Hyvin toimii ilman Markoakin ja kova ois hinku päästä bändi taas livenä näkemään nykyiselläänkin, mutta kova on ikäväkin kyllä. Ehkei niitä välispiikkejä kuitenkaan. Ainakaan kaikkia.
Nojuuh.
Floorin lavapresenssi ja palkeet riittää kyllä täyttämään tilan ja joissain biiseissä, esim. 7 Days to the Wolvesissa Troyn taustalaulut toimivat keveydessään itseasiassa aika hyvin, mutta vastaavasti monesti olisi
Markostemmoja ikävä. Esimerkiksi The Harvestissa ne toisi mukavasti jykevyyttä. Mainio livebiisi tuo kyllä on näinkin! Endlessness on näistä uusimman levyn biiseistä sellainen, jossa on ihan tajuton lataus ja olisin kovasti toivonut sitä livesettiin, mutta nyt se tosiaan jää haaveeksi.
Eli jep, rullaa näinkin hienosti, mutta kyllähän Marko toi bändiin
paljon. Laulu toi hyvää kontrastia ja toimi häkellyttävän hyvin yhteen bändin
jokaisen naisvokalistin kanssa - ehkä parhaiten justiinsa Floorin, kun Markon ei tarvinnut tämän rinnalla yhtään säästellä ja varoa ns. hautaamasta alleen. Joku Planet Hell, vaikka Floor vetää yksinäänkin hienosti, oli Imaginaerum-kiertueella upeaa kuultavaa Floorin ja Markon duetointina. Tuosta biisistä on tosin todettava, että se istui itseasiassa Anettellekin aika kivasti, esimerkiksi
tämä kiertueharjoitusten "studiolive" on tosi hyvä!
Markon jykevä bassottelu toi hyvää selkärankaa biiseille ja olihan mies aikamoinen seppä, kun noita Tuomaksen kuvioita soitellessaan vielä lauloi tuollaisella intensiteetillä. En ole itse kummoinen soittaja, saati musiikin teorian tuntija, mutta käsittääkseni noissa Tuomaksen sävellyksissä on aika paljon sellaista
opettelemalla opeteltavaa, eli jutut ei aina mene silleen bändisoittoteknisesti ihan niin intuitiivisesti mitä populaarimusiikissa usein.
Dynamiikka on se sana, joka mielestäni kuvastaa Markon roolia ja antia bändille. Soitossa, laulussa ja olemuksessa, kyllä, mutta myös sävellyspuolella. Markon sävellyskynä ei tietenkään viuhunut tässä projektissa mitenkään vimmatusti, mutta lähes poikkeuksetta Markon biisinkirjoituskreditoinnit on sellaisia, jotka hengittää mukavasti (sinänsä ihanien) Tuomas-tropejen seassa. Esimerkkeinä vaikkapa The Islander, joka tuo ilmavuutta DPP:lle ja keskimääräisiä Once-ajan jälkeisiä Tuomas-sovituksia huomattavasti vähemmän "pömpöösit" 7 Days to te Wolves ja esimerkiksi Weak Fantasy, joka on mielestäni niin ikään äänimaisemaltaan ihan raikas ja biisinä jopa vähän aliarvostettu tapaus Endless Forms Most Beautiful -albumilla.
Joka tapauksessa, kyllä Nightwishilla edelleen menee lujaa ja kiva, että Markon soolotuotantoakin varmaan putoilee jossain vaiheessa lisää. Tykkäsin ihan älyttömästi tuosta Mustan sydämen rovio -levykäisestä. Iskee tyylillisesti tosi vahvasti omaan makuhermoon ja ne lyriikat on mielestäni ihan viime aikojen kärkeä kotimaisessa rock-lyriikassa!
Näetkö sen?
Vedenhenkien on vapaus keväinen,
vain valoa solisten
Kuulet sen, elon iloa naurat, silti surmaten.
Seis! Eläthän ihminen
Tiet kaikki vie meteliin ja helvettiin ja sieltä pois,
jos suunnan käntää vain vois
Ja sisimpäsi sen,
hauraan paperin löydät siihen kirjaten vain laulua jokaisen
Lipsahti melkein enemmän Marko-fanipoikailuksi kuin varsinaiseksi Nightwish-viestiksi.