Piti jo paljon aiemmin ottaa kantaa tässäkin ketjussa pyörineeseen keskuteluun Lauri Marjamäestä, hänen osaamisestaan ja kehittymisestään sitten viime Kärppä-vuosien, mutta parempi nyt myöhään, kuin ei milloinkaan. Siis, kun täällä moni tuntui sitä pohtivan noita Liigan parhaita valmentajia ja arvosanoja yms. ja, että miten nuo vuodet Suomen maajoukkueen peräsimessä tai Jokereissa MarjaLatea ovatkaan kehittäneet tai eivät ole kehittäneet. Olihan täällä myös joknu verran keskustelua ja vertailua myös Tapolasta ja Marjamäestä. Tekstiä osin kirjoitettu jo jonkin aikaa sitten, siksi tietyt aikamuodot läpi tekstin, mutta tässä vähän omia ajatuksia, näkökulmia ja pohdintoja aiheen tiimoilta.
Kyllähän Ouluun tulee nyt kaikin puolin paranneltu ja meritoituneempi versio siitä Marjamäestä, joka Oulusta aikanaan lähti. Kyllä, Marjamäellä oli aikanaan Oulussa kova nippu ja iso pelaajabudjetti, mutta kuten kaikki huippu-urheilua vähäänkään seuraavat tietävät, ei se ole mikään tae menestyksestä. Kyllä siellä penkin takana pitää olla rautainen ammattilainen, joka saa sen nipun hitsattua yhteen sekä pelaamaan huippujääkiekkoa. Pitää olla taktisesti ja pelitavaltaan huippuluokan osaamista sekä päälle huippuluokan ihmisjohtamis- sekä ryhmässätoimistaitoja. Pitää myös osata vaatia, eikä aina olla niin mukava kaveri.
Ja, kun Tapola niitti (ja niittää edelleen menestystä) Tapparassa, niin ei se Tapparankaan pelaajabudjetti tai materiaali nyt mitään surkeaa luokkaa ole. Aika verrattavissa Kärppiin, eikä suurta eroa tuon suhteen ole. Huippuluokan rostereilla ovat kummatkin päävalmentajat saaneet Ligiassa operoida, joten ei tästä keskustelusta nyt siinäkään mielessä saa oikein asetelmaa "Marjamäki sai valmentaa ylivertaista Oulun megatähtisupernippua, joten mestaruus olikin ainoa minimitavoite, kun taas Tapolan raukka on joutunut pärjäämään Tapparan keskinkertaisella materiaalilla ja mestaruus oli huikean ylivertainen ylisuorittaminen" yms.
Jos tarkastellaan Marjamäen KHL-aikakautta Jokereissa, niin ei tuota menestystä tai menestymättömyyttä voi oikein verrata siihen, miten Tapola on Tapparassa kärkiluokan materiaalilla operoinut. Jokereilla ei kuitenkaan ole KHL:n kärkipään budjetti. Siellä on SKA, TsSKA, Omsk, Kazan, Ufa, Magnitogorsk, Lok.Jaroslav…muun muassa Jokerien edellä. Kenties Jokerien budjetti on voinut olla jossain siellä kympin korvilla? Joten siihen nähden Marjamäki menestyi, jopa yläkanttiin, ottaen huomioon, että budjetti ei ole todellakaan KHL:n suurimpia. Joten ei tuota oikein voi verrata, että kun Tapola voitti Tapparassa mestaruuden yhdellä Liigan suurimmista budjeteista ja Marjamäki ei KHL:ssä Jokereissa onnistunut voittamaan.
Nuo suoritukset, lähötkohdat, vaatimukset jne. ovat ihan eri luokkassa vertailun osalta ja tähän viittasinkin tuossa tekstitni aloituskappaleessa, minkä takia näiden kahden herrojen urakaarien ja suoritutsen vertaaminen on astetta vaikeampaa ja kompleksisempaa. Marjamäki menestyi jopa aikalailla yhtä hyvällä menestyksellä, kuin muuan Jukka Jalonen (Jalosen sijat Jokereissa: 12. ja 3. vs. Marjamäen 9., 5., 10. ja 6.). Molemmat suorittivat budjettiin nähden yläkanttiin ja Marjamäkikin luotsasi Jokerit pari kertaa TOP-6 sakiin, vaikka budjetti ei todellakaan tuollaista suoritusta edellyttänyt. Tuo on jopa suhteellisen kova suoritus.
