Yliarvostetut asiat

  • 10 863
  • 65

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Lähiöbotoxin debyyttialbumi. Kun hype menee musiikinlaadun yli.
Näitä levyjähän on ollut aina. Sgt.Pepperistä asti. Onhan se ihan saatanan hyvä, mutta ei niin hyvä sentään. Ei edes Beatlesin paras. Appetite For Destruction ilmestyessään kuulemma pelasti rock’n’rollin ja oli paras debyytti sitten Zeppelinin ekan. No ei pelastanut, eikä ollut. Rock ei kaivannut pelastamista, ja levy oli aika keskinkertainen. Oasiksen Morning Glory hypetettiin parhaaksi brittilevyksi sitten Abbey Roadin. No eipä ollut, väsynyttä renkutusta lähinnä. Sata parempaa voisin luetella tosta vaan. Suomessa joku Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta myi kuin näkkileipä, mutta on jälkikäteen katseltuna sitä ihan viimeistä lehmänkakkalevyä lukuun ottamatta bändin huonoin ja ideattomin. Esimerkkejä olisi vaikka miten, vuan en jaksa näpyttää. Asia lienee kuitenkin välittynyt: hype helvetin usein ylittää laadun.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Näitä levyjähän on ollut aina. Sgt.Pepperistä asti. Onhan se ihan saatanan hyvä, mutta ei niin hyvä sentään. Ei edes Beatlesin paras. Appetite For Destruction ilmestyessään kuulemma pelasti rock’n’rollin ja oli paras debyytti sitten Zeppelinin ekan. No ei pelastanut, eikä ollut. Rock ei kaivannut pelastamista, ja levy oli aika keskinkertainen. Oasiksen Morning Glory hypetettiin parhaaksi brittilevyksi sitten Abbey Roadin. No eipä ollut, väsynyttä renkutusta lähinnä. Sata parempaa voisin luetella tosta vaan. Suomessa joku Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta myi kuin näkkileipä, mutta on jälkikäteen katseltuna sitä ihan viimeistä lehmänkakkalevyä lukuun ottamatta bändin huonoin ja ideattomin. Esimerkkejä olisi vaikka miten, vuan en jaksa näpyttää. Asia lienee kuitenkin välittynyt: hype helvetin usein ylittää laadun.
Aina jos sanotaan jonkun olevan "paras ikinä missään" niin kannattaa suhtautua varovaisesti. Tämän olen oppinut vähän kantapään kautta. Tai jos jotain sanotaan huonoimmaksi ikinä niin se tuskin on oikeasti.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Äänikirjat. Varmasti kivoja lukutaidottomille.
Juu, nämä ei kyllä avaudu. Itselleni jo pehmeäkantiset pokkaritkin ovat siinä kintaalla. Mutta että äänikirjat, mitä vittua?
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Äänikirjat. Varmasti kivoja lukutaidottomille.
Juu, nämä ei kyllä avaudu. Itselleni jo pehmeäkantiset pokkaritkin ovat siinä kintaalla. Mutta että äänikirjat, mitä vittua?
Tiedä nyt siitä, ovatko yliarvostettuja. Arvostaako niitä edes joku? Iltasatuja bluetooth-sukupolven aikuisille. Mie kuitenkin haluan kirjan. En äänikirjaa, en jotain digikirjaa vaan oikean, paperille painetun. Jo kirjan tuntu käsissä on jotain, mitä ei voi korvata. Olen lukenut kirjoja 43 vuotta ja aion lukea kunnes kuolen, en sotkeudu korvikkeisiin.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Äänikirjat. Varmasti kivoja lukutaidottomille.

Lapsilla ainakin. Aikuisista varmaan näkövammaiset arvostaa näitä ja jotkut saattaa vaikka lenkkeillessä kuunnella mieluummin kirjaa kuin vaikka musiikkia, luonnonääniä tai omia ajatuksiaan.

Ei siinä, että olisin koskaan itse kuunnellut mitään äänikirjaa...
 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Juu, nämä ei kyllä avaudu. Itselleni jo pehmeäkantiset pokkaritkin ovat siinä kintaalla. Mutta että äänikirjat, mitä vittua?
Äänikirjoista samaa mieltä. Kovakantiset kirjat toki hienoja ja sivistyneemmän näköisiä hyllyssä kuin pokkarit, mutta itse tykkään lukea sängyssä ennen nukkumaanmenoa, niin tähän tarkoitukseen pokkarit on paljon sopivampia. Ja reissuun myös kätevämpiä ottaa mukaan. Ja ovat halvempiakin. Tämähän menisi asia joka avautui minulle-ketjuun, minä olen näköjään pokkarimies.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Äänikirjoista samaa mieltä. Kovakantiset kirjat toki hienoja ja sivistyneemmän näköisiä hyllyssä kuin pokkarit, mutta itse tykkään lukea sängyssä ennen nukkumaanmenoa, niin tähän tarkoitukseen pokkarit on paljon sopivampia. Ja reissuun myös kätevämpiä ottaa mukaan. Ja ovat halvempiakin. Tämähän menisi asia joka avautui minulle-ketjuun, minä olen näköjään pokkarimies.
Mulle on se ja sama kuinka kovat kannet, sisältö kuitenkin ratkaisee. Usein jos omaan hyllyyn ostan kirjan, ja kaupassa on vierekkäin kovakantinen kahdellakympillä ja pokkari 7,90 niin ostan pokkarin. Siitä kaksikymppisestä jää sitten rahaa jolla voi ostaa vaikka toisen pokkarin. Tai viinapullon.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Äänikirjat. Varmasti kivoja lukutaidottomille.

Luen joka yö tuntikaupalla. Ensin esinekirjaa, sitten kun silmä alkaa luppasta, niin kuuntelen äänikirjaa ja nukahdan siihen luurit korvilla. Hämmästyttäviä unosia tulee nähtyä. Antony Beevorin Toinen maailmansota osa 2 nyt menossa Nextorysta.

Ennen minäkin pidin äänikirjoja kuuntelematta paskoina.
 

teppana

Jäsen
iPhonet ovat yliarvostettuja. Meinasin sanoa Applen tuotteet, mutta tietokoneiden puolelta en osaa asiasta niin sanoa ja sieltä taitaa joillekin ammattiryhmille löytyä tarpeellisia ominaisuuksia. iPhonet taas ovat vain ylihintaisia puhelimia keskinkertaisilla ominaisuuksilla, mutta kysyntä on kovaa.

Lienee iPhone saman hintainen kilpailijoiden vastaavien luurien kanssa. Itselläni ei iphonea ole, mutta niiden dissaaminen on yliarvostettua.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
James Bond leffat nykyisyydessään. Sitten viininmaistajaiset on kohtuu turhaa leikkimistä kun leikitään hienostoo.
 

penalalli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK, Leeds United
Lapsilla ainakin. Aikuisista varmaan näkövammaiset arvostaa näitä ja jotkut saattaa vaikka lenkkeillessä kuunnella mieluummin kirjaa kuin vaikka musiikkia, luonnonääniä tai omia ajatuksiaan.

Ei siinä, että olisin koskaan itse kuunnellut mitään äänikirjaa...
Kun ajaa vaikka autolla Ouluun ja kohta takaisin, on Jukka-Pekka Palon lukema äänikirja oivallinen valinta.
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Oasiksen Morning Glory hypetettiin parhaaksi brittilevyksi sitten Abbey Roadin. No eipä ollut, väsynyttä renkutusta lähinnä. Sata parempaa voisin luetella tosta vaan. Suomessa joku Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta myi kuin näkkileipä, mutta on jälkikäteen katseltuna sitä ihan viimeistä lehmänkakkalevyä lukuun ottamatta bändin huonoin ja ideattomin.

Niin, ainakin Definitely Maybe on parempi kuin Morning Glory, sekä Kaksoisolento ja Verta, pornoa ja propagandaa ovat parempia kuin Hyvää yötä ja huomenta. Tai, makuasioitahan kai nämä...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös