Tätä olette Sekeran kanssa toistaneet väsymiseen saakka. Olen perustelut mielestäni hyvin selkeästi esittänyt. Pelaajan tasoa ja merkitystä joukkueella ei voidan arvioida yksinkertaisesti yhden vaisumman kauden perusteella - kyllä siihen on mukaan otettava pidempi ajanjakso.
Et ole vaan olet yrittänyt kierrellä kysymystä miten milloinkin. Jos sinä valitset joukkueeseesi pelaajien tiettyihin rooleihin niin millä perusteella sen teet? Entä jos sinulla olisi "Ville Nieminen" niin otatko hänet johonkin tiettyyn rooliin, vai ainoastaan mukaan joukkueeseen sillä periaatteella että katsotaan nyt mitä tapahtuu?
Niemisen "osaamistason" tietävät täällä kaikki eikä siitä ole koskaan ollut kysymyskään, niin kuin jokainen ajatteleva ihminen tietää.
Kysehän on puhtaasti siitä miten valmentaja joukkueensa rakentaa, ja millaiseen pelitapaan sen halutaan sopeutuvan. Mitä tekee ykkönen, mitä tekee kakkonen jne. Jos pelaajaa on ajateltu "ykköskoriin" eikä hän pysty sillä tasolla pelaamaan niin tiputetaanko alempiin kenttiin ja onko hän sellainen pelaaja, että pystyy taas niiden ketjujen rooleihin.
Jos ajattelet Rautakorven lähestymistä jossa korostetaan koko ajan pelinopeutta, niin kiekolla kuin jalalla, sekä hyökkäys- että puolustuspelissä niin mihin asetat tämän kauden Ville Niemisen siinä pelitavassa?
Jos vertaat sitä vaikka tähän sinun "heh"-Henrik Haapalaan niin miten pelaajat eroavat profiililtaan jos ajatellaan, että heidän paikkansa olisi kolmos- tai nelosketjussa, pääosin puolustavassa roolissa?
Tai, jos Nieminen laitetaan tulosyksikköön hyökkäävään rooliin, niin kenen tilalle ja kenen kanssa? Riittääkö pelinopeus Järvisten kanssa, entä jos peluutetaan ykkösessä niin kuka pois? Erkinjuntti, Voutilainen vai Kuusela?
Tästä olen täysin eri mieltä. Ei kapteenin ole ikinä tarvinnut olla aivan joukkueen parhaimmistoa. Minä en muuten usko, että Villen hieman vaisumpi kausi olisi joukkueen, siis jos pelaajilta kysytään, mielestä ollut mikään ongelma tuon kapteenin aseman kannalta. Ville sitä paitsi juuri näytti sitä esimerkkiä - ratkaisevissa pudotuspeleissä.
Minusta täytyy olla ja usein hän onkin. Etenkin pelillisen esimerkin antajana on jo pakko olla, kuten Ville oli vuosi takaperin. Ero tähän kauteen oli silmiinpistävä ja suorastaan raju.
Nieminen oli loppukaudesta valitettavasti vain roolipelaaja, vahva maalineduspelaaja ja säntillinen puolustuspelissä. Se on silti todella kaukana siitä mitä odotettiin ja vuotta aiemmin nähtiin. Siihen ei auta isossa kuvassa edes muutama voittomaali playoffeissa, koska nyt pitää ajatella taas sitä mitä on odotettavissa ensi kaudelta NYKYISELLÄ kehityskäyrällä ja TÄSSÄ organisaatiossa.
Kapteenin asemasta tässä Tapparassa en spekuloi mitään, kun en sitä tiedä. Mutta kuten todettua, kaikki jotka ovat joukkuelajeja pelanneet tietävät mitä tapahtuu, jos kapteeni alkaa lipsua pelitavasta tai tehdä joukkueen kannalta tyhmiä ratkaisuja.
Heh, eri mieltä edelleen. Minä en usko, että tämä on ollut oikeasti ongelma, joukkueen kannalta. Järvisen ketju pelasi eri roolissa kuin Ville, siksi näen heidät suurempana vastuullisena finaalisarjan hyökkäystehoista. Aivan selkeä asia jota et halua ymmärtää.
Valitettavasti tämä ei ole sinun uskostasi kiinni, vaan osoitettavissa suoraan jäältä ja videolta. Miksi muuten uskot, että hän oli nelosketjussa ja jopa villassa välillä? Kova väite toki sinulta, jos sanot, että se johtuu vain Rautakorven henkilökohtaisista antipatioista, mutta sinähän sen kanssa elät.
En tiedä, mitä kieltä käytät, mutta suomen kielessä syyn ja seurauksen käsitettä käytetään täsmälleen päinvastoin kuin niitä itse käytät. Syy tai syyt saavat aikaan seurauksen - ei toisin päin.
