Yup

[Zen]

Anteeksi nyt vaan kaikki YUP-diggarit ! Itse olen AINA inhonnut kyseistä bändiä. En vain yksinkertaisesti voi sietää sitä ! Selkäpiitä suorastaan karmii, jos kuulen YUP:tä. Minulle siinä ei ole kerrassaan yhtään mitään, enkä voi ymmärtää, mikä siinä tai heidän sanoituksissaan muka on niin mahtavaa... Yleensäkään en pidä MISTÄÄN suomeksi lauletusta...

Ja rouva Mammona kynnet viilaa, kutsuohjelma täyttää pään.
On taas se aika kuukaudesta, kun tahroja hameessa pelätään...

Ja jossain ei niin kaukanakaan pelko kohtaa vihan vakaan,kivääri painuu kurkkuun asti ja tahraista tulee varmasti...

Kuka pelkää raakaa lihaa
Yup

 

[Tj]

Ylös.

Sainpa minäkin sitten tuon uuden Keppijumppaa - levyn haettua kaupasta ja ehdin siihen pikaisesti tutustua. Pikaisesti voitaneen ainakin sanoa, että YUP on jälleen uudistunut ja roimasti. Ja nimenomaan entistä progempaan suuntaan, ainakin sikäli minä termiä ymmärrän. Kieroja sävelkulkuja, entistä abstrakimpia tekstejä ja "monimutkaisempia" kappaleita kokonaisuutena. Tämä on varmaankin sellainen levy joista monet pitävät ja toisille ei aukea ollenkaan.

Nopean tutustumisen jälkeen levyiltä nousee esiin ainakin mahtipontinen ja jylhä Tehdas, jonka harmaat betonimuurit ja liukuhihnamainen tehokkuutta korostava ilmapiiri huokuu tekstistä ja sävelistä melko painostavana. Toinen mielenkiintoinen veto on 1 minuutti 20 sekuntia pitkä Pitkä putki, jossa ei mitään ylimääräistä ole - tarinan alku, keskikohta ja lopetus - siinä se. Ja hyvältä kuulostaa. Kaksi lähtee, yksi palaa edustaa ehkä vähän perinteisempää YUP - ilmaisua, mutta toimii juuri sen vuoksi tai siitä huolimatta? Päättäkää itse.

Katsotaan, mitä mieltä olen kun levy on pyörinyt soittimessa pidempään. YUP on edelleen siitä jännä yhtye, että jotkut kappaleet vaan yksinkertaisesti tarvitsevat tietyn verran kuuntelua auetakseen.

 

[Patasydän]

Keppijumppaa on kuunneltu muutaman kertaa läpi ja hyvältä kuulostaa. Itselleni ei yhtyeen edelliset Leppymättömät, Hajota ja Hallitse sekä Lauluja Metsästä iskenyt aivan valtavalla voimalla. Tämä levy taas tuntui vallan mainiolta ja iski samalla tavalla kuin loistava Yövieraat meikäläiseen.
Levy alkaa suoraviivaisella kappaleella Nero joka on varsin menevä ja hauskakin kappale, neljäs kappale Tehdas iski meikäläiseen lujaa. Varsin hieno ja monipuolinen viritelmä jossa on paljon vanhaa YUP:tä sekoitettuna nykyiseen. Pitkä putki on hyvin nopea ja selkeä kappale. Asia tulee selväksi minuutissa ja 18 sekunnissa ja yhtään enempää aikaa ei tämä biisi tarvitsisikaan. Taas myöhässä on rockimpi kappale ja sekin toimii mainiosti.
Koko levy iski siis minuun varsin lujaa. Martikaisella on jälleen hienoja sanoituksia joissa riittää tällä(kin) kertaa yhteiskuntakritiikkiä. Tuntuisi että YUP on palannut hieman enemmän vanhempaan tyyliin kuitenkin jälleen muuttuen siitäkin melkoisesti. Kappaleissa on jälleen sitä tuttua tyylin muuttamista kesken kaiken ja kaikki sujuu varsin mainiosti. Hyvä levy

 

[Akseli]

Koko päivän on Keppijumppaa pyörinyt koneessa. Tuntuma paranee koko ajan. Todella erikoinen levy on kyllä nyt lyöty ulos. Tämä ei todellakaan ole mitään hittikamaa, joten eiköhän tämä ole lähinnä kestofanien levy. Näin monimutkaisella YUP-levyllä on aiemmin ollut lähinnä Saatanaa ja muuta varsin eriskummallista sanoituspuolella. Nyt jää mieleen "Vessajonossa ei saa etuilla" ja muita tavalliseen elämään liittyviä sanoituksia. Varsin mainiolta siis kuulostaa, jatkamme kuuntelua.

 

[Andrej]

Keppijumppaa. Luulin nimeä vitsiksi, kun sen ensi kerran bändin nettisivuilta luin. Hetken miettimisen jälkeen löysin jo ennestään tutun kaksoismerkityksen ("Tuu Andrej mukaan, keppijumppatauko!" [mennessäni kohti työpaikan WC-tiloja ohittaen työtovereiden jumppaseurueen] "Juujuu, sinnehän mie oon menossa.") lisäksi toisenkin. Tämä jälkimmäinen sitten levyn hankkimisen jälkeen osoittautui oikeaksi assosiaatioksi. Keppi-porkkana -ajatelmahan tässä taustalla oli. Ei yllättävää, mutta yllättävästi tuoreella tyylillä. Ja antautuva Anselmi Avaruusapina kansikuvassa.

Edellinen Leppymättömät-levy oli periaatteessa hyvä. Kuitenkin siinä oli muutama kappale, jotka olivat mielestäni suorastaan oksettavan osoittelevia, esimerkiksi Eurooppa ja Ihmisoikeuksien julistus. Voi olla, että siellä on se huumoriaspekti mukana, mutta jos se ei kokeneelle kuuntelijalle edes vuodessa tule esille, on sanoittaja epäonnistunut. Keppijumppaa-levyllä kantaaottavuus ei ole väistynyt, mutta Martikainen on mielestäni päässyt sanoituksissaan takaisin siihen martikaismaiseen "rottamaisuuteen". Hän on taas se piikki lihassa, joka kirkkain silmin kysyy syytä inkvisition eteen joutumiseensa, sen sijaan että olisi pääinkvisiittorina tuomitsemassa toisinajattelijoita.
EDIT: Niin, piti vielä tarkentaa, että Tehdas-kappalehan mielestäni on kaikkine sosialistisen realismin kanssa leikittelyineen juuri sitä ööveriksi vetämistä, jota edelliseltä levyltä jäin kaipaamaan.

Musiikillisesti. Niinpä. Yritin itsensä YUP-allergiseksi määrittelevälle työtoverilleni kuvailla. "Rankempaa?" "No eeeii..." "Löysempää?" "Ei missään nimessä!" "No mitä sitten?" "No... Oudompaa?" En ainakaan minä tällaista etukäteen odotellut.

Tällä levyllä ei muuten olisi aloitteleva yhtye läpimurtoaan tehnyt. Voi hyvinkin olla, että minäkään en olisi levyyn jaksanut kummemmin tutustua, ellei yhtye olisi jo ennestään tuttu ja hyväksi havaittu. Tietyssä mielessähän YUP on jo saavuttanut musiikillisen instituution aseman, joten heillä on nyt mahdollisuus jo vähän kokeillakin. Tiedän, yllättyminen YUP:n "kokeilevuudesta" on periaatteessa paradoksaalista, mutta niin se vaan on. Pelkäsin todella, että tulossa on jotain jopa omaa keski-ikäistymistäni surullisempaa, mutta sedäthän, saatana, yllättivät. Milloin viimeksi on etukäteen varmasti Suomen myyntilistan TOP-10:een nousevalla levyllä ollut useita alle kolmen minuutin kappaleita?

