Re: Joopa, joo
Viestin lähetti krobbe
.Jos jollakulla on kokemuksia kummilapsitoiminnasta, kertokaa ihmeessä.
Kokemusta on; Tosin en aivan osaa samaistua täällä vallalla olevaan ultra-kyyniseen ilmapiiriin. Kommentit nimittäin muistuttavat niin paljon kuuluisaa Veijo-Esson baarin filosofiaa; verot alas ja yhteiskunnan tarjoamat palvelut paremmaksi... Ts. jotenkin tuntuu huvittavalta lukea kommentteja, että avustusta järjestävälle organisaatiolle ei saisi jäädä työstä mitään, mutta samalla valitellaan sitä, kuinka apu perillä menee vääriin taskuihin. Silloin ne ainakin menevät, jos homma jätetään ilman avunantajan kontrollia ja valvontaa...
Mutta itse kummilapsitoiminnasta; minä en osannut oikein samaistua tuohon - sinänsä hauskaan - sarkastiseen pakinaasi koska omalla kohdallani lähtökohdat auttamiselle ovat olleet toisenlaiset. Ts en tee sitä 'vaimentaakseni' huonoa omaatuntoa tjsp... Teen sen, koska mielestäni on upeaa, että minun kohtuullisen vaatimattomalla avustuksella eräs motivoitunut ja lahjakas lapsi saa koulutuksen puolesta aivan toisenlaiset lähtökohdat elämälleen, kuin mitä hänen vanhemmillaan olisi ollut mahdollista tarjota. Minun (ehkä naiivi) uskoni nimittäin on, että diplomi-insinöörin koulutus on hyödyllisempi kuin kengänkiillottajan, paitsi avunsaajalle, myös kohdemaalle yleisesti pitkässä juoksussa.
Mielestäni koulutus on (katastrofiapu poislukien) parasta apua/kehitysyhteistyötä jota voi tarjota, koska se ei passivoi avun kohdetta, ja saatu tietotaito hyödyttää kohdemaata yleisemminkin. Tämän vuoksi koen esimerkiksi kummilapsen koulutuskustannuksiin osallistumisen oikein mielekkääksi, varsinkin jos vaihtoehtona olisi em. kenkien kiillotus kadulla.
Mutta ei toki ongelmatonta ole kummilapsitoimintakaan: Omalla kohdallani avun saannin kohde on tuttavaperhe, jolloin tiedän, kuinka homma sujuu. Olen kuullut (joissakin maissa), että valitettavan usein kummilapsi on tyttö, mutta apu kohdistuu perheen poikaan, koska se on perheen vanhemmille parempi ratkaisu (tyttöhän 'jättää' naimisiin mentyään perheensä ja siirtyy miehensä sukuun, eikä hänestä näin ollen ole apua vanhempien elätyksessä. Eli jälleen kerran; avustusorganisaatio, jolla on kokemusta ja pätevä kontrollointi, on luotettavampi, mutta toki kustannuksia tämän luotettavuuden ylläpitoon menee itse avustuksesta.
Muutama yleisperiaate avustamiseen:
- Matkoilla ollessasi; kerjäläisyyttä ei yleensä ottaen kannata tukea, koska se passivoittaa avunsaajaa. Tietenkään tämäkään sääntö ei ole ehdoton, mutta kannattaa ainakin hiukan katsoa, että ketkä ovat sellaisia kerjäläisiä, joille paikallisetkin antavat rahaa. Tähän kerjäläisyysteemaan olisi kerrottavana groteskeja esimerkkejä, mutta antaa olla tällä kertaa...
- Isot avustusjärjestöt, punainen risti jne.. ovat kohtuullisen turvallisia avustuskohteita sen suhteen, että annetulla avulla oikeasti saadaan jotain aikaankin oikeissa kohteissa. Byrokraattiset kustannukset voivat toki olla kohtuullisen suuret.
- Kannattaa suosia avustusjärjestöä, jolla on substanssiosaaminen hallussa, olipa se sitten teknistä osaamista tai/ja esimerkiksi kohdemaan tuntemista. Olen ollut seuraamasta läheltä, kuinka todella pelkkää hyvää tarkoittava organisaatio (täysin vapaaehtoistyöhön perustuva toiminta täällä päässä) hukkasi paljon resursseja sillä, että he luottivat liikaa paikalliseen kumppaniinsa, koska heillä ei ollut resursseja eikä osaamista hallinnoida projektia .
- Monet kristilliset lähetysjärjestöt tekevät todella pyyteetöntä työtä pienellä palkalla ja olosuhteissa, jonne tavallisella mukavuudenhalulla varustettu länsimainen sohvaperuna ei olisi ikinä valmis menemään, kuin korkeintaan eksoottiselle extreme-lomalle. Toinen asia on tietenkin, haluaako siinä sivussa tukea länsimaisen uskontokäsityksen leviämistä. Kukin päättäköön tämän omalla kohdallaan itse.
Mutta tässä muutamia kommentteja Krobben esittämään kysymykseen.