Pienoinen ketutus päällänsä.
Tänään erään tentin jälkeen olimme sopineet matematiikan opettajan kanssa, että hän palauttaa jo aikaisemmin (tiistaina) olleen matikan tentin aamuisen tentin jälkeen.
Jo heti tentin jälkeen tiesin, että minimitavoite (arvosanaksi vitonen) tästäkin kurssista on täytetty, mutta tämä jälkimmäinen tentti vituttaa niin prkleesti paperin palautuksen jälkeen.
Pisteeni olivat 28½ pistettä 30 eli ihan hyvä suoritus ja taisi jopa olla ryhmämme parhaat pisteet. Mutta se asia, mikä tässä hatuttaa, on tapa, millä tuon puolitoista pistettä onnistuin sössimään. Puolikas piste rokotettiin siitä, että vastauksessa oli yksiköstä jäänyt puuttumaan yksi kirjain (jos kilowatin kerrotaan ajalla, eiköhän tällöin kyseessä ole kilowattitunti). Piste taas meni siitä, että eräässä tehtävässä en tajunnut ottaa huomioon erään kappaleen tilavuutta laskiessa kappaleen päädyn olleen kolmio, joten päädyn pinta-alaa laskiessa kahdella jakaminen oli jäänyt unholaan. Tentin vaikeimman laskun ratkaisu oli muuten täysin oikein ja mitä muilta matikassa hyvin pärjänneiltä luokkatovereiltani kyselin, eivät he olleet saaneet laskuun oikeastaan päätä ei häntää. Vitutusta lisää vielä se, että tämän jälkimmäisen virheen tajusin vielä kaiken lisäksi juuri, kun olin tentin jälkeen astunut luokasta ulos tentin jälkeen.
Olo on siis kuta kuinkin kuin sadan metrin juoksijalla, joka on juuri sivunnut maailman ennätystä. Harmikseen vain kilpaveli on alittanut tämän ajan sadasosalla.
Mieli tekisi lukuvuoden kunniaksi riipasta pienoiset kännit terassikelien ollessa, mitä parhaimmat ja lätkän MM-kisojenkin startatessa. Ainoa este on vain, että työt alkavat parin tunnin päästä ja huomenna on vielä kaiken lisäksi aamuvuoro edessä.