Se itseäni tässä koko ajan eniten huolestuttanut seikka on tämä: "...myös Kiovan poliittisessa johdossa ainakin yksityiskeskusteluissa myönnetään, on että vallattujen alueiden nykyasukkaat eivät kannata Ukrainan hallintoa. Vuoden 2014 jälkeen alueilla ei ole juurikaan enää Ukraina-mielisiä, toisin kuten nähtiin Hersonissa Ukrainan vallattua sen takaisin. Sen sijaan pelätään Venäjä-mielisten vastarintaa, jos Ukraina ottaa alueet takaisin itselleen."
Jos Venäjä on onnistunut venäläistämään väestön, niin alueiden takaisinvaltaus tulee olemaan pitkän ja kovan työn takana. Siinä voidaan tarvia vähän poikkeuksellisempia keinoja, esimerkiksi jonkinlainen pattitilanne ja luotto siihen, että Venäjä murenee taloudellisesti joka tapauksessa. Sodan alkumetreillä Zelenskyi ehdotti jotain sellaista 15 vuoden aselepoa Krimille, jonka aikana neuvoteltaisiin asiasta. Ehