Miksi? Eikö muiden valmentajien ympärille voi rakentaa joukkuetta ja jatkuvuutta? Taikka eikö muut valmentajat saa nuoristaan enemmän irti kuin Tapola?
Miksi? Eikö muiden valmentajien ympärille voi rakentaa joukkuetta ja jatkuvuutta? Taikka eikö muut valmentajat saa nuoristaan enemmän irti kuin Tapola?Marsu viiden vuoden sopparilla?
Joo, voi. Kuka vaan käy, kunhan saa piiiiitkän sopparin.Miksi? Eikö muiden valmentajien ympärille voi rakentaa joukkuetta ja jatkuvuutta? Taikka eikö muut valmentajat saa nuoristaan enemmän irti kuin Tapola?
Eikös just viime kaudella (20-21) IFK ollut runkosarjan kakkonen, klaarasi puolivälieräsarjan 3-0 ja lähti kotiedun turvin välieriin? Joo, tätä pitäisi olla enemmän, mutta vähän hassu sanoa kausi toisensa perään tässä tilanteessa. Eikä siitäkään nyt montaa kautta ole, jolloin IFK voitti runkosarjan (kevät 2016, mutta ei siitä finaalisarjasta sen enempää).Jos jatkossa menestyttäis sitten ihan suosiolla runkosarjassa jo. Aika eri tilanne lähteä poffeihin, kun eka vastus sääleistä, ja välieriinkin kotiedulla ja ennakkosuosikkina.
Nyt sätkitään kausi toisensa jälkeen siellä huonommilla sijoilla, ja heti all in mestarisuoaikkeja vastaan. Kivasti taistellaan ja viimeistään välierissä ulos. Ja uudestaan ja uudestaan.
Ei tarvii kovin Einsteini olla siinä, että kun tämän säännöllisen runkosarjan kyykkäyksen saa kuriin, niin finaaleihin pääsyn zäänssit 10-kertaistuu.
Eikös just viime kaudella (20-21) IFK ollut runkosarjan kakkonen, klaarasi puolivälieräsarjan 3-0 ja lähti kotiedun turvin välieriin? Joo, tätä pitäisi olla enemmän, mutta vähän hassu sanoa kausi toisensa perään tässä tilanteessa. Eikä siitäkään nyt montaa kautta ole, jolloin IFK voitti runkosarjan (kevät 2016, mutta ei siitä finaalisarjasta sen enempää).
Mielestäni tässä on nyt Salmelainen operoinut sen noin viisi vuotta, tuloksena nolla finaalipaikkaa. Pitääkö nyt taas ottaa katse viiden vuoden päähän? Ei. Salmelaisen tekojen aika on tullut nyt. Nyt pitää oikeasti ruveta tapahtumaan ja näkymään se osaaminen voittaa. Siitä tässä on kyse.Fanienkin pitäisi ohjelmoida itsensä uudelleen ja lopettaa ainainen Stiga-ukkoilu ja katsoa asioita vaikkapa viiden vuoden säteellä.
Perustukset pitäisi olla jo kunnossa, jos Salmelainen lähtee taas johonkin viiden vuoden projektiin tms. niin voidaan todeta, että ensimmäiset viisi vuotta Salmelainen on epäonnistunut täydellisesti kun ei ole saanut aikaan tuloksia eikä edes perustoja joiden avulla rakentaa menestys.Itse uskon siihen, että jos nyt tehdään perustukset kunnolla ja pidetään kiinni niistä asioista, mitä on kokouksissa sovittu, HIFK nousee kyllä huipulle, voittaa mestaruuden ja pysyy huipulla pidempään kuin mihin olemme joutuneet muutaman viime vuosikymmenen aikana tottumaan.
Mielestäni tässä on nyt Salmelainen operoinut sen noin viisi vuotta, tuloksena nolla finaalipaikkaa. Pitääkö nyt taas ottaa katse viiden vuoden päähän? Ei. Salmelaisen tekojen aika on tullut nyt. Nyt pitää oikeasti ruveta tapahtumaan ja näkymään se osaaminen voittaa. Siitä tässä on kyse.
Perustukset pitäisi olla jo kunnossa, jos Salmelainen lähtee taas johonkin viiden vuoden projektiin tms. niin voidaan todeta, että ensimmäiset viisi vuotta Salmelainen on epäonnistunut täydellisesti kun ei ole saanut aikaan tuloksia eikä edes perustoja joiden avulla rakentaa menestys.
Jos Peltosen sopimuksen päätyttyä IFK ei ole ollut finaaleissa ja hyvin mielellään myös voittanut, niin samalla ovenavauksella tulisi lähteä Peltosen kanssa myös Salmelaisen.
Muuten olen lähestulkoon kaikesta samaa mieltä. Tarvitaan enemmän omia nuoria ja IFK-sydäntä ja -sielua kehiin. Puhtailla palkka-armeijoilla tuskin koskaan voitetaan mitään.
Määkin jankkaan sen verran, että ei tässä mitään isompaa mainittavaa kyllä ole IFK:n kohdalla edes Salmelaisen aikana, mutta kokonaisuudessa jos tarkastellaan mm juuri äsken (taas perkele sentään) mestaruuden voittaneen Tapparan liigahistoriaa, niin ovat joukkueena voittaneet viidesoasan kaikista mestaruuksista, joita Liigan historiassa on jaossa ollut. Finaaleissa lisäksi vielä melkoinen määrä mestaruukisen ulkopuolellakin, joten siellä on kyllä ihan validisti onnistuttu ihan liigan alusta saakka.Tämä menee nyt vähän vanhan toistoksi, ainakin omalta osaltani, mutta tuloksiin kentällä vaikuttaa todella moni asia, joihin ei aina voi kukaan edes vaikuttaa. Tästä nyt esimerkkinä korona. Asioita voidaan pyrkiä minimoimaan, mutta siltikään se aina takaa mitään. Pointtini on se, että kun Salmelainen on nyt ollut sen 4+ kautta puikoissa, niistä kolme kautta ovat olleet poikkeuksellisia vrt. aiemmat kaudet. Yhden kauden pleijarit peruttiin kokonaan koronan takia, joten sitä ei voi arvostella. Kausi 2020-21 kaaduttiin koronaan juuri runkosarjan lopussa. Ja tämä kausi nyt on käsitelty jo syineen ja selityksineen. Perustusten kuntoon laittaminen ei siis minunkaan laskujeni mukaan ala vasta nyt, vaan se on jo käynnissä. Mutta sekin pitää ymmärtää, että pelit ratkaistaan aina kentällä ja siellä on myös vastustaja.
