En varmasti ole ainoa tässä maassa, jonka mielenterveyttä tämä keskikesän "riemujuhla" koettelee. On masentavaa huomata, miten yksin on kaiken keskellä, kun tuttu ja turvallinen arki hetkeksi kaikkoaa ympäriltä.
Onhan juhannuksessa oma vitutuksensa ja lieveilmiönsä, mutta eipä kai toivottavasti sentään ihan mielenterveys ole koetuksella, jos kaupat, leffateatterit yms. ovat pari päivää kiinni? Siinähän se juhannuksen vaikutus suurimmaksi osaksi onkin. Lievää vitutusta ja harmitusta näiden asioiden takia, mutta siinäpä se. Kaupasta vain ruokaa jääkaappiin ja muutama leffa pyörimään, niin siinähän se juhannus menee. Sunnuntaina pääsee jo esim. leffateatteriin ja kaupatkin ovat taas auki.
Minä vietän tämänkin juhannuksen perinteisesti eli yksinäni ja kotonani neljän seinän sisällä vailla minkäänlaisia ihmiskontakteja, ellei Jatkisen supertripla-ketjun tilanneseurantaa lasketa. Ryyppääminen ryyppäämisen vuoksi ei kiinnosta, ei varsinkaan silloin kun kalenterin mukaan "pitäisi" ryypätä. Rymyäminen ja örveltäminen ei myöskään kiinnosta, ja sitähän suuri osa mökkijuhannuksista on. On niitäkin nähty.
Ystäväpiiri on alun perinkin varsin suppea, ja moni kaveri on tällä hetkellä joko eri kaupungeissa tai eri maissa, joten eipä tässä mitään possea kerättäisi muutenkaan. Lisäksi ystäväpiirissä valtaosa vähät välittää juhannuksesta.
Eräs terveydenhuoltoalalla toimiva kaverini varmisti jo etukäteen, että hänellä on koko juhannus putkeen töitä, nimen omaan vielä yövuoroja ja siihen päälle ylitöinä päivä/iltavuoroja. Ekstrarahaa kertyy mukavasti. Oivallinen metodi sinänsä, jos/kun juhannus ei kiinnosta tai merkitse mitään.
Kaupunkijuhannuksessa on kyllä sikäli puolensa, että hyvien ilmojen vallitessa on kerrankin miellyttävä mennä esimerkiksi Turun keskustaan ja jokirantaan käymään, kun ketään ei ole missään ja kaupunki on autio. Urbaani maisema kun näyttää aina mukavammalta ilman ihmisiä.
Se kyllä vituttaa, että ensi viikolla on vielä töitä muutama päivä, mutta vitutusta lieventää sen jälkeen koittava neljän viikon kesäloma.