Jossain määrin YUP on kai palannut juurilleen. Ihmettelin nimittäin aluksi, miten selvästi basso on kautta levyn miksattu "ylös". Sitten tajusin, että niin itse asiassa on tehty kaikille instrumenteille. Ja tämähän on tavallaan bändin tavaramerkki jo alusta alkaen, ja selvästi havaittavissa ainakin ensimmäisistä suomenkielistä kappaleista. Taustalla hymiseviä elementtejä ei oikeastaan edes ole, vaan jokainen palikka on tärkeä osa kokonaiskuvassa, elimellinen ja elintärkeä taideteoksen osa.

Näitteks muuten jätkät miten kajavamainen hifistelylopetus?

 

[Zeic]

Wanha asia jo, mutta kun levy tuli hankittua niin kommentoidaan kuitenkin jotain. Aluksi todella vaatimattomalta vaikuttanut levy alkoi vähitellen aueta ja paljastui pikkuhiljaa erinomaiseksi lisäksi yhtyeen tuotantoon, tässä vaiheessa uraa harvat yhtyeet pystyvät enää parhaimpaansa tai uudistumaan. Levyn aukeaminen on muuten kyllä aika klisee, mutta tässä tapauksessa pitää paikkaansa. Keppijumppaa on muutamia aiempia levyjä oudompi, vaikeaselkoisempi ja yllättävämpi, eli juuri sitä mitä monet haluavat YUP:n olevankin. Vahvimpina biiseinä erottuvat tällä hetkellä Tehdas ja Maailmassa on virhe, heikoin veto on ehkä Laiskanlinna. Erilaisia torvia on töötötelty tälle levylle aika monelle raidalle, noita on kiva. Mainittakoon vielä, että allekirjoittaneen levyhyllystä löytyy yhtyeen muukin tuotanto kokonaisuudessaan. Toimii.

 

[Ted Raikas]

YUP puree kyllä meikäläiseenkin. Voin sanoa että parit ekat kuuntelut sitä ei oikein antanut mitään fiiliksiä bändistä, tosin ne kappaleet taisi olla uudempaa tuotantoa. Bändi vaan ei välttämättä avaudu ihan heti ekalla kuuntelulla, vaan vaatii aikansa. Ainakin minulla. Koko tuotanto ei siis ole missään tapauksessa hallussa, vaan kokonaisuudessaan olen kuullut vain: Toppatakkeja ja Toledon Terästä, Homo Sapiens, Yövieraat, Lauluja Metsästä ja Outo Elämä.

Varsinkin kaksi edellämainittua on hienoja levyjä, jotka kantavat alusta loppuun saakka. Homo Sapiens taitaa olla vielä se suosikimpi, bändin paras siis mitä olen kuullut. Yövieraatkin on loisto levy kaikin puolin, mutta ehkä hieman heikompaa ja heilahtelevampaa matskua. Noista kahdesta muusta en sitten piittaa juurikaan, vaikka muutamat helmet niistä löytyykin.

YUP:n tuntemus on siis vielä vajanaista, mutta voin sen lukea selkeästi suosikkibändeihini suomalaisesta musiikkiskenestä. Tullee tiukasti CMX:n ja Pohjannaulan jalanjäljissä suosikkien listalla... suomalaisesta musiikista edelleen ja nimenomaan rockissa. YUP on kyllä aivan omanlaistaan, Kuolleet Intiaanit ehkä lähinnä heidän tyyliään, mitä nyt vähää olen kuullut (pidin myös siitä).

Uusin levy pitää korkata piakkoin, mutta sitä ennen pitäisi tutustua noihin puuttuviin tapauksiinkin.