Ei kai kukaan voi sanoa, että lähdetään x vuotta kestävään projektiin, koska etukäteen ei voi olla muita kuin arvioita. Mutta kyllä ajalla on merkitystä. Ensin pitää tietää, mitä tehdään ja sitten tehdä muutokset ja tulokset näkyvät sitten "joskus". Joku aika arvio on hyvä olla olemassa, mutta ei siihen saa hirttäytyä, koska tilanteet voivat muuttua. Esim. junnujen kohdalla voi käydä niin, että ne kaikkein lahjakkaimmat ovatkin päättäneet käyttää mahdollisuuden mennä Jenkkien yliopistoihin, eivätkä ole edarin käytettävissä. Hyvä pojille, mutta edarin kannalta "resursseja" menee hukkaan, jos mittarina käytetään vain sitä, kuinka monta pelaajaa lopulta saadaan edariin. Tai sitten joku todella lahjakas junnu loukkaantuu pahasti ja tulee pidempi tauko ja muut menee ohi. Joillain ura loppuukin sitten loukkaantumiseen ja joku saa siitä lisää motivaatiota. Lasten ja nuorten kanssa ammattilaisuus ei saa olla seuran puolesta määräävä tekijä, vaan sen pitää aina perustua lapsen ja nuoren omaan tahtoon. Lisäksi pelaajissa on eroja. Toiset ovat lahjakkaampia kuin toiset ja se, että joissain muissa seuroissa on lahjakkaampia pelaajia, ei kuitenkaan automaattisesti kerro, että seura tekee huonoa duunia. Tavoite on tietenkin se, että edariin asti pääsisi mahdollisimman monta pelaajaa, mutta siihenkin vaikuttaa todella monta asiaa, jotka selviävät vasta ajan kanssa. Tämän vuoksi meidän fanienkin on jossain määrin oltava pitkämielisiä, mitä tulee junnuihin.
Mä karsastan hyvin paljon sellaista "jos se ja se ei ole saavuttanut sitä ja sitä siihen ja siihen päivään mennessä, niin sen on saatava kenkää"-meininkiä. Mun mielestä kenkää pitää saada vasta silloin, kun todetaan, että homma ei nyt vain toimi riittävällä tasolla eikä todennäköisyys todelliseen muutokseen ole korkea. Siihen toimimattomuuteen voi olla useitakin syitä aina henkilökohtaisista suhteista ja persoonasta pelillisiin asioihin. Ja kyllä minäkin menestyä haluan, mutta en epätoivoisesti. Kukaan itseään kunnioittava ei tykkää epätoivosta, koska se ohjaa tekemistä taustalla liikaa.
Täytyy nyt vain oikeasti luottaa siihen, että kurssi kääntyy ja mestaruus tulee jo ensi kaudella. Jos en siihen uskoisi, en mä jaksaisi tätä touhua edes seurata.
Määkin jankkaan sen verran, että ei tässä mitään isompaa mainittavaa kyllä ole IFK:n kohdalla edes Salmelaisen aikana, mutta kokonaisuudessa jos tarkastellaan mm juuri äsken (taas perkele sentään) mestaruuden voittaneen Tapparan liigahistoriaa, niin ovat joukkueena voittaneet viidesoasan kaikista mestaruuksista, joita Liigan historiassa on jaossa ollut. Finaaleissa lisäksi vielä melkoinen määrä mestaruukisen ulkopuolellakin, joten siellä on kyllä ihan validisti onnistuttu ihan liigan alusta saakka.
Meillä ei ihan kauheasti maailmalla ole näitä oman junnuputken pelaajia tai sitten ne ovat yksinkertaisesti liian kovia; Heiskanen, Lundell, Ma.Granlund (vanhempi veljeksistä ei meidän junnuputkessa aikaa viettänyt, mutta on toki profiloinut itsensä nimenomaan IFK:hon), Lundell, Husso, Lankinen. Mahdollisia omia junnuja jotka olisivat olleet mahdollisuuksien rajoissa saada takaisin jossain vaiheessa ovat Enlund, Borgström (pelasikin viime kauden meillä), Heljanko x 2 (nuorempi nimenomaan poistui kesken viime kauden IFK:sta), Engberg, Melart, Jurgens, Mieho. Onko muita? Tuosta jo kuitenkin huomaa sen ettei kauheasti löydy sitä potentiaalia, jos lähdetään kasaamaan omista nuorista joukkueen kärkeä. Ei vain ikävä kyllä riitä.Tapparalla on vahvasti ollut omia kasvatteja kärkirooleissa, tänäkin vuonna Levtchi, Merelä, Kuusela ja Tanus, runkosarjan 4 parasta pistemiestä, kaikki omasta junnuputkesta.
Tähän muuten hyvä tarttua, että vaikka TPS:ää koko ajan hehkutetaan ympäri mediaa ja keskustelupalstoja kuinka joukkue on täynnä omia poikia. Niin olihan Suomenmestarijoukkue Tapparassakin ihan hyviä omia poikia. Pistepörssin voittaja Levtchi, Kapteeni Rauhala, Tanus, Merelä, Kuusela, Luoto, Peltola ja sitten parit omat junnut, jotka pelasivat satunnaisia pelejä vielä playoffseissakin mukana. Sitten on paljon pitkän Tappara-uran omaavia pelaajia. Runko on vankka. Toki onhan meilläkin paljon pelaajia, jotka ovat pelanneet pitkään jo meillä.Näin. Kevään 2011 joukkueesta löytyi näitä lähes koko uransa meillä pelanneita huippupelaajia liigaan, kovan tason paluumuuttajaa ja huippujunnua. Kyllä tämä ilmiö näyttää toistuvan niissä joukkueissa jotka jatkuvasti menestyvät, Kärpillä ja Tapparalla on aina ollut omaa vankkaa runkoa jonka ympärille rakentaa joukkuetta.
Vaikka lainaisin viestiäsi, ei tämä ajatus kohdistu yksin sinun ajatuksiisi, vaikka eittämättä oletkin yksi parhaimmista selittäjistä tälle ikuiselle keskinkertaisuudelle. Mutta hyvä niin, sillä jonkun pitää se hoitaa ja hoidatkin sen hyvin sekä erinomaisesti perustellenkin, vaikka juuri minä en niitä yksi yhteen ostaisikaan. Eli vaikka mahdollisesti näenkin asiat eritavalla, niin se ei estä arvostamasta näkemyksiäsi, ja jopa toivomasta sitä, että olisit oikeassa niissä.
Vastaan jo heti sen verran, ennenkuin luen pidemmälle, että missään nimessä en tarkoittanut vittuilla sinulle, ja sanavalinta siinä mielessä oli huono josta pahoitteluni. Arvostan kovin kirjoituksiasi -ainakin pääosin- eikä siinä ole mitään väärää pyrkiä selittelemään asioita joko itselle tahi toisille -kummasta sitten kyse pääosin lieneekin.Tähän lainaamani osioon haluan vastata niin, että meissä kahdessa on sellainen perustavanlaatuinen ero: minä suhtaudun tulevaisuuteen positiviisesti, sinä negatiivisesti. Minä en usko, että menneisyys määrittää tulevaisuutta ja minusta tuntuu, että sinä et pääse paskoista vuosista ikinä yli. Melkein tekisi mieli myös ottaa tuo boldaamani kohta henkilökohtaisena vittuiluna, koska sana selittely tarkoittaa minun sanakirjassani huonojen asioiden kääntämistä hyviksi. Ja osaltani siitä ei todellakaan ole kysymys. Haluan nyt korostaa, koska ilmeisesti se on joillekin edelleenkin epäselvää, että minua ei tyydytä HIFK:n menestys "lähihistoriassa" (n. 35v. ajanjaksolla) kokonaisuutena edes vähää alusta ja tuon ajanjakson aikana HIFK:ssa on minun mielestäni tehty asioita milloin todella huonosti, milloin keskinkertaisesti. Tämä koskee myös isommassa kuvassa niitä ajanjaksoja, jolloin HIFK voitti mestaruutensa (98 ja 2011), koska ne jäivät yksittäisiksi iloisiksi kausiksi ja kummastakin mestaruudesta seurasi melko nopeasti paskat ajanjaksot. Kyllä kumpaakin mestaruutta voi hyvinkin kutsua suonenvetomestaruuksiksi, koska dyykkaus tapahtui nopeasti kummankin kannun jälkeen. Paskoja vuosia ei saa menestyksen vuosiksi edes selittelemällä. Pienemmässä kuvassa yksittäiset kauden voivat syystä tai toisesta mennä penkin alle, mutta isommassa kuvassa pitkäaikainen menestymättömyys ei enää ole sattumaa. Mutta mitä sille nyt enää voi tehdä? Valittaa ja märehtiä menneessä. Great! Ei kuulu mun tapoihin, sorit siitä.
Menneisyys on siis mitä on. Onneksemme kyseiset vastuuhenkilöt eivät enää vaikuta päivittäisessä toiminnassa (tosin Nybondas kyllä aktiivisesti edelleen pyrkii vetelmään taustalla naruista). Olen siis henkilökohtaisesti tavallaan resetoinut oman nykyisyyden ajanlaskun alkamaan siitä, kun Salmelainen hyppäsi puikkoihin. Ja kyllä, olen tietoinen, että marraskuussa 2022 tulee kuluneeksi 5 v. siitä, kun Salmelainen nimitettiin tehtäväänsä. Ja sinä aikana ei olla päästy kertaakaan finaaleihin. Nämä ovat faktoja. Olen omalla tavallani päästänyt paskoista vuosista irti, vaikka eiväthän ne mihinkään oikeasti unohdu. Koskaan. Mutta samaan aikaan olen hyvin tarkasti seurannut sitä, mitä seurassa tapahtuu ja minkälaisia ihan oikeita kompastuskiviä joukkue on kohdannut. Viimeisten kolmen kauden ajalta en voi laittaa organisaation piikkiin paljonkaan, sen verran paljon meillekin on sattunut ja tapahtunut asioita, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Mun kirjoissani ne syyt, kuten koronan vaikutukset, eivät ole tekosyitä, vaan ihan totisinta totta.
Itse ymmärrän sen, että Salmelaisella on mennyt aikaa siihen, että hän on ensin tutustunut seuraan ja sen silloiseen tilanteeseen, tutustunut ihmisiin, sen jälkeen analysoinut näkemänsä, tehnyt omat muutosehdotuksensa, käynyt ko. asiat seuran muiden henkilöiden kanssa läpi, rekrytoinut uusia ihmisiä, jne. sen lisäksi, että on hoitanut edustusjoukkueeseen liittyviä asioita. Ei ne tulokset muutu vain sillä, että joku nimitetään tehtäväänsä.