Ja jos vielä tarkastellaan tuota Marjamäen A-maajoukkuekomennusta, niin mielestäni on erittäin huono argumentti sanoa, että tuo pesti ei olisi kehittänyt Marjamäekä yhtään mitenkään ja tarkastella asioita vain tuloksen ja menestyksen perusteella. Marjamäki ei ehkä tuohon aikaan ollut vielä valmis Suomen A-maajoukkueen päävalmentajaksi, oli liian nuori, kokematon ja ennen kaikkea epävarma omasta osaamisestaan sekä visioistaa, kun pääsi noinkin korkea-arvoisen ja kovaan pestiin. Kaikki tietävät sen jonkun ex-NHL-pelaajista koostuneen "neuvontajanryhmän", joka olis siellä 2016 World Cupissa kuiskuttelemassa Marjamäen korvaan sitä ja tätä, ja kun pitäisi pelata noin ja näin etc. Ja se pelihän mitä Leijonat pelasi Marjamäen alaisuudessa oli ihan surkeaa paskaa ja täysin epätyypillistä marjamäkeläistä peliä, mitä hän osaa ja haluaakin intohimolla valmentaa. Ja korostetaan nyt vielä ettei kenellekään jää epäselväksi: En todellakaan ole pesemässä tässä Marjamäen käsiä tuosta sekasorrosta. Hän joukkueen päävalmentajana kantaa päävastuun sekä hänen pitää olla se auktoriteetti, joka pitää kaikki langat käsissään, eikä anna kenenkään ohjailla itseään, kuten kenties 2016 World Cupissa kävi. Marjamäki on se keneen katseet tuossa ansaitusti kääntyivät ja raippa oli sen mukaista ja siinä paikassa täysin ansaittua.
Enkä sanoa, että Marjamäkeä olisi Leijona-pestinsä ajan ohjailtu tausta sätkynuken lailla tai mitään tuollaista. Ainakaan kenenkää ihmisen tai ylemmän tahon osalta. Koska uskon, että ne olivat loppupeleissä ne hurjat paineet ja odotukset, jotka Marjamäen suoritukseen vaikuttivat ja ohjasivat häntä poispäin siitä, minkä hän osaa loistavalla tavalla pelin suhteen. Mutta silti väitän, että Marjamäki ei millään muotoa tulloin ollut tuolloin valmis Leijonien peräsimeen. Pelin ja taktisten elementtien suhteen Marjamäki kenties oli lähmipänä sitä (tuossakin on varmasti tapahtunut kasvua ja oppinut näiden vuosien aikana paljon lisää pelistä), mutta ennen kaikka Marjamäki ei ollut ihmisenä ja sellaisten joukkuen ryhmädynamiikan, ihmisjohtamistaitojen sekä auktoriteettityypin osalta lähimain valmis noin kovaan positioon.
Mutta totuus on, että se peli mitä Suomi pelasi Marjamäen alaisuudessa oli niin epätyypillistä Lauri Marjamäen lätkää, että kenties nuori ja epävarma (siinä vaiheessa vielä) poika, koki paineet liian suuriksi. Oli saanut Kärpissä paljon kuraa niskaansa tylsästä prosenttilätkästä, joten kenties koki todella suuria paineita yrittää miellyttää kansaa ja katsojia, peluuttamalla jotain "viihdyttävämpää ja rohkeampaa lätkää" (joka ei todellakaan ollut sitä peliä mitä Marjamäki hallitsi tai halusi edes peluuttaa) ja siinä samalla kadotti itsensä sekä sen oman jääkiekkonsa. Silloin aikanaan Kärpissä visiot ja suunnitelmat olivat vielä selkeitä, mutta Suomen maajoukkueen pesti oli siinä vaiheessa vielä liian kova paikka, eikä nuori Marjamäki osannut pitää päätään ja tehdä asioista, kuten halusi ja jopa siinä vaiheessa kuten osasi. Se vaadittu kokemus ja kovissa liemissä keitetty karaktääri puuttui. Nuori Marjamäki oli tuolloin hukassa, ei luottanut itseensä ja oli kenties todella epävarma kaikesta. Täysin inhimillistä. Marjamäki antoi ulkoisten asioiden ja kaiken muun hötön siinä ympärillä ohjailla itseään, eikä ollut riittävää luonnetta pitääkseen päätään. Näyttikin siellä vaihtoatiossa, kuin eksyneeltä bambilta ajovaloissa, eikä sellaiselta uskottavalta laivan kapteenitla, jolla oli se tiikerinsilmä, josta oikein huokui luottamus itseensä, omaan osaamiseensa ja joukkueeseensa.
