Kiinnostaako Slipknot?

  • 8 355
  • 63

Rebel

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki
Ainiin, kun joku puhui niistä julkimoista, niin H.I.M. oli kanssa katsomossa kokonaisuudessaan, mutta olivat pojat lähteneet himaan kahden biisin jälkeen.

Yleensä helvetin asialliset Areenan järkkärit olivat kyllä tällä kertaa jostain hakeen virtsaa otsalohkoonsa, hirveä meuhkaaminen oli koko ajan päällä.

Automaattilla käyntiin kysyttiin jokaiselta:"Onko varmasti asiaa automaatille!??" No yksi möykkääjä se vain oli, mutta kyllä aikuinen selvinpäin oleva ihminen ymmärtää puhetta normaalivolyymilläkin.

Hieman huvitusta herätti ystäväni puhuessa kovaan ääneen:"Eihän täällä kaikki ole Jokeri-faneja, jotka täällä on töissä, eihän? Ei näin pienestä kaupungista niin montaa löydy..." "Ei ole." Vastasi tähän rennomman puoleinen järjestysmies.:)

Ainiin, tässä hesarin arvio keikasta:
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020122KU6
 
Viimeksi muokattu:

mission16W

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, MUFC (sympatiat TPS)
Eipä kiinnosta. Minulle ei ole koskaan kolahtanut yksikään näistä teinien viikon ykkössuosikeista. Limp Bizkitiä kuuntelin silloin, kun ne tekivät mm. coverin George Michaelin Faithista, mutta sekin jäi kun bändi muuttui paskaksi.

Eli: Ei kiinnosta tämä, eikä kiinnosta ensi viikon "cool" gimmick-bändikään.
 

Playmaker

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Helsinki
Se ei liene näiden miesten vika, että teinit ovat valloittaneet tämänkin yhtyeen. Musiikkityyli ei ole vaihtunut pätkääkään populistisemmaksi toisin kuin Bizkitillä.

"I hate those fuckin fake bands" sanoi Slipknotin laulaja sunnuntain keikalla.

Itse keikasta jäi kuitenkin vähän nälkä. Ei ollut sitä agressiivisuutta mitä viime vuoden Jenkki-kiertueella vaikka tämä oli Euroopan kiertueen ensimmäinen pysähdyspaikka.
Katsomossa agressiivisuutta oli sitäkin enemmän.

Tämä tarkka turvatarkastus johtui Areenalla kohtaamani jenkkiläisen fanin mielestä siitä, että USA:n kiertueella oli kahdessa eri paikassa salakuljetettu ysimillinen sisään..


Lämppäri oli aika heikko. American Head Charge taisi olla nimeltään. Rumpali potki tuplapedaaleillaan samaa tahtia joka biisissä ja eipä sitä taustalla ollutta kitaraa paljon kuullut. Laulukin oli epämääräistä örinää..


Lisätään "julkkiksiin" vielä T.Sainomaa ja T.Valtonen Jokerien nelosketjusta. Onhan nämä julkkiksia kun verrataan Salattujen Elämien lastenhoitajaan :)
 

leivoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Pauli - Non established since 1910
Rock 'n roll

Rokki meininki. Tosin miksi piti soittaa niin saatanan kovaa??

Hieman oli pettymys tuo ennalta kohuttu lavakäyttäytyminen.
Eipä mitään ihmeellistä ollut havaittavissa(Rammsteinin pojat laittoivat itsensä likoon aika samassa mittakaavassa), vuohikin oli jätetty kotiin.

Ja se Joeyn pyörivä rumpusetti ei todellakaan ollut mikään uusi keksintö. Samaa ja vielä hurjemmassa kieputuksessa harrasti Mötiköiden Tommy Lee jo kauan sitten...

Mutta kuitenkin erinomainen 90-minuuttinen...

Parhaat palat: Wait & Bleed, Heretic Anthem, Purity, (sic) ja Eyeless
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Viestin lähetti leivoja
Ja se Joeyn pyörivä rumpusetti ei todellakaan ollut mikään uusi keksintö. Samaa ja vielä hurjemmassa kieputuksessa harrasti Mötiköiden Tommy Lee jo kauan sitten...
Eihän toki ollut uusi keksintö. Ja Tommyhan vielä "viisaana miehenä" meni ja putosi päälleen sieltä karusellista, kun turvavyö unohtui auki. Ouch.
Viestin lähetti mission16W
Eli: Ei kiinnosta tämä, eikä kiinnosta ensi viikon "cool" gimmick-bändikään.
No, kukapa sen tietää kuka on ns. "gimmick" ja kuka on "real shit"? Itse Kerry King Slayerista totesi kerran, että hän ei halunnutkaan kuulla moisesta hypepaskabändistä pelkästään sen saaman kohun takia, mutta sitten kun hän näki bändin keikalla, mieli muuttui kovasti. Asioissa on niin monta näkökulmaa, kuin on katsojiakin.
 