Annan tässä ihan konkreettien esimerkin, miten ihmisten kanssa työskentely eroaa esim. tuotannollisista toimista:
Otetaan esimerkiksi kaksi keksejä valmistavaa yritystä A ja B. A:lla keksien maku on ihan jees, mutta ei kuitenkaan mikään suussa sulava elämys. Myyntiluvut ovat keskinkertaisia, mutta eivät lainkaan sellaisia, jotta saataisiin sijoitetulle pääomalle riitävästi tuottoa. Yritys on teettänyt tutkimuksia, joissa on todettu, että keksipakkaus ei herätä ostoshaluja. Ratkaisu: yritys suunnittelee pakkauksensa uudestaan ja panostaa vähän lisää markkinointiin. Tuotantolinjat puskevat uutta, hienoa pakkausta ja kauppa alkaakin käydä paremmin. Koska pakkaus on houkutteleva, yhtäkkiä keksitkin, jotka on edelleen valmistettu samalla reseptillä, alkavat saada parempia arvosanoja kuluttajatutkimuksissa. Keksit profiloituvat hittituotteeksi ja tuote pääsee kaupoissa paremmille hyllypaikoille. Kassakone kilisee ja yritys alkaa tehdä parempaa tulosta. Yritys B:llä taas on tilanne, että pakkaus on hieno ja se on tunnetun suuren yrityksen valmistama, joten se pääsee siitä syystä hyville hyllypaikoille. Keksien maku saa kuluttajatutkimuksissa kuitenkin pyyhkeitä. Moni ostaa keksejä, koska valmistaja on tunnettu ja keksipakkaukset ovat näkyvästi kaupoissa esillä ja pakkaus aiheuttaa positiivisia viboja. Moni ei kuitenkaan osta keksejä toista kertaa ensikokeilun jälkeen ja näin ollen myyntiluvuissa on paljonkin parannettavaa. Jotain pitää tehdä. Tähän asti on pärjätty kuitenkin ihan ok pelkällä brändillä, koska kynnys kokeilla tuotetta on varsin pieni, kiitos hinnan ja tunnetun valmistajan. Yritys B palkkaa uuden johtajan, jonka tehtävä on muuttaa keksien reseptiä paremmaksi, jotta niitä ostettaisiin myös uudelleen ja uudelleen. Sopiva ja herkullinen resepti löytyykin ja kun keksit ollaan saatu uudella reseptillä tuotantoon, kassakone alkaa tälläkin yrityksellä kilistä. Molemmissa tapauksissa tuotantolinjat laulaa yötä päivää ja kun muutokset on tehty, tällä voidaan mennä x vuotta, kunnes ihmisten kuluttajakäytöksessä tapahtuu taas jostain syystä muutoksia ja muutoksia pitää taas tehdä. Joka tapauksessa yhdellä muutoksella per yritys saatiin merkittävää edistystä. Tuotannosta tulevat tuotteet ovat aina tasalaatuisia, kunhan tiedetään, mitä halutaan.
Ihmisten kanssa operoidessa tällaista ei ole. Ihmisissä on valtavia eroja sekä henkisiltä että fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Jotain asioita ja toimintatapoja voidaan muuttaa heti, joitain pienemmin askelin. Lopputulokset näkyvät joskus nopeasti, joskus vasta myöhemmin. Joskus kaikki on tehty ihan oikein, mutta ulkopuoliset muuttujat (loukkaantumiset, pelaajan omat toimet ja motivaatio, koti + koulu+ muu sosiaalinen ympäristö, jne.) vaikuttavat liikaa, eikä palkintoa toivotussa ajanjaksossa saada. Joskus sitä ei saada koskaan. Tämä vain pitää hyväksyä. Ja joskus käy vain niin, että vaikka kaikki olisi tehty periaatteessa ihan oikein ja laadukkaasti, joku muu tekee asiat vielä paremmin tai heillä nyt vain on laadukkaampi materiaali. Tämäkin kuuluu urheiluun.
Itse olen aloittanut edarin osalta Salmelaisen duunin arvostelun kaudesta 2018-19. Vaikka tuolloinkin siellä oli Nybondaksen sopimuksia taustalla, katson silti, että vastuu kaudesta kuuluu kokonaisuutena jo Salmelaiselle. Salmelaisen aikana kolme kautta on mennyt koronan vaikutusten vuoksi pleijareiden osalta ihan perseelleen. (Jos joku ei vieläkään oikeasti pysty käsittämään koronan vaikutuksia ja merkitystä, en oikeasti voi auttaa. Suosittelen tällaisille ihmisille sieltä omasta kuplasta poistumista ja esim. junnuvalmentajien ja muiden toimihenkilöiden kanssa keskustelua. Korona-aika ei ole kaikille teini-ikäisille ollut mikään "business as usual"-juttu muiden hormonihöyryjen mukana.)
Ja mitä tulee kirjoituksesi kohtaan jatkuvuudesta "vain Åstenin muodossa", totean, että se nyt on melkoista tuubaa. Jos katsot HIFK:n kokoonpanoa, sieltä saattaa löytää muitakin jatkuvuuden edustajia kuin vain Muulin, kunhan jatkosopimuksia nyt vain julkaistaan. "Jatkuvuuden" määrittelee toki kukin itse, mutta itse olen ajatellut, että n. 3 kautta nykyisessä Liigan toimintympäristössä samassa seurassa kertoo jo jonkinlaisesta jatkuvuudesta. Ehkä mittari voisi olla se, että pelaaja tekee vähintään yhden jatkosopimuksen, ellei alkuperäinen sopimus ole suoraan monivuotinen (yli 3 v. + mahdolliset optiot) ja pelaa sen min. 3 v. putkeen seurassa? Jotenkin näin.