Kyllä tulos oli paskaa ja peli oli paskaa Marjamäen Leijonissa, mutta väitän, että tuo pesti kehitti Lauri Marjamäkeä ihan suunnattomasti, niin valmentajana, kuni ennen muuta ihmisenä ja se oli korvaamaton kokemus nuorelle Lauri Marjamäelle. Kaikki, jotka katsoivat nyt mm. MM-kisojen studoita, joissa Marjamäkikin oli, niin Latehan oli ihan suvereeni asiantuntija siellä studiossa. Puhe oli vakuuttavaa ja varmaa, kaikki asiat ja pelilliset seikat olivat Latelle kristallinkirkkaita, sanoi asiat niin kuin ne olivat, suoraan ja itsevarmasti, että ethän voi noin pelata, kun se pitää pelata noin jne. jne. Ei ollut puheessa epävarmuutta tai, että voinkohan sanoa noin tai en ole ihan varma, että menikö tuo tilanne nyt oikein tai voishan sen koittaa pelata noin. Ei, nyt siellä studiossa oli kasvanut ja aikuistunut mies, joka samantien 'hostin' esittäessä kysymyksen, tarttui siihen kiinni napakasti ja jämäkällä otteella sekä perkasi tilanteet itsevarmuudella ja nimenomaan itsevarmuudella siihen omaan osaamiseen, että tietää mistä puhuu.
Ei yrittänyt puheillaan kosiskella katsojia tai jotain "viihdyttävän" jääkiekon ystäviä, vaan puhui viivelähdöistä, Meidän pelistä, kiekkokontorillijääkiekosta ja otti saman tien sellaiseen tyhmään pystysuunnan höntyilypeliin kiinni, että ei noin voi pelata! Kaikki näkivät, että nyt siellä studiossa oli ihan eri mies. Siellä oli nyt kaveri, joka on todella kovissa liemissä keitetty, on alla rajua pettmystä, joka se Leijonpesti oli ja kun aiemmin mainitsin sen, että kadotti itsenä osin siinä, niin kenties Marjamäkikin on tätä julkisuudessa perannut, kun on todennut, että viime vuosina jääkiekon valmentaninen ei ole enää tuntunut samalta ja meinasi jopa välivuodenkin pitää.
Nyt se intohimo jääkiekkoon on taasa löytynyt ja sitä vaadittua kokemusta ja mieheksi karaistumista tapahtunut. Kenties myös aikuistumista ja ihmisenä kasvamista sillä saralla, että on nimenomaan ihmisenä kasvanut ja oppinut, että jääkiekko ei määritä sitä kuka Lauri Marjamäki on ja osaa suhtautua peliin ja urheiluun hieman eri tavalla ja katosa asioita eri perspektiiveistä. Sitä kuuluisaa elämänkokemusta ja elämänkatrsomustietoa se ikä tuppaa tuomaan ja eiköhän Latellekin ole tässä suhteessä käynyt ihan samalla tavalla. Väitän, että tämän hetken Lauri Marjamäki olisi nyt kaikin puolin valmiimpi päävalmentaja Leijonien peräsimeen. Kokemusta on ja nyt osaisi varmasti pitää päänsä tiettyjen asioiden suhteen paremmin ja peluuttaisi juuri sitä omaa peliänsä, johon Latella löytyy intohimoa ja jota hän osaa loistavalla tavalla valmentaa. Ja varmasti myös Laten osaamispankki valmentajana on kehittynyt valtavasti (niin taktiselta osaamiseltaan, kuin ihan koko huippuvalmentajuudenkin osalta).
Varmasti Latekin tekisi tietyt asiat toisella tavalla, kun nyt tuota kokmemusta taaksepäin pohtii ja se juuri osoittaa, että kehitystä ja osaamisen kartuttamista on tapahtunut. Hän on nyt tuota kovaa kokemusta paljon rikkaampi. Nyt eivät neuvonantajat kuiskuttelisi korviin ja olen varma, että nyt Marjamäki osaisi olla paljon jämäkämpi ja ns. selkeämpi valmentaja Leijonillekin. Visiot ja ajatukset kaiken suhteen olisivat varmasti paljon selkeämpiä. Aiempi pesti meni päin persettä ja nuori Lauri-poika oli liian kovassa paikassa ja maneklissa siihen aikaa, mutta näen tuon vain erittäin kasvattavan, koulivan ja opettavan kokemuksena. Se oli äärettömän kova ja raju koulu kaikin puolin Latelle, mutta sitäkni arvokkaampi. Paskaa tuli niin hervoton määrä niskaan, medialta, faneilta ja ihan kaikilta tahoilta, että meni mielestäni suurilta osin jopa täysin kohtuuttomuuden puolelle. Mutta sepä vain kasvatti Marjamäen nahkaa entisestään ja kovetti luonnetta.
Toki, jos asioita ei osaa katsoa, kuin jonkun tuloksen kautta, että "öhöhöö, puolivälierätappio Sveitisille" tai joku ensimmäinen legendaarinen tappio Ranskallae, "öhöhööö" ja nuo on ainoat asiat, mitä siitä Lauri Marjamäenkin pestistä pystyy poimimaan, niin aika suppeaa on. Tämä takia tuota Lauria Marjamäenkin Leijona-pestiä voi ja pitääkin käyttää argumenttina siihen, miksi Lauri Marjamäki on tämän tulevan kauden parhaita valmentajia ja Suomen tämän hetken kärkivalmentajia. Koska on kasvanut noiden vuosien aikana valmentajana ja ennen kaikkea ihmisenä ihan suunnattoman paljon. Nuo vuodet (vaikka ihan persilleen menivätkin) olivat mittaamattoman arvokkaita kokemuksia Marjamäelleä.
Nyt siellä Kärppien peräsimessä on mies, joka tietää tasan mitä pitää tehdä ja toimia, ja kaikki visiot ja ajatukset huippu-urheilusta ovat entistäkin kirkaampia ja selkeämpiä. Nyt siellä on kaveri, jonka persettä on jo aika kovat merivedet huuhtoneet ja mies joka on jo aika kovissa ja hurjissa liemissä keitetty. Ulkokuori ja luonne ovat Marjamäellä varmasti kasvaneet paljonkin ja yksi esimerkki oli nimenomaan tuo MM-kisojen studioesiintymiset, jotka olivat ihan siitä Marjamäen yleisestä habituksesta lähtien kovaa luokkaa. Ja asiaa tuli, kuin apteekinhyllyltä ja rohkeutta löytyi sanoa asioita, vaikkakin ne olisivatakin olleet suuren ja "viihdykettä" peliin kaipaavan yleisön mielipidettä vastaan.
