Rupesi vituttamaan naapurin pikkusälli. Satuttiin alle 2v. tyttäreni kanssa samaan aikaan pojan kanssa pyöräkellariin ja tyttäreni sanoi iloisesti "Moi!". Poika ei sanonut mitään, eikä edes fyysisesti reagoinut mitenkään. Ajattelin, että ei varmaankaan kuullut ja annoin asian olla. Poika sai pyöränsä klitsusta ja mä venasin, että pääsen ottamaan rattaat sieltä itse. Tyttäreni sanoi uudestaan kirkkaalla ja iloisella äänellä "Moi!". Eikä vieläkään mitään reaktiota pojalta. Tässä vaiheessa mä todella ystävällisesti sanoin, että voisit varmaan tervehtiä pientä ihmistä, kun noin iloisesti sua tervehtii. Eikä mitään. Ei vittu yhtään mitään. Se kundi ei sanonut mulle mitään, eikä edes ilme värähtänyt, käänsi vaan pään pois.
Mikä vittu ihmisiä vaivaa? Me ollaan asuttu tässä talossa vajaat 2v. ja kertaakaan se pikkujannu ei ole meitä tervehtinyt. Isänsäkin on alkanut vasta nyt tervehtiä, mutta lapset nyt on yleensä vähän välittömämpiä ja avoimempia. Ikää tällä pojalla on n. 10v., joten kyllä tuon ikäisellä pitäisi olla jo jonkinlaiset a) käytöstavat ja b) empatiakykyä pientä ihmistä kohtaan. Mulle on se ja sama, moikkaako mua, mutta kyllä mun lapsia pitäisi tervehtiä, jos pienet tekee sen ensin.
Tällä pojalla ei kyllä taida olla ihan kaikki asiat kohdallaan muutenkaan. Olen nähnyt sen näiden vajaan kahden vuoden aikana ehkä kymmenen kertaa jonkun kaverin kanssa. Muuten se on aina yksin. Varmaan on koulukiusattu tai jotain, mutta sitä suuremmalla syyllä voisi kuvitella, että hän ymmärtäisi, miltä tuntuu olla toiselle ihmiselle ilmaa...
Onneksi tervehtinyt lapseni oli nuorimmaiseni, eikä ymmärrä tilanteen ärsyttävyyttä. Tuskin siis jää traumoja. Isommalle olisikin jo joutunut selittämään, miksi poika ei tervehtinyt takaisin ja varmasti olisi tullut paha mieli. Mutta siltikin vituttaa mokoma moukka.