Enkä lähde näihin yksittäisten pelaajien "ei riitä"-arvosteluihin mukaan lainkaan, koska täällä pitäisi kyllä olla kokemusta siitä, että se nimi selässä ei kerro vielä mitään. Nimi ja aiempi menestys ovat toki jonkinlainen indikaattori tulevasta, mutta liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voi tehdä, koska jokainen seura, liiga ja kausi on omanlaisensa. Aika surullista on kuitenkin se, että joillakin faneilla on pokkaa ylenkatsoa esim. maajoukkuetasolla pelaavaa Frans Tuohimaata. Samaan aikaan ollaan ihan mehuissa turkulaisesta Joni Ortiosta, joka pelasi täällä yhden kauden n. 10 v. sitten ja jonka statsit olivat KHL:ssä tällä kaudella 90,7% ja 2,74 m/o. Vertailun vuoksi, Tuohimaalla KHL:n statsit olivat 2,53 m/o ja 90,6%. Eli, ihan saman tason kaverit kysymyksessä tilastojen valossa, toki maaleissa Tuohimaalla parempi tilasto. Joukkueissa oli varmasti eroja, mutta niinhän se on liigassakin ja tilastoja tuijotellaan sokeasti silti. Ja nyt siis tämä turkulainen on se, joka kelpaa, mutta Tuohimaa on nähty ja täällä paskaksi todettu? Vaikea tällaisiin perusteisiin on mitenkään järjellä argumentoida.
Itse koen, että Tuohimaa olisi joka tapauksessa enemmän sitoutunut HIFK:hon kuin Joni Ortio, ihan jo henk.koht. historiansa vuoksi. Tätä palstaa lukiessa tulee vahva fiilis, että jos joku pelaaja on yhdenkin kerran aiheuttanut suuren pettymyksen fanille, sen voi pyyhkiä pois vain yksin voitettu mestaruus. Jos silloinkaan. Odotukset ovat niin suuria, että ei niitä varmaan voi täyttää muut kuin Miro Heiskanen ja Anton Lundell.
Itselläni on sellainen kutina, että todennäköisesti veskariasiassa sanelee jotain myös Halosen "kohtalo". Ja jos Haloselle ei meinata antaa pelejä ja tonttia kasvaa ykkösvahdiksi meillä, HIFK:n pitäisi ehdottomasti purkaa Halosen sopimus, iskeä kertakorvaus handuun ja sanoa, että etsii itselleen toisen seuran, missä pääsee pelaamaan. Mitään takeita siitä ei ole, että Halonen tulee meillä breikkaamaan kunnolla, kuten ei kyllä kenenkään muunkaan kohdalla, mutta mun nähdäkseni Niilo Halonen-kortti kannattaa ehdottomasti katsoa, koska Halosessa on nähty jo pidemmän aikaa potentiaalia ja sitä on nähty myös kentällä. Tämä on sitä pitkäjänteistä, mitä HIFK:n tuleekin tehdä. Näissä ei lyhyellä otannalla tehdä yhtään mitään, eivätkä päätökset saa perustua päivän fiilikseen. Asioita pitää seurata oikeasti aktiivisesti, analysoida, tehdä tarvittavia muutoksia ja odottaa niiden tehoamista ja sitten katsoa taas uudestaan. Joskus ehkä joudutaan sanomaan jollekin, että nyt ei vain riitä meille, mutta kehitykselle pitää jättää myös tilaa. Seuralla pitää olla valmius tarvittaessa reagoida myös kesken kauden, jos tilanne sitä vaatii.
Mä näkisin, että Salmelaisen aikana HIFK on ottanut isot askeleet eteenpäin mm. Mestis-yhteistyössä ja siinä näyttää olevan kaikille osapuolille selkeät suunnitelmat. Tällaista ei Nybondaksen aikana juurikaan ollut, vaan Mestikseenkin heiteltiin pelaajia lyhyille stinteille "hakemaan tuntumaa" tai muuten vain todettiin, että et pääse pelamaan edarissa ja etsitään sulle mesta Mestiksestä ja me maksetaan sun palkka, mutta mitään pidemmän tähtäimen suunnitelmaa ei ollut. En näe tuollaisessa toiminnassa mitään varsinaista strategiaa, vaan on toimittu vain fiilispohjalta, kun jotain on pitänyt äkkiä keksiä. Nyt pelaajille on luotu pelaajapolku suunnitelmineen, jota noudatetaan ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, pelaaja saa näyttöpaikan edarissa.
Toki, tätä reittiä pitkin junnuprospektien täytyy kyllä myös päästä oikeasti antamaan niitä näyttöjä ja pelaamaan Liigassa useampikin peli, koska muuten se kääntyy itseään vastaan ja pelaajien puheissa asia muuttuu, että HIFK:ssa kusetettiin mua, jne. Tässäkin kohtaa korostuu scouttauksen merkitys. Putkeen pitää ottaa pelaajia, joissa on oikeaa potentiaalia kehittyä riittävälle tasolle. Tämä tosin kohdistuu vähän vanhempiin junnuihin, mutta kyllä sekin mun mielestäni pitää hyväksyä, että jokainen HIFK-junnu ei edes tähtää ammattilaiseksi. Ja itse suon nuoremmille junnuille ilomielin pelkän harrastamisen ilo. Mutta kaikkia pk-seudun junnuja ei tietenkään voida ottaa siihen meidän putkeen mukaan, koska sellainen ei ole realismia eikä se palvele pelaajiakaan. Myöskään resurssit eivät ole pohjattomat. Nämä ovat hyvin sensitiivisiä asioita ja siellä on aina ihminen keskiössä. Luotan Salmelaisen osaamiseen tässä ja uskon, että hän osaa selvittää pelaajille rakentavasti myös negatiiviset asiat, jolloin yhteistyölle tulevaisuudessa jää mahdollisuus. Ihan vastaavaa joudutaan tekemään muuallakin, mutta tieto ei vain kulkeudu tänne meille asti. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja joskus tehdään vääriäkin päätöksiä. Niin kauan, kun enemmistö tehdyistä päätöksistä on edes paperilla fiksuja, mun mielestäni ei meidänkään pitäisi voida kauheasti valittaa.
