Itselleni keikassa oli kaksi osaa: ennen How's the Heartia ja siitä eteenpäin. Eka osuus oli ihan hyvää tykitystä, mutta ei mitään maata mullistavaa. Biisivalinnat olisivat siinä voineet omaan makuun olla paremmatkin: Élan ja I Want My Tears Back ovat koko Nightwish-diskografian ainoita inhokkejani, Harvest on edelleen melko pliisu, ja sekä Planet Helliä että Ever Dreamia kuunnellessa kaipasin Hietalaa. Planet Hellissä Floorilla oli myös jonkinasteisia vaikeuksia laulun kasassa pysymisen kanssa, mistä lie johtui.
Mutta sitten. Akustisesti vedetty How's the Heart oli jotain uskomattoman kaunista. Tässä kohtaa tuli tippa linssiin, ja muistin taas miksi keikoilla on niin mahtavaa käydä. Siitä eteenpäin tunnelma vaan kohosi kappale kappaleelta. Shoemaker on äärimmäisen vaikuttava kipale, ja Floorin kykyä vetää se livenä noin nappiin ei voi kuin ihailla. Last Ride of the Day on yksi bändin parhaita liveralleja, ja sopi tähän väliin todella hyvin. Ghost Love Score on yhtyeen paras teos koskaan, ja The Greatest Show on Earth luonnollista jatkumoa sille. Ad Astra viimeinen silaus. Tuo setti kokonaisuudessaan How's the Heartista Ad Astraan asti oli tauotonta aistien hyväilyä, jota muistelen varmasti vielä pitkään. Vähintään seuraavaan kertaan saakka.