Viimeksi muokattu:

ace

Jäsen
Miksi Slipknotista ei löydy tuoreempia ketjuja? Hakusanalla en ainakaan löytänyt.

Maskibändit aina kiinnostelee itseä ja tätä Corey Taylorin maskia aina ihmettelin. Onneksi herra nyt myöntää ettei se ollut ihan 5/5.


Se uusi näyttää kuvien perusteella kyllä juurikin hyvältä ja pelottavalta.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kerran olen nähnyt livenä. Visuaalisesti hieno bändi. Pitäisi perehtyä musiikkiin vähän tarkemmin, vaikka tuollainen vaihtoehtometalli alkaa olla oman kuplani reunamilla.



Biiseistä tämä on jäänyt mieleen.
 

Big Joe

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, IPK, Manchester United, San Jose Sharks, NFL
Itselleni Slipknot on ollut jo vuosien ajan lempibändejäni. Taisin joskus yläasteella tutustua bändiin kun olin alkanut SOAD:ia ja Iron Maidenia kuuntelemaan. Kaveri sitten näytti youtubesta Wait and Bleedin videon ja siitä se sitten lähti.

Livenä näin ensimmäisen kerran Tampereella 2008, sen jälkeen vielä 2009 Ruisrockissa ja Nordiksella 2015. Nyt on lippu taskussa ensi vuoden Knotfesteille, toivottavasti se uusi konserttialue on toimiva.

Miksi Slipknotista ei löydy tuoreempia ketjuja? Hakusanalla en ainakaan löytänyt.

Maskibändit aina kiinnostelee itseä ja tätä Corey Taylorin maskia aina ihmettelin. Onneksi herra nyt myöntää ettei se ollut ihan 5/5.


Se uusi näyttää kuvien perusteella kyllä juurikin hyvältä ja pelottavalta.

Samaa mieltä, tuo maski ei oikein itselleni toiminut. Uusin näyttää todella hyvältä, oma lempimaskini on silti se All Hope Is Gonen "ilmeetön" maski.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: ace

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Onhan Slipknotin parissa tullut vietettyä aikaa todella paljon. Mutta ei se enää oikein lähde kuten on käynyt monille muillekin lapsuuden/teinivuosien suosikeille. Kyllä kolmella ekalla levyllä on silti aina erityinen paikka sydämessäni.
 

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Viihdyttävä livenä mutta itse musa ei tällaisena pohjoismaisen dödön ystävänä nappaa. Tuo jenkkien metalcore/nu-metal meininki ei ole ikinä sytyttänyt.
 

Jeffrey

Jäsen
Kyllähän Slipknot löytyy käytännössä joka vuosi Spotifyn soitetuimpien bändien top-5 listalta. Varsinkin uudempi vähän siistimpi materiaali on iskenyt oikein hyvin ja toki genrekin sopii tällaisen vaihtoehtometallin diggarille. Livenä olen nähnyt ainoastaan "silloin ennen vanhaa" kun vielä lämppärin keikkoja vetelivät ja jollain tasolla on nyt omalla agendalistalla bändin vahtiminen myös heidän "omalla" keikalla.

Bändi on lopulta kokonaisuudessaan erittäin tärkeä osa nykymaailmaa omassa genressään, ja raskaammassa rokissa yleisemminkin. Ehkä tämäkin on ajanut omaa mielenkiintoa bändiä kohtaan vaikka silloin "kultavuosina" oma mielenkiinto keskittyi vielä pääasiassa muihin orkestereihin. Weinbergin mukaan tulo ja tietynlainen kukkaan puhkeaminen on tuonut bändiin varsin rutkasti eloa ja toki samalla muuttanut meininkiä ihan oleellisesti ja itselle mieluisaan suuntaan.
 
Suosikkijoukkue
Manchester United, Bruceola
Edellinen albumi on ollut todella kovasti kuuntelussa ja Solway Firth taisi olla itselle spotifyn kuunnelluin biisi 2019.

Viime kuussa ilmestynyt uusi single the Chapeltown Rag ei kyllä oikein kolahtanut.
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
On Slipknotia tullut vuosia kuunneltua ja kolahtaa kovaa. Corey Taylor on mielestäni yksi monipuolisimpia vokalisteja kaikessa musiikissa ja Slipknotin ja Stone Sourin yhdistetystä katalogista löytyy musiikkia oikeastaan jokaiseen hetkeen, jostain "Through the Glassin" ja "Annan" hempeilystä "Disasterpiecesin" ja "Spit It Outin" kaltaiseen tykitykseen. Viimeeksi mainittu myös lauluteknisesti upea veto.