Väitän siis kaikin puolin, että tuosta maajoukkuepestistä ei ollut kuin pelkkää hyvää Marjamäen valmentajauralla ja se on ennen kaikkea kehittänyt häntä ihan valtavasti kaikilla tavoin, sen sijaan, että se olisi haitannut negatiivisesti hänen uraansa ja lamaannuttanut jotenkin Marjamäen. Se olisi toki eri asia, jos Marjamäki olisi masentunut, joutunut johonkin laitokseen ja lopettanut valmentamise, kun kokemus oli liian raju ja kritiikki liian kovaa. Mutta ei, nythän Marjamäki tuli päinvastoin paljon kovempana tuosta ihan älyttömästä ja rajusta mankelista ja tuli-infernosta läpi ja nahka on paksuuntunt ja kasvanut pari astetta ja ensi kaudella Kärpissä koutsaa taas mies, joka on löytänyt intohimon peliä kohtaa takaisin. Huippuvalmentajuus on niin paljon muutakin, kuin vain taktinen osaaminen (joka Marjamäellä on aina ollut huippuluokkaa) ja nyt Late on kehittynyt kaikin puolin tuon kokemuksen jälkeen paremmaksi valmentajaksi ja varmasti myös ihmiseksi.
Jos ihan oikeasti tuosta Lauri Marjamäen Leijonat-pestistä ei jäänyt ihan oikeasti mitään, siis yhtään mitään muuta käteen ja mieleen, kuin World-Cup farssi, "öhöhöö" legendaarinen ensimmäinen tappio Ranskalla, "öhöhhöö" puolivälierätappio Sveitsille ja, että yhtä ainutta mitalia ei tullut, niin kyllä asioita ja aspektia nimeltä elämä pitää tässä tapauksessa tarkastella jonkin niin helvetin suppean persereiän läpi, että ei mitään järkeä tai rajaa. Ja siinä tapauksessa suosittelen pohtimaan ja tarkastelemaan asiaa uudelleen ja ajan kanssa. En siis ymmärrä alkuunkaan niitä, jotka yrittävät jotenkin mitätöidä tuon Marjameän Leijona-pestin perustelemalla sitä sillä, kun se meni niin perseelleen, että siitä oli vain negatiivista haittaa Latella ja hänen uralleen tai sitten ne kommentit, että herranjumala! Että se kokemus olisi mukamas ollut plus/miinus nolla, jolla ei ole mitään väliä Marjamen uran tai elämän kannalta!
Kait tuollainen äärettömän vaikea ja paskamainen päävalmentajakokemus kasvattaa siinä mielessä ihan samalla tavalla ja yhtälailla, kuin mikä tahansa muukin elämän kova vastoinkäyminen? Ja kenties se suurinkin oppi Marjamäelle on ollut juuri nimenomaan sen ymmärtäminen, että kyse on vain jääkiekosta ja, että elämässä on ja tulee paljon rajumpia vastoinkäymisiä eteen, jonka johdosta on löytänyt uuden tatsin ja rentouden tuohon tekemiseenä ja valmentamiseen, joka poiki siihen uuden kipinän syttymiseen. Väitän, että tuosta pestistä tarttui Marjamäen mukaan jotain mittaamattoman arvokasta ja sellaista oppia, mitä moni ei edes tunnu tajauvan ja jota ei mistään koulunpenkeiltä tai millään muulla tavalla saa. Ja kasvua valmentajana, mutta ennen muuta ihmisenä.
Olen edelleen sitä mieltä, että tuo Marjamäen viime kauden lopunstintti Kärpissä ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Se oli hurja suoritus Marjameältä, siis ihan veret seisauttava ammattimiehen työnnäyte. Viidessä (5!) viikossa laittoi paketin niin minttiin ja kasaan kuin olla ja voi, peliä, joukkue-ilmettä ja kokonaisuutta myöten, että oksat pois ja männynkävyt sekä havut pois alta. Kuten aiemmin tässä tekstissäni jo mainitsin sen Laten itsevarman habituksen noista MM-studioista, että tiesi mistä puhui, mitä vaaditaan missäkin pelitilanteesst, osasi ottaa napakasti ja samantien lennosta kantaan asiaan, kuni asiaan, niin tässä Kärppien loppukaudessa se näkyi kaikkein parhaalla tavalla konkreettisesti. Ei mikään epävarma poikanen olisi tullut tuolla tavalla sisään ja laittanut koko pakettia niin hyvin kasaan, kuin sen tuossa ajassa pystyi. Tätä tarkotian sillä, että ne Marjamäen visiot, suunnitelmat ja ajatukset ovat tätä nykyä niin saakelin kristallinkirkkaita, että pystyy tuleemaan tuolla tavalla sisään ja tietää samantien mitä pitää tehdä, mitä vaaditaan ja laittaa paketin minimaalisessa ajassa huikeaan kuntoon.
Marjamäki on kasvanut hurjalla tavalla ja tuo loppukauden työnnäyte oli jopa todella aliarvostettu suoritus. Viidessä viikossa laittoi Kärppien luukut kiinni ja puolustuspelin niin timanttiseen kuntoon, että oksat pois. Ihan oikeasti, kenties Jukka Jalonen on toinen kaveri Suomessa, joka tuossa ajassa olisi tuollaiseen suoritukseen pystynyt ja tuota suorituksen hurjuutta ei moni tunnu edes ymmärtävän. Vain todellinen raudanluja amamttimies, jolla on hurja tietopankki, laaja osaaminen (pelistä, valmentamisesta, ihmiskemioista ja joukkueen dynamiikasta etc.), kova ja pitkä sekä erilainen kokemus eri painekattiloista ja eri tilanteista, hurja itseluottamus itseensä ja omaan osaamiseensa (joka tullut nimenomaan sen kokemuksen ja eri liemissä keittämisen seurauksena) ja paksu nahka voi tulla tavalla hypätä uppoavan laivan mukaan ja nostaa sen vielä pinnalle.
Marjamäkikin kuittaili vastikään Jatkoajan haastattelussa aika hyvin näille märisijöille ja jo tämä kommentti puoltaa aika hyvin sit, miten valmiimpi ja tietyllä tavalla omaan toimintaansa varmempi sekä luottavaisempi Marjamäki onkaan Ouluun näiden kaikkien vuosien jälkeen saapunutkaan: "– Eihän tässä mitään viihdyttäjiä olla, vaikka pelaajat tuovatkin viihdettä kaukaloon. Runkosarjassakin teimme aikoinaan eniten maaleja, mutta silti jääkiekkomme oli katsojiien mukaan tylsää. Se viihdyttävyys on vain ihmisten mielessä. Jos liikaa miettii tuota, pelaaminen voi mennä koheltamiseksi ja se on maailman tyhmin asia". Kommentti voi olla jonkun mielestä "räväkkä" ja terävä, mutta omasta mielestäni se on mukavan pikantti ja vain alleviivaa sitä, että kaikenlainen epäröinti ja aikanaan nuoren miehen alun epävarmuus on karissut matkan varrella pois ja kuviot sekä ajatukset ovat selkeämpiä ja kirkkaampia, kuin koskaan aiemmin.
Ja korostetaan nyt vielä tässä lopussa (jos joku ei tuota kokonaan jaksanut lukea tai hyppäsi suoraan tänne loppuun), että en nyt ota kantaa siihen, että onko Marjamäki Liigan paras, toiseksi paras vai kuinka monenneksi paras valmentaja, mikä on hänen joku arvosanansa tai onko operoinut isommalla tai millä tahansa budjetilla versus valmentaja Y tai mitä lie tahansa. Mutta se pointti oli se, että jos joku tosiaan pokerilla naamalla väittää - kuten muutama tässä ketjussa tuntui väittävänkin -, että Lauri Marjamäki ei ole oppinut yhtään mitään tai kehittynyt yhtään millään lailla näiden vuosien ja erilaisten kokemusten saatossa, niin on kyllä harvinaisen pihalla sellaisesta asiasta, kuin elämä. Tai vaihtoehtoisesti kasvanut ja asunut itse jossain umpinaisen lasipullon sisällä. Ja varmasti on kasvua tullut myös valmentajana paljon, mutta korostan nyt sitä, että ennen muuta ihmisenä. Jonkun muun väittäminen on ihan uskomatonta fuulaata sekä höpöhöpöä ja kuten todettua, silloin on harvinaisen kassalla elämästä yleensä. Luulisi, että jokainen aikuinen ihminen - ja varsinkin jos elettyä elämää on jo vähän enemmän takana - ymmärtää kyllä tämän.
www.jatkoaika.com