 

[Sacho]

Minusta Keppijumpaa ei niinkään ole yhtyeelle uusi alku vaan paluu juurilleen, bändin uran alkuvaiheen tuotannosta kootun levyn 1990-1992 tunnelmiin. Vaikka en tästä alkuvaiheen tuotannosta ole juurikaan koskaan välittänyt, on muutos erittäin positiivinen hieman väkinäiseltä ja yltiövalistavalta tuntuneen Leppymättömien jälkeen. Innolla odotan, miltä uusi tuotanto kuullostaa livenä.

Mieleenpainuvin YUP levy on, ja tulee luultavasti aina olemaan, Me viihdytämme teitä -EP, joka iski murinametallista suomirockin pariin palailemassa olleeseen nuoreen mieheen kuin verokarhu Vaasaan. Heti perään ilmestynyt Normaalien maihinnousu pisti kiertämään Kuopion levykaupat läpi ja etsimään myös yhtiön varhaisemman tuotannon levyhyllyyn, jolloin tutuksi tulivat myös loistavat levyt Yövieraat ja Outo elämä. Myöhäisempi tuotantokaan ei ole tuottanut pettymyksiä.

 

[jesse72]

Ylös!!

Tarttui mukaani tuo Keppijumppa levy kirjastosta ja pahus yllätti todella positiivisesti! Levyn on skipannut soimaan yhä uudestaan ja uudestaan. Nero aloitta levyn todella lupaavasti ja Intiaanit Ymmärtävät jatkaa odotuksia nostaen. Pitkä Putki ja Pääkaupunkiin herättävät myös mielenkiinnon kuuntelemaan tarinaa..Kaikki Kaikkia Vastaan biisi pitää myös mainita.

Edelleen YUP:n paras levy on se muinainen Huuda Harkiten, mutta Keppijumppa noussee TOP-3 listalle Lauluja Metsästä ja Homo Sapiens levyjen rinnalle. KJ kuullostaa joka kuuntelun jälkeen yhä paremallta ja paremalta..

PS. Olenko ainut jolle tulee aina Nyrkkeilijä kappaletta kuunnellessa mieleen Tarmo Uusivirran traaginen kohtalo?

Pitää hakea Keppijumppa myös omaan hyllyyn ja samalla voisi hommata sen kokoelma levyn.

 

[dali]

PS. Olenko ainut jolle tulee aina Nyrkkeilijä kappaletta kuunnellessa mieleen Tarmo Uusivirran traaginen kohtalo?

Et ole. Tosin biisistä tulee mieleen moni muukin urheilija, joka on uransa jälkeen vaipunut syviin vesiin.

On sääli, että uudempi YUP:n tuotanto jää suotta vähälle huomiolle samalla, kun 1990-luvun alun tuotanto on on saanut kultareunukset ympärilleen, osin aiheesta, osin aiheetta. Puoskareiden keikkojen jälkeen kuulee aina saman lorun: Mikseivät ne soittaneet Homo Sapiensia, Myyrää, Murhaajaa, Domusta, Kirvesperseitä tms.

Lauluja metsästä -kiekko on mielestäni parasta YUP:tä Homo Sapiensin jälkeen. Ehkä aika tekee tehtävänsä ja Ihana elämä, Rankat ankat, Joutilas ja Intiaanit ymmärtää saavat myös klassikon statuksen.

Vai onko tosiaan niin, että YUP:lle on käynyt samalla tavalla kuin Metallicalle? Sitä ainoaa oikeaa tuotantoa on uran alkuvaiheen jutut ja uudemmat kappaleet ovat "ihan jees," mutta eivät sitä vanhaa hyvää YUP:tä. Toisaalta uskoisin, että jos YUP tekisi samanlaisia "hankalia" biisejä levystä toiseen, sanottaisiin, että bändi on jämähtänyt 1990-luvulle...

 

[Ted Raikas]

Puoskareiden keikkojen jälkeen kuulee aina saman lorun: Mikseivät ne soittaneet Homo Sapiensia, Myyrää, Murhaajaa, Domusta, Kirvesperseitä tms.

Ankkarockissa taisivat soittaa nuo kaikki, ellen väärin muista.

Edit. No Murhaaja soittaa pasuunaa, ei tainnut kuulua repertuaariin.

 

[Henry Blavatsky]

YUP on ollut meikäläiselle selvä suosikki suomenkielisistä yhtyeistä jo vuosia. Itse asiassa pidän kovasti kaikista yhtyeen levyistä, mutta ainoastaan leppymättömät oli sellainen levy josta tykkäsi heti ensikuulemalta. Alkuinnostuksen jälkeen leppymättömät ei olekaan päässyt yhtä usein cd-soittimeeni.

Toppatakkeja ja toledon terästä on loistava levy. Tietyssä mielentilassa se kuulostaa aivan uskomattoman hyvältä. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla en pitänyt siitä paljoakaan, mutta kuten lähes kaikki YUP:n levyt, se aukeni muutamien kuuntelukertojen jälkeen, ja pian soi taukoamatta boom blasteristani. Samoin kävi uusimmalle keppijumppaa- levylle. Kun pitkän odottelun jälkeen levy vihdoin julkaistiin ja kuuntelin sitä ensi kertaa, ajattelin että mitä ihmeen paskaa tämä nyt on. Viikon päästä olin täysin levyn otteissa, sitä tuli kuunneltua useita tunteja joka päivä.

Itse tykkään sekä alkuaikojen materiaalista että uudemmastakin. Yhtään heikkoa levyä ei bändi ole mielestäni ikinä tehnyt, ja itselleni on täysin mahdotonta pistää noita hienoja levyjä minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Enää en ehkä kuuntele yhtä paljon yhtyeen materiaalia kuin joitakin vuosia sitten, mutta YUP on silti ehdottomasti minulle yhtye, jonka musiikki kestää kovaa kulutusta. Myös Martikaisen sooloalbumi oli mielestäni todella hyvä.

"Ja palomestari oli varmasti sokea, sammutti väärää taloa
Ja jäi palavan alle, ei ihme että haisi kuja kuselle ja kuolemalle"

YUP - Älä astu kauppiaan päälle

 

[Mr.Big]

Tuleepa telkusta konsertti YUP-yhtyeeltä. Parempi puoliskoni seurasi intensiivisesti konserttia ja sanoi:" Onpa hirveetä pa**aa. Ketähän nuo lämmittelee, kun tuolla on noin paljon yleisöä".

Naureskeluni jälkeen enpä voinut muuta kuin todeta hänen olevan oikeassa. Eipä iske. Ylitaiteellista sontaa huonoilla musiikeilla.

 

[Ted Raikas]

Mr.Big ja höpö höpö. Ennakkoluulot vessasta alas ja kuuntelemaan vapaammalla korvalla. YUP:lla on toki heikot kautensa, kuten melkein bändillä kuin bändillä, mutta bändin parhaimmat levyt (Toppatakkeja ja Toledon terästä, Homo Sapiens ja Yövieraat) ovat sitten todella nasevia ja napakoita ja ennen kaikka yhtenäisiä kokonaisuuksia.

Ei ne minullekaan ensikuuntelulla avautuneet, mutta ajan mittaan tajusi mitkä kerrostumat siellä piilee. Martikainen on ehdottomasti yksi parhaita lyyrikoita Suomessa, monipuolinen ja muuttumiskykyinen.

 

[hannes_ko]

Martikainen on ehdottomasti yksi parhaita lyyrikoita Suomessa, monipuolinen ja muuttumiskykyinen.

Tynkkynen on vähintään yhtä kova säveltäjä! Jarkko on kunkku, mutta Valtterin panos on valtava. Liian usein YUP:tä kohdellaan kuin Doorsia. Muistetaan Jim Morrison, mutta ei yhtyeen loistavaa säveltäjää, eli... niin ketä.

(Robby Krieger)

 

[Ted Raikas]

Tynkkynen on vähintään yhtä kova säveltäjä! Jarkko on kunkku, mutta Valtterin panos on valtava.

Tiedän asian ja koko bändi antaa panoksensa kyllä, mitä ei ole aliarvioiminen.

 

[Pelikaani]

Eilen tuli katsastettua YUP Lahdessa. Väkeä ei ollut keikalle saapunut kovinkaan paljon. Ilmeisesti näkyi lippujen hinnakkuus ja myöskin se, ettei bändi juuri aikaisemmin ole Lahdessa käynyt. Nyt tosin oli toinen kerta vuoden sisään.
Menoa väen vähyys ei kyllä lannistanut, melkeinpä päinvastoin. Keikka olikin loppujen lopuksi todella hyvä. Biisejä tuli joka levyltä. Tälläiset ainakin muistuu mieleen:

Sokeria, sisaret
Sikamusiikkia
Minä olen myyrä
Homo Sapiens
Tänään kotona
Murhaaja soittaa pasuunaa
Yövieraat
Tuuliajolla
Meitä odotellaan mullan alla
Normaalien maihinnousu
Joutilas
Jos saisin kolme elämää
Rakkaus on pesti hulluuteen
Ihana elämä
Tehdas
Kaksi lähtee, yksi palaa
Minä en tiedä mitään

 

[Miguel]

Samalla keikalla olin minäkin. Muutaman kerran on YUP soinut festareilla jossain taustalla, mutta nyt tuli ensimmäistä kertaa oikein keskityttyä puoskareiden soitantaan.

Eikä turhaan. Omistamani kolme YUP-levyä ovat viime aikoina olleet soittimessani yhä harvemmin, mutta livenä toimii perhanan hyvin, vaikka innokasta yleisöäkin olisi vähän.

Mannonen oli linnoittautunut jonkinlaisen pleksiseinän taakse, mikä innoitti eturivin yleisöäkin:

"Janne! Tuu pois sieltä apinakopista! Saatanan apina!"

Taisi olla sama herra joka myös kovasti huuteli, että saisi bändin jäsenistä nukkumakaverin seuraavaksi yöksi. Jarkko vain naureskeli takaisin, Hyyrynen taas näytti peukkua ja lupasi tulla.

 

[Livakkaniemi]

Tuleepa telkusta konsertti YUP-yhtyeeltä. Parempi puoliskoni seurasi intensiivisesti konserttia ja sanoi:" Onpa hirveetä pa**aa. Ketähän nuo lämmittelee, kun tuolla on noin paljon yleisöä".

Naureskeluni jälkeen enpä voinut muuta kuin todeta hänen olevan oikeassa. Eipä iske. Ylitaiteellista sontaa huonoilla musiikeilla.

Olette todellakin ansainneet toisenne.

 

[NIN]

Yup jää tauolle

YUP on jäänyt määrittelemättömälle tauolle. Elikkäs suomeksi sanottuna hajonnut, lopettanut toimintansa. Pakko todeta, että olihan se jo aikakin. Kaksi viimeisintä albumia oli raskasta kuunneltavaa. Hienoimmat hetket yhtye antoi Toppatakit-Sapiens-Yövieraat -"trilogialla" ja ne olivat todella hienoja hetkiä. Sittemmin Martikaisen maailmanparannus ja yhä yksinkertaisempaan suuntaan menneet kappaleet toivat toki enemmän kuulijoita, mutta muutamia hassuja osumia lukuunottamatta levyt olivat kerta kerralta pahenevia pettymyksiä.

Kiitoksia tästä ja Martikaisen sanoin "hyvää loppuelämää!"

 

[Buddha]

YUP on jäänyt määrittelemättömälle tauolle. Elikkäs suomeksi sanottuna hajonnut, lopettanut toimintansa.

Noh, ei se nyt hajonnut, vaan on tauolla, määrittelemättömän ajan. Jokaisella on omia juttujaan, joten YUP saa jäädä, määrittelemättömäksi ajaksi.
Muuten samaa mieltä, viimeisimpiä levyjä en edes viitsinyt ostaa, ne alkupään levyt taasen on se juttu.

 

[Henry Blavatsky]

Noh, ei se nyt hajonnut, vaan on tauolla, määrittelemättömän ajan. Jokaisella on omia juttujaan, joten YUP saa jäädä, määrittelemättömäksi ajaksi.
Muuten samaa mieltä, viimeisimpiä levyjä en edes viitsinyt ostaa, ne alkupään levyt taasen on se juttu.

Eivät ne viimeisimmätkään levyt mielestäni missään nimessä huonoja olleet, Keppijumppaa oli varsin piristävä suunnanmutos edellisiin levyihin nähden. Vapauden Kaupungitkaan ei kyllä ollut lähellekään niin yhdentekevä, mitä kriitikoiden arviot antoivat ymmärtää. Vaati kyllä varsin paljon kuuntelua avautuakseen. Tosin Toppatakkeja ja Toledon Terästä/Homo Sapiens-akselin tasolle yhtye ei enää päässyt.

Kyllähän tuo tosiaan siltä hieman vaikuttaisi, että "määrittelemättömältä tauolta" ei enää palata, aivan niin kuin kävi aikanaan Trio Niskalaukaukselle. Ehkä nyt onkin sopiva aika pistää pillit pussiin, innolla odotan jo Martikaisen seuraavia soololevytyksiä. Kiitos YUP:lle vuosien varrella koetuista hienoista musiikkielämyksistä!

 

[Individual]

Tulipahan tuli taas kuunneltua (tai tuossa taustallahan se vielä soi parin biisin verran) Toppatakkeja ja Toledon terästä levy ja ei voi muuta sanoa kuin, että huh heijakkaa, kuinka tuoreelta tämä edelleen kuullostaa. Tällä siis meinaan sitä, että vaikka olen levyn kuunnellut lukemattomia kertoja, niin aina joku juttu avautuu sieltä, tai ne nyanssit kuulee ehkä vähän eri tavalla kuin edellisellä kerralla. Tuossa kaverille tokaisin, että onko tämä nyt System Of A Downia kauan ennen SOAD:ia, tai ainakin ennen kuin ko. orkka tuli suuren yleisön tietoisuuteen (kuten minun). Ja minkälainen finaali tuo Taivaiden maisterit -biisi onkaan tälle, uskaltaisin sanoa, mestariteokselle.

Kaksi kertaa olin itsekin onnekas ja pääsin todistamaan YUP:ta livenä ja missäpä muuallakaan kuin Ilosaarirockissa.

Jos ei YUP enää koskaan nouse mullan alta, niin ei voi muuta kuin kiittää siitä hienosta musiikista, mitä yhtye on luonut.

 

[Sartar]

Kieltämättä ketuttaa jos yhtyeen ura tähän jää. Miltei kaikki julkaisut hyllystä löytyvät ja pölyä taitaa kerätä lähinnä uusin tuotos.

Kieltämättä ymmärtää että yhtye siirtyy kenties lopulliselle tauolle ,sillä oli uusin levy aika hampaaton esitys kun sitä verrataan bändin aikaisempaan tuotantoon.

Kirottua.

 

[Jj]

Tänään on ollut voimakuuntelussa Keppijumppaa, Vapauden kaupungit ja Maailmannäyttely ep niin kuulostavat vaan koko ajan paremmalta. Nyt alkaa harmittamaan tuo "lopetus"päätös. Levy on omalla listallani heti siellä klassikoiden peesissä, ei pysty ymmärtämään annettua kritiikkiä, ei sitten mitenkään. Sen sijaan muutamasta aiemmasta levystä en niin ollut innostunut.