Ja sitten vielä vastaus, luettuani koko viestisi.Tähän lainaamani osioon haluan vastata niin, että meissä kahdessa on sellainen perustavanlaatuinen ero: minä suhtaudun tulevaisuuteen positiviisesti, sinä negatiivisesti. Minä en usko, että menneisyys määrittää tulevaisuutta ja minusta tuntuu, että sinä et pääse paskoista vuosista ikinä yli. Melkein tekisi mieli myös ottaa tuo boldaamani kohta henkilökohtaisena vittuiluna, koska sana selittely tarkoittaa minun sanakirjassani huonojen asioiden kääntämistä hyviksi. Ja osaltani siitä ei todellakaan ole kysymys. Haluan nyt korostaa, koska ilmeisesti se on joillekin edelleenkin epäselvää, että minua ei tyydytä HIFK:n menestys "lähihistoriassa" (n. 35v. ajanjaksolla) kokonaisuutena edes vähää alusta ja tuon ajanjakson aikana HIFK:ssa on minun mielestäni tehty asioita milloin todella huonosti, milloin keskinkertaisesti. Tämä koskee myös isommassa kuvassa niitä ajanjaksoja, jolloin HIFK voitti mestaruutensa (98 ja 2011), koska ne jäivät yksittäisiksi iloisiksi kausiksi ja kummastakin mestaruudesta seurasi melko nopeasti paskat ajanjaksot. Kyllä kumpaakin mestaruutta voi hyvinkin kutsua suonenvetomestaruuksiksi, koska dyykkaus tapahtui nopeasti kummankin kannun jälkeen. Paskoja vuosia ei saa menestyksen vuosiksi edes selittelemällä. Pienemmässä kuvassa yksittäiset kauden voivat syystä tai toisesta mennä penkin alle, mutta isommassa kuvassa pitkäaikainen menestymättömyys ei enää ole sattumaa. Mutta mitä sille nyt enää voi tehdä? Valittaa ja märehtiä menneessä. Great! Ei kuulu mun tapoihin, sorit siitä.
Menneisyys on siis mitä on. Onneksemme kyseiset vastuuhenkilöt eivät enää vaikuta päivittäisessä toiminnassa (tosin Nybondas kyllä aktiivisesti edelleen pyrkii vetelmään taustalla naruista). Olen siis henkilökohtaisesti tavallaan resetoinut oman nykyisyyden ajanlaskun alkamaan siitä, kun Salmelainen hyppäsi puikkoihin. Ja kyllä, olen tietoinen, että marraskuussa 2022 tulee kuluneeksi 5 v. siitä, kun Salmelainen nimitettiin tehtäväänsä. Ja sinä aikana ei olla päästy kertaakaan finaaleihin. Nämä ovat faktoja. Olen omalla tavallani päästänyt paskoista vuosista irti, vaikka eiväthän ne mihinkään oikeasti unohdu. Koskaan. Mutta samaan aikaan olen hyvin tarkasti seurannut sitä, mitä seurassa tapahtuu ja minkälaisia ihan oikeita kompastuskiviä joukkue on kohdannut. Viimeisten kolmen kauden ajalta en voi laittaa organisaation piikkiin paljonkaan, sen verran paljon meillekin on sattunut ja tapahtunut asioita, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Mun kirjoissani ne syyt, kuten koronan vaikutukset, eivät ole tekosyitä, vaan ihan totisinta totta.
Itse ymmärrän sen, että Salmelaisella on mennyt aikaa siihen, että hän on ensin tutustunut seuraan ja sen silloiseen tilanteeseen, tutustunut ihmisiin, sen jälkeen analysoinut näkemänsä, tehnyt omat muutosehdotuksensa, käynyt ko. asiat seuran muiden henkilöiden kanssa läpi, rekrytoinut uusia ihmisiä, jne. sen lisäksi, että on hoitanut edustusjoukkueeseen liittyviä asioita. Ei ne tulokset muutu vain sillä, että joku nimitetään tehtäväänsä.
Annan tässä ihan konkreettien esimerkin, miten ihmisten kanssa työskentely eroaa esim. tuotannollisista toimista:
Otetaan esimerkiksi kaksi keksejä valmistavaa yritystä A ja B. A:lla keksien maku on ihan jees, mutta ei kuitenkaan mikään suussa sulava elämys. Myyntiluvut ovat keskinkertaisia, mutta eivät lainkaan sellaisia, jotta saataisiin sijoitetulle pääomalle riitävästi tuottoa. Yritys on teettänyt tutkimuksia, joissa on todettu, että keksipakkaus ei herätä ostoshaluja. Ratkaisu: yritys suunnittelee pakkauksensa uudestaan ja panostaa vähän lisää markkinointiin. Tuotantolinjat puskevat uutta, hienoa pakkausta ja kauppa alkaakin käydä paremmin. Koska pakkaus on houkutteleva, yhtäkkiä keksitkin, jotka on edelleen valmistettu samalla reseptillä, alkavat saada parempia arvosanoja kuluttajatutkimuksissa. Keksit profiloituvat hittituotteeksi ja tuote pääsee kaupoissa paremmille hyllypaikoille. Kassakone kilisee ja yritys alkaa tehdä parempaa tulosta. Yritys B:llä taas on tilanne, että pakkaus on hieno ja se on tunnetun suuren yrityksen valmistama, joten se pääsee siitä syystä hyville hyllypaikoille. Keksien maku saa kuluttajatutkimuksissa kuitenkin pyyhkeitä. Moni ostaa keksejä, koska valmistaja on tunnettu ja keksipakkaukset ovat näkyvästi kaupoissa esillä ja pakkaus aiheuttaa positiivisia viboja. Moni ei kuitenkaan osta keksejä toista kertaa ensikokeilun jälkeen ja näin ollen myyntiluvuissa on paljonkin parannettavaa. Jotain pitää tehdä. Tähän asti on pärjätty kuitenkin ihan ok pelkällä brändillä, koska kynnys kokeilla tuotetta on varsin pieni, kiitos hinnan ja tunnetun valmistajan. Yritys B palkkaa uuden johtajan, jonka tehtävä on muuttaa keksien reseptiä paremmaksi, jotta niitä ostettaisiin myös uudelleen ja uudelleen. Sopiva ja herkullinen resepti löytyykin ja kun keksit ollaan saatu uudella reseptillä tuotantoon, kassakone alkaa tälläkin yrityksellä kilistä. Molemmissa tapauksissa tuotantolinjat laulaa yötä päivää ja kun muutokset on tehty, tällä voidaan mennä x vuotta, kunnes ihmisten kuluttajakäytöksessä tapahtuu taas jostain syystä muutoksia ja muutoksia pitää taas tehdä. Joka tapauksessa yhdellä muutoksella per yritys saatiin merkittävää edistystä. Tuotannosta tulevat tuotteet ovat aina tasalaatuisia, kunhan tiedetään, mitä halutaan.
Ihmisten kanssa operoidessa tällaista ei ole. Ihmisissä on valtavia eroja sekä henkisiltä että fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Jotain asioita ja toimintatapoja voidaan muuttaa heti, joitain pienemmin askelin. Lopputulokset näkyvät joskus nopeasti, joskus vasta myöhemmin. Joskus kaikki on tehty ihan oikein, mutta ulkopuoliset muuttujat (loukkaantumiset, pelaajan omat toimet ja motivaatio, koti + koulu+ muu sosiaalinen ympäristö, jne.) vaikuttavat liikaa, eikä palkintoa toivotussa ajanjaksossa saada. Joskus sitä ei saada koskaan. Tämä vain pitää hyväksyä. Ja joskus käy vain niin, että vaikka kaikki olisi tehty periaatteessa ihan oikein ja laadukkaasti, joku muu tekee asiat vielä paremmin tai heillä nyt vain on laadukkaampi materiaali. Tämäkin kuuluu urheiluun.
Itse olen aloittanut edarin osalta Salmelaisen duunin arvostelun kaudesta 2018-19. Vaikka tuolloinkin siellä oli Nybondaksen sopimuksia taustalla, katson silti, että vastuu kaudesta kuuluu kokonaisuutena jo Salmelaiselle. Salmelaisen aikana kolme kautta on mennyt koronan vaikutusten vuoksi pleijareiden osalta ihan perseelleen. (Jos joku ei vieläkään oikeasti pysty käsittämään koronan vaikutuksia ja merkitystä, en oikeasti voi auttaa. Suosittelen tällaisille ihmisille sieltä omasta kuplasta poistumista ja esim. junnuvalmentajien ja muiden toimihenkilöiden kanssa keskustelua. Korona-aika ei ole kaikille teini-ikäisille ollut mikään "business as usual"-juttu muiden hormonihöyryjen mukana.)
Ja mitä tulee kirjoituksesi kohtaan jatkuvuudesta "vain Åstenin muodossa", totean, että se nyt on melkoista tuubaa. Jos katsot HIFK:n kokoonpanoa, sieltä saattaa löytää muitakin jatkuvuuden edustajia kuin vain Muulin, kunhan jatkosopimuksia nyt vain julkaistaan. "Jatkuvuuden" määrittelee toki kukin itse, mutta itse olen ajatellut, että n. 3 kautta nykyisessä Liigan toimintympäristössä samassa seurassa kertoo jo jonkinlaisesta jatkuvuudesta. Ehkä mittari voisi olla se, että pelaaja tekee vähintään yhden jatkosopimuksen, ellei alkuperäinen sopimus ole suoraan monivuotinen (yli 3 v. + mahdolliset optiot) ja pelaa sen min. 3 v. putkeen seurassa? Jotenkin näin.
Enkä lähde näihin yksittäisten pelaajien "ei riitä"-arvosteluihin mukaan lainkaan, koska täällä pitäisi kyllä olla kokemusta siitä, että se nimi selässä ei kerro vielä mitään. Nimi ja aiempi menestys ovat toki jonkinlainen indikaattori tulevasta, mutta liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voi tehdä, koska jokainen seura, liiga ja kausi on omanlaisensa. Aika surullista on kuitenkin se, että joillakin faneilla on pokkaa ylenkatsoa esim. maajoukkuetasolla pelaavaa Frans Tuohimaata. Samaan aikaan ollaan ihan mehuissa turkulaisesta Joni Ortiosta, joka pelasi täällä yhden kauden n. 10 v. sitten ja jonka statsit olivat KHL:ssä tällä kaudella 90,7% ja 2,74 m/o. Vertailun vuoksi, Tuohimaalla KHL:n statsit olivat 2,53 m/o ja 90,6%. Eli, ihan saman tason kaverit kysymyksessä tilastojen valossa, toki maaleissa Tuohimaalla parempi tilasto. Joukkueissa oli varmasti eroja, mutta niinhän se on liigassakin ja tilastoja tuijotellaan sokeasti silti. Ja nyt siis tämä turkulainen on se, joka kelpaa, mutta Tuohimaa on nähty ja täällä paskaksi todettu? Vaikea tällaisiin perusteisiin on mitenkään järjellä argumentoida.
Itse koen, että Tuohimaa olisi joka tapauksessa enemmän sitoutunut HIFK:hon kuin Joni Ortio, ihan jo henk.koht. historiansa vuoksi. Tätä palstaa lukiessa tulee vahva fiilis, että jos joku pelaaja on yhdenkin kerran aiheuttanut suuren pettymyksen fanille, sen voi pyyhkiä pois vain yksin voitettu mestaruus. Jos silloinkaan. Odotukset ovat niin suuria, että ei niitä varmaan voi täyttää muut kuin Miro Heiskanen ja Anton Lundell.