Ruississa näin Slipknotin, olikohan 2009, aina jäänyt kaivelemaan kun kyyti lähti niin että oli pakko lähteä pois kesken keikan ja jäi se yleisön aiheuttama ´maanjäristys´ kokematta. No nyt on lippu Turun keikalle, joka siirtyi tältä vuodelta ensi vuodelle. Innolla tuota odotellen.

Kyllähän tuo Slipknotin tuotanto yleensä esim. raksalla ja punttiksella tuo mukavaa energiaa tekemiseen
 

RaumTiger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Kolla/Rauma Tigers, New York Rangers
AINA ja IKUISESTI. Sinä vuonna kun Iowa levy julkaistiin ja minä täytin 11 niin ollut mukana ja koskaan en hylkää. Mulle helvetin tärkeä bändi jonka musiikin seurassa vietetty niin ilot kuin surutkin. Livenä tullut nähty monesti ja yhdeltä keikalta napsahti mukaan kitaristi Mick Thomsonin plektra joka löytyy kunniapaikalta vitriinistä. Ensi vuonna sitten taas katsomaan livenä jos tilanne niin sallii. Paljon enemmänkin voisin kirjoitella mutta tässä nyt nopeasti pientä juttua itseni ja Slipknotin "yhteiseloon" liittyen.
 

ace

Jäsen
Psychosocial biisi oli se mikä minulle kolahti ja aloin Slipknotia enemmän kuuntelemaan. @Jeffrey kanssa samaa mieltä että Weinberg toi energiaa ja menoa niin visuaalisesti kuin musiikillisestikkin, mitään Jordisonilta pois ottamatta.

Unsainted on biiseistä ehdoton oma suosikki ja We Are Not Your Kind levy on ollut kovassa soitossa.

Kolme kertaa olen nähnyt livenä ja ennen Koronaa viimeinen keikka minkä näin oli Slipknot Budapestin Papp László areenalla 4.2.-20. Sen jälkeen onkin keikat ollu nollissa.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Slipknot julkaisee kahden viikon päästä uuden levyn nimeltä The End, So Far. Corey Taylorin mukaan luvassa on synkempi versio Vol 3: The Subliminal Versesista, mikä lupailee ihan hyvää. Tähän mennessä levyltä on jo julkaistu kolme singleä.

The Chapeltown Rag





The Dying Song (Time To Sing)





Yen





Coreylla ja Jim Rootilla on myös uusi sivuprojekti suunnitteilla. Roothan sai aikanaan kenkää Stone Sourista erimielisyyksien takia. Nyt sotakirveet on kuitenkin haudattu ja herrat ovat taas kimpassa.

 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ei oikeastaan.
 

Caney

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Philadelphia Flyers, Liverpool FC

JIM ROOT HAS MISGIVINGS ABOUT SLIPKNOT'S NEW ALBUM 'THE END, SO FAR'

(linkki: Revolvermag.com)


Ei nyt hirveän lupaavan kuulosta. Ite oon digannut kaikista albumeista pl. W.A.N.Y.K:istä, jolta löytyy 4-5 hyvää biisiä, muutama keskinkertaisen tylsä ralli ja loput olikin silkkaa paskaa. Tältä pohjalta sitten tuli nuo uudet singlet itselle, joista voin sanoa että ainoastaan The Dying Song on uponnut eikä sekään nyt mitään sliparin parhaimmistoa ole. Muutaman arvion olen lukaissut etukäteen, koska kyllähän suosikkibändien uudet tuotokset jännittää aina, ja arvostelut ovat heitelleet ihan laidasta laitaan. Isoimmat musasivustot tuppaa antamaan 4/5 ja 9/10 tyylisiä pisteitä, mutta ns. käyttäjäpohjaisissa arvosteluissa joku 2.8/5 keskiarvo pisti kyllä heti silmään. Kestoa plätyllä tulee olemaan sellaiset reilu 57 minuuttia. Kovimmat kehut biiseistä lienee saaneet Hivemind ja H377, muuten onkin ollut aika hiljaista...

Tässä vielä muutama mieleen jäänyt lainaus.

but know this, this is a Slipknot record that shows that this band is just as important to metal as they were 25 years ago.

I'm sorry, but what the fuck is the identity of this band anymore? Are some of these songs supposed to sound a lot like their older material? Did they intend to make a more experimental, orchestral album at first? Is Corey complaining about getting sick of screaming so much? Are they trying anymore?

Comprising aspects of every Slipknot album to date, The End, So Far is also more than comfortable to experiment with plenty of different sounds. Progressive elements sit alongside retro influences, guitar solos are longer and more articulate (or frantic dive-bombing insanity, depending) and there are no interludes to restrict the momentum, any added atmospherics being self-contained within the song itself.



Pienin epäilyin, mutta silti ilolla odottelen, joskin pahinta peläten. Perjantaina sitten kuunteluun.
 

