Joskus kaudesta irti päästäminen on helpompaa, joskus vaikeampaa. Pari vuotta takaperin suht vaivatonta ja kausihan olikin ohi heti kättelyssä. Kauden päättyminen kuin seinään playoff-sarjassa jättää joinain vuosina hetkittäisen tyhjyyden tunteen, mutta on kuitenkin armelias tapa lopettaa.
Nyt on sitten roikuttu tappioputken mutta runsaan jäljellä olevan pelimäärän myötä löysässä hirressä. Kauteen on liittynyt paljon toiveikkuutta, latausta, mahdollisuuksia. Josko nyt lähtis-freshejä startteja pitkin kautta. Ja ei vittu oo lähtenyt. Kohtuullista, tasapaksua, romahduksia, nöyryytyksiä, ja nyt tällä viikolla kaikki vitun marginaalitkin kääntyy vastaan. Tai ei vaan kylmäpäisyys/tylyys-taso riitä pelejä ratkomaan.
Joo. Odotus-pettymys-turhautumispaineita. Paljon jää piippuun ens kautta ajatellen. Vielä yhdeksän matsia kalenterissa. Ei varmaan tuu tsekattua enää kuin tulokset, en näe näillä runkosarjan lopun kierroksilla kovin suurta painoarvoa, edes yksilöiden tarkkailuun. Jos Lukko-pelit vielä kattois, vaikka niinköhän niissäkin lataus laskee kun kausi sanoo niks, naks. Ei välttämättä.