aloitetaan.
Sitten kohti seuraavaa osa-aluetta: fyysisyys ja taklauksien loppuun ajaminen. Petmanin ei tarvitse osallistua tälle luennolle, voi mennä vaikka sotkuun munkkikahville.