Big Joe

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, IPK, Manchester United, San Jose Sharks, NFL

JIM ROOT HAS MISGIVINGS ABOUT SLIPKNOT'S NEW ALBUM 'THE END, SO FAR'

(linkki: Revolvermag.com)


Ei nyt hirveän lupaavan kuulosta. Ite oon digannut kaikista albumeista pl. W.A.N.Y.K:istä, jolta löytyy 4-5 hyvää biisiä, muutama keskinkertaisen tylsä ralli ja loput olikin silkkaa paskaa. Tältä pohjalta sitten tuli nuo uudet singlet itselle, joista voin sanoa että ainoastaan The Dying Song on uponnut eikä sekään nyt mitään sliparin parhaimmistoa ole. Muutaman arvion olen lukaissut etukäteen, koska kyllähän suosikkibändien uudet tuotokset jännittää aina, ja arvostelut ovat heitelleet ihan laidasta laitaan. Isoimmat musasivustot tuppaa antamaan 4/5 ja 9/10 tyylisiä pisteitä, mutta ns. käyttäjäpohjaisissa arvosteluissa joku 2.8/5 keskiarvo pisti kyllä heti silmään. Kestoa plätyllä tulee olemaan sellaiset reilu 57 minuuttia. Kovimmat kehut biiseistä lienee saaneet Hivemind ja H377, muuten onkin ollut aika hiljaista...

Tässä vielä muutama mieleen jäänyt lainaus.

but know this, this is a Slipknot record that shows that this band is just as important to metal as they were 25 years ago.

I'm sorry, but what the fuck is the identity of this band anymore? Are some of these songs supposed to sound a lot like their older material? Did they intend to make a more experimental, orchestral album at first? Is Corey complaining about getting sick of screaming so much? Are they trying anymore?

Comprising aspects of every Slipknot album to date, The End, So Far is also more than comfortable to experiment with plenty of different sounds. Progressive elements sit alongside retro influences, guitar solos are longer and more articulate (or frantic dive-bombing insanity, depending) and there are no interludes to restrict the momentum, any added atmospherics being self-contained within the song itself.



Pienin epäilyin, mutta silti ilolla odottelen, joskin pahinta peläten. Perjantaina sitten kuunteluun.
Itsekin odotan innolla perjantaita. Olen tykännyt kaikista tähän mennessä julkaistuista sinkuista, Dying Songin ollen niistä paras.

Mutta tuo Rootin haastattelu nostaa kyllä pieniä pelkoja itselleni. Ja levyn pituus, tuo 57 minuuttia kuulostaa kyllä turhan lyhyeltä. Mutta turha sitä sen enempää pohtia, perjantaina ollaan viisaampia asian suhteen.
 

Konteksti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Pienin epäilyin, mutta silti ilolla odottelen, joskin pahinta peläten. Perjantaina sitten kuunteluun.
Samoilla fiiliksillä mennään. Jotenkin alkuvaikutelma, että on kyhätty viimeinen sopimukseen kuuluva levy pois alta ja jäädään katselemaan seuraavaa steppiä. Merkittävin ero aikaisempaan omalla kohdalla on, että mikään näistä singleistä ei herätä saman kaltaista fiilistä, kuin nyt vaikkapa Unsainted, Devil in I tai Psychosocial, joilla promottiin edellisiä levyjä. No, perjantainahan tuon kuulee.
 

RaumTiger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Kolla/Rauma Tigers, New York Rangers
Mulla taasen Yen on ollut varmaan eniten noista kolmesta soitossa. Ja kyllähän sitä levyä odottelee innolla ja kohtahan se kuullaan mitä sieltä on luvassa mutta mulla on ainakin sellaiset fiilikset että ei nämä jätkät tule pettämään meitä tälläkään kertaa!
 
I'm sorry, but what the fuck is the identity of this band anymore? Are some of these songs supposed to sound a lot like their older material? Did they intend to make a more experimental, orchestral album at first? Is Corey complaining about getting sick of screaming so much? Are they trying anymore?
Itellä on vähän tämmöset fiilikset kans.
Rakastuin aikanaan Slipknot ja Iowa albumeihin, niiden jälkeiset kaks toimi kans ja grey chapterilta tai wanykilta ei montaa biisiä enää sit soittolistalla näykkään.

Toki ei voikkaan odottaa että meno olisi edelleen esimerkiksi Slipknot albumin kaltaista haistakaa kaikki vittu tykitystä, mutta siihen asenteeseen ja tiettyyn brutaaliuteen silloin aikonaan kun upposi, niin hieman harmittaa kun nykyisin ei pysty näihin uusiin vaan ihastumaan heti samalla tavalla

Livenä silti edelleen yksi lemppareita ja toivon että Knotfest nähdään Suomessa useamminkin
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös