Argumenttihan taisi olla, jos nyt siis oikein käsitin/muistan, että nämä Ilvekset ja HIFK:t (joiden pelipaidat ei ole pyhäinhäväistys) nyt on semmoisia pieniä suomalaisia seuroja ja Kärppien kasvupotentiaalia maailman huipulle jarruttaa jos tilkkutäkkivärimaailmasta luovutaan ja paidasta tehdään tyylikäs. Eli että se, että mainoksille asetetaan seuran puolelta jonkinlaisia vaatimuksia saattaa Virkkusen mukaan kai pelottaa osan sponsoreista pois.
Edellämainittu siis siitäkin huolimatta, että Meriläinen nosti esiin, että Ilveksen tapauksessa taisi olla peräti yksi firma, joka ei tuohon värimaailman mukauttamiseen logossa suostunut ja esim. Kärppiä sponsoroivan Salgromin suunnalta on tullut viestiä siitä, että sponsoreiden keskuudessa olisi laajemminkin toiveita, että Kärpät olisi asiassa aloitteellinen ja graafisesta aineistosta löytyy kyllä oikeanlaista logoa tarvittaessa.
Minusta tämä asia pitäisi nähdä pikemminkin niin, että tuo peliasun tyylikkäämmäksi saaminen pikemminkin voisi houkutella lisää niitä sponsoreita mukaan eli siis mahdollisuutena eikä uhkana.
Joo, kunhan nyt kärjistin ja hieman hassuttelin tuossa, kun tuntui, että jatkuvasti, oli kysymys mikä tahansa, haettiin ihan ihmeellisiä höpöhöpö selityksiä ja syitä, miksi ei voida tehdä jotain, kun joku muu tekee näin ja selitellään omaa kehnoa toimintaa sillä, kun joku muukin vetää näin, jossain ties missä. Kauheasti oli selityksiä ja syitä, minkä takia asioita ei voida tehdä ja kun tuotanoin on vähän sitä ja tätä, asiat ovat monimutkaisia...jne.
Tottakai. Varmasti on paljon detaljeja ja asioita, joita noissa pitää ottaa huomioon ja jos esim. halutaan keskittää mainoksia tiettyihin pakkoihin, niin pomminvarmasti vaatii paljon työtä ja etenkin selvitystyötä- Ongelma on siinä, että kun tuntuu, että tuota työtä ei edes haluta tehdä. Etsitään ja keskitytään liikaa etsimään syitä ja selityksiä, miksi ei voida tehdä, sen sijaan, että keskitttäisiin energia siihen, että voidaan tehdä ja käytetään sekin aika niiden töiden tekemiseen, jotta saadaan asiat maaliin. Kuten itsekin osuvasti totesit tuossa tekstisi lopussa, nyt liian moni asia nähdään uhkana ja ei kannata tehdä, kun sitä ja tätä ja tota, ja kun muut tekee niin ja näin ja noin.
Sen sijaan, että asiat nähtäisiin mahdollisuutena ja niin, että ne kyllä maksavat itsensä takaisin, jos nyt panostetaan. Nähtäisiin enemmän asioita mahdollisuutena ja niin, että okei, esteitä on matkan varrella, mutta miten ne poistetaan ja miten tämä saadaan toteutettua? Sen sijaan, että heittäydytään suorilta vattaalleen maahan makaamaan ja ei kannata tehdä, kun heti tulee esteitä eteen. Vaatii taas kerran liikaa sitä ja tota ja tätä. Tuntuu jotenkin tuon haastattelun perusteella, että siellä jopa tiedostetaan, että näin olisi hyvä tehdä ja saada tähän "asiaan X" muutos, mutta kun on liian työlästä ja jotenkin liian tuotanoin monimutkaista.
Tyydytään koko ajan, siis ihan jatkuvasti, niihin helppoihin ratkaisuihin ja ei viitsitä nähdä vaivaa ja työtä. Kääritään hihat ja lähdetään tekemään positiivisella asenteella ja niin, että 'onnistutaan' ja etsitään niitä syitä, minkä takia nimenomaan 'onnistutaan' ja tullaan menestymään asian suhteen, sen sijaan että lähdetään sillä asenteella, että 'epäonnistutaan' ja etsitään kissojen ja koirien kanssa syitä, minkä takia tullaankin epäonnistumaan. Koska silloin lopputulema aika usein on, yllätysyllätys: epäonnistuminen. Riskien arviointi ja taloudellisten resurssien huomiointi ja mikä on oikeasti järkevää tehdä ja mikä ei jne., niin se on tottakai fiksua ja järkevää toimintaa, jota pitääkin tehdä (pitkiä analyysejä ja pohdintoja, mutta niitäkin voi tehdä positiivisella lähestymistavalla ja pohtia, että miten tullaan onnistumaan ja miten tämä asia nyt tullaan toteuttamaan, välillä asiata eivät onnsitu, mutta ei ainakaan heti alkuun oltaisi pessimistejä ja skpetikkoja), mutta nyt liian monessa asiassa vain paistaa läpi tuo, että mennään mistä aita on matalin tai kaatunut kokonaan.
Virkkunen myö mainitsi, että miten se pidempi videöpätkä Ohtamaasta maksoi enemmän, joten on vähän vaikeampi toteuttaa ja jotain mutinaa siihen päälle. Well no fucking shit! Mutta sen se tänä päivänä vaatii, jos haluaa luoda ammattimaista, laadukasta ja kuluttajiin vetoavaa markkinointi-, viestintä- ja sisältömateriaalia. Nuo ovat panostuksia, jotka ihan pomminvarmasti maksavat itsensä takaisin monessa eri muodossa. Rahana sekä yhteisöllisyyden ja kollektiivisuuden tunteen lisäämisenä yms. Olen itse ainakin täysin vakuuttunut, että nuo panostukset maksaisivat itsensä takaisin moninverroin.
Oli mukava kuulla, että Lasse tulee nyt sparraamaan mediapuolelle ja sinne, kun on nyt palkattu yksi tyyppi lisää, että siihen osastolle kanssa tulee ensi kaudella parannusta. Pakko tulla. Tätä asiaa jään seuraamaan ja odotukset ovat, että ensi kaudella tasoa on tuon some yms. tekemisen osalta nostettu, kun siihen nyt on kerran ainakin tuon jonkun verran panostettu extraa. Oman sometoiminnan nostaminen ja näkyvyyden lisääminen tulee varmasti tulevaisuudessa satamaan Kärppien laarin, jahka se kriittisyys ymmärretään siellä toimistollakin saakka. Kun omat ja maksetut mediat on hoidettu kunnialla, tulee sen seurauksen ansaittua näkyvyyttä ja ns. sitä ilmaista mainontaa, kun toiminta on kunnossa. Mutta, jos ei ole, niin silloinhan puhe on negatiivissävytteistä ja organisaatiolle vahingollista. Lieköhän Kärppien toimistolla tätäkään sisäistetty, että se ansaittu näkyvyys ja mitä ihmiset tuolla puhuvat, on sitä kaikkein halutuinta, arvostetuinta ja merkittävintä näkyvyyttä, millä on eniten väliä?