Järvisen ketjun vaisuus oli ihan kiistatta yksi merkittävimmistä syistä finaalisarjan tappioon - haluat myöntää sitä tai et. Sen tietävät "Järviset" itsekin, vuorenvarmasti. Ei kuitenkaan mitään pois heiltä kokonaisuutena hyvästä kaudesta.
Hienoa semantiikkaa mutta aina on syy ja sillä seuraus. Sinä sanot, että Järvisen ketjun pelaaminen on syy johonkin ja minä taas väitän, että se on seurausta jostain. No, sinun väitteesi on, että tuo ketju oli syyllinen (tai suurimpia sellaisia) finaalitappioon, minä olen eri mieltä.
Minä näen, että heidän vaisuutensa johtui muista asioista.
Se on edelleen fakta, että mestaruus ratkesi maalin erolla joten minusta logiikkasi tässä asiassa on typerä ja suorastaan naurettava. Syytät yhtä ketjua siitä, että Tappara hävisi seitsemännen pelin jatkoajalla 0-1. No, muut tehköön omat johtopäätöksensä.
Heh, minä kun olen havaitseminani samaa toisinpäin. Jo ensimmäisessä minulle osoittamassasi viestissä taisit haukkua pelleksi. Mutta sitä se teettää kun esiintyy järjen lipunkantajana tunteilijoita vastaan.
Tiukka provo taas mutta varmasti tiedät miksi niin tein. Peilistä se vika löytyy taas.
Perustelut olen esittänyt. Ensinnäkään en usko, että Villen vähän vaisumpi kausi johtuu pysyvästä tason laskusta. Ei, muistaen hienon toissa kauden, yksi vuosi on siihen liian lyhyt aika. Villen merkitys joukkueen sytyttäjänä on oleellinen ja ratkaisupotentiaali edelleen olemassa. Sehän nähtiin tärkeissä paikoissa. Viittaan edelleen toissa kautta edeltävään ulkomaan kauteen ja sen vaisuuteen.
Niin ja minusta ne ovat naiiveja. Ville merkitys ei ollut tänä vuonna oleellinen, lukuunottamatta noita muutamaa matsia, sitä edellisellä kaudella se oli.
Se, että sinä et USKO tason laskuun ei merkitse yhtään mitään. Se nähdään aikanaan, että oliko tämä virheliike vai ei. Tämänhetkisten näyttöjen perusteella pidän ratkaisua täysin oikeana.
Jos mielestäsi Tapparan johto toimi väärin niin siitä vain esittämään sinne faktat, minä vuorostani pidän naurettavana, että nimimerkit neuvovat täällä yhtä Suomen menestyneintä valmentajaa ja pitkäaikaista seurajohtajaa (sekä ex-huippupelaajaa) siinä miten pelaajia tulee arvioida.
Juuri näin. Huippu-urheilussakin on muitakin arvoja kuin menestys - tai pitäisi olla. On myös monet kerrat nähty, että pelkällä kliinisellä menestyksen hakemisella ei sitä lopultakaan saada. Ja mitä arvoa sellaisella edes on? Sitä miettii esimerkiksi eurooppalaisten jalkapallon seurajoukkueiden toimintaa seuratessa. Myös matka on minusta tärkeä. Toki realiteetit siellä puolella ovat sitten vielä ihan toisenlaiset kuin kotimaassa, mutta ehkä siksi sympatiseeraankin Arsene Wengerin tapaa toimia. Sillä saavutettiinkin jotain, vaikka viime vuodet ovat olleet hiljaisempia.
Huippu-urheilussa haetaan menestystä koko ajan, jokainen seura hakee vuodesta toiseen. Seuraromantiikka on juuri sitä, romantiikkaa. Seuraa ei kuitenkaan johdeta romantiikalla vaan todellakin sillä kylmällä järjellä, etenkin osakeyhtiömuotoista sellaista. Romantiikalla johtaminen on tuhoisaa (terveiset Tampereen Ilveksestä) niin kuin luulisi keskusteluun osallistuvien ymmärtävän. Käsittämätöntä, että 90-luvun Tapparaa seuranneet edes viitsivät väittää mitään muuta.
Ja Suomessa on tyly fakta, että menestys on se joka kansan tuo halliin, ei seuraromantiikka. Sen tietää jokainen huippu-urheilua seuraava.
Tietysti jos haluat Arsene Wengerin tapaisen dogmaatikon johtamaan seuraa niin se on sinun asiasi. Minusta Sir Alex Fergusonin tapa oli paljon parempi. Wenger jäi oman dogmansa vangiksi eikä ole päässyt siitä ikinä irti, samalla kun Arsenal on tippunut isojen poikien kyydistä Englannissa.