Itselläni on sellainen kutina, että todennäköisesti veskariasiassa sanelee jotain myös Halosen "kohtalo". Ja jos Haloselle ei meinata antaa pelejä ja tonttia kasvaa ykkösvahdiksi meillä, HIFK:n pitäisi ehdottomasti purkaa Halosen sopimus, iskeä kertakorvaus handuun ja sanoa, että etsii itselleen toisen seuran, missä pääsee pelaamaan. Mitään takeita siitä ei ole, että Halonen tulee meillä breikkaamaan kunnolla, kuten ei kyllä kenenkään muunkaan kohdalla, mutta mun nähdäkseni Niilo Halonen-kortti kannattaa ehdottomasti katsoa, koska Halosessa on nähty jo pidemmän aikaa potentiaalia ja sitä on nähty myös kentällä. Tämä on sitä pitkäjänteistä, mitä HIFK:n tuleekin tehdä. Näissä ei lyhyellä otannalla tehdä yhtään mitään, eivätkä päätökset saa perustua päivän fiilikseen. Asioita pitää seurata oikeasti aktiivisesti, analysoida, tehdä tarvittavia muutoksia ja odottaa niiden tehoamista ja sitten katsoa taas uudestaan. Joskus ehkä joudutaan sanomaan jollekin, että nyt ei vain riitä meille, mutta kehitykselle pitää jättää myös tilaa. Seuralla pitää olla valmius tarvittaessa reagoida myös kesken kauden, jos tilanne sitä vaatii.
Mä näkisin, että Salmelaisen aikana HIFK on ottanut isot askeleet eteenpäin mm. Mestis-yhteistyössä ja siinä näyttää olevan kaikille osapuolille selkeät suunnitelmat. Tällaista ei Nybondaksen aikana juurikaan ollut, vaan Mestikseenkin heiteltiin pelaajia lyhyille stinteille "hakemaan tuntumaa" tai muuten vain todettiin, että et pääse pelamaan edarissa ja etsitään sulle mesta Mestiksestä ja me maksetaan sun palkka, mutta mitään pidemmän tähtäimen suunnitelmaa ei ollut. En näe tuollaisessa toiminnassa mitään varsinaista strategiaa, vaan on toimittu vain fiilispohjalta, kun jotain on pitänyt äkkiä keksiä. Nyt pelaajille on luotu pelaajapolku suunnitelmineen, jota noudatetaan ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, pelaaja saa näyttöpaikan edarissa.
Toki, tätä reittiä pitkin junnuprospektien täytyy kyllä myös päästä oikeasti antamaan niitä näyttöjä ja pelaamaan Liigassa useampikin peli, koska muuten se kääntyy itseään vastaan ja pelaajien puheissa asia muuttuu, että HIFK:ssa kusetettiin mua, jne. Tässäkin kohtaa korostuu scouttauksen merkitys. Putkeen pitää ottaa pelaajia, joissa on oikeaa potentiaalia kehittyä riittävälle tasolle. Tämä tosin kohdistuu vähän vanhempiin junnuihin, mutta kyllä sekin mun mielestäni pitää hyväksyä, että jokainen HIFK-junnu ei edes tähtää ammattilaiseksi. Ja itse suon nuoremmille junnuille ilomielin pelkän harrastamisen ilo. Mutta kaikkia pk-seudun junnuja ei tietenkään voida ottaa siihen meidän putkeen mukaan, koska sellainen ei ole realismia eikä se palvele pelaajiakaan. Myöskään resurssit eivät ole pohjattomat. Nämä ovat hyvin sensitiivisiä asioita ja siellä on aina ihminen keskiössä. Luotan Salmelaisen osaamiseen tässä ja uskon, että hän osaa selvittää pelaajille rakentavasti myös negatiiviset asiat, jolloin yhteistyölle tulevaisuudessa jää mahdollisuus. Ihan vastaavaa joudutaan tekemään muuallakin, mutta tieto ei vain kulkeudu tänne meille asti. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja joskus tehdään vääriäkin päätöksiä. Niin kauan, kun enemmistö tehdyistä päätöksistä on edes paperilla fiksuja, mun mielestäni ei meidänkään pitäisi voida kauheasti valittaa.
Ei mitään lisättävää. Noin se valitettavasti on. Meillä ei pystytä tajuamaan ilmeisesti, että voittamisen kulttuuria voitaisiin tuoda muualta. Tuohimaa ei ole todellakaan ratkaisu tähän asiaan. Nyt tarvitaan pomminvarma kassari tänne, jos halutaan jotain vielä voittaa. Mitä tällä valinnalla alkaisin epäilemään. Mulle on aivan sama, että Tuohimaa teki maajoukkueessa maalin tai oli kultaa voittavassa joukkueessa yms. Pelaamatta kyllä sekuntiakaan. Meillä hän ei ainakaan olisi sitä parasta kategoriaa mitä nyt tarvitaan. Nimenomaan helppo valinta ja siitä mistä aita on aina meillä matalin. Mukava kaveri ja omia kavereita. Eihän näille voi selkää kääntääMä kyllä olen todella pettynyt jos Tuohimaa on meidän ratkaisu. Jälleen sisäsiittoinen ratkaisu jolla ei edes yritetä tehdä asioita paremmin kuin helpoimmalla aidan matalimman kohdan ylityksellä. Saan jo nyt flashareita siitä miten imuroi ja taas huudetaan miksi kausi jälleen kaatuu molareihin. Paha uni.
Minä luulen, että HIFK:lla on myös ensi kaudella Liigan suurin pelaajabudjetti. Saa nähdä, minkälaisen kilpailuedun tamperelaiset lopulta uudesta hallista saavat. Hallivuokra on kuitenkin kohtuullisen kova. Sellaisen luvun kuulin, että 5000 katsojaa on Tampereen uudessa hallissa se taitekohta, jonka jälkeen ottelutapahtuma alkaa tuottamaan voittoa. Mahdollisuudet ovat suuret, mutta kyllä siellä riskit ovat myös, kuten urheilubisneksessä aina.Fakta on se, että olemme ensi kaudella haastajia. Tappara ja Ilves tulee noilla yleisömäärillä+CHL peleillä olemaan meitä edellä rahallisesti.
Mä kyllä olen todella pettynyt jos Tuohimaa on meidän ratkaisu. Jälleen sisäsiittoinen ratkaisu jolla ei edes yritetä tehdä asioita paremmin kuin helpoimmalla aidan matalimman kohdan ylityksellä. Saan jo nyt flashareita siitä miten imuroi ja taas huudetaan miksi kausi jälleen kaatuu molareihin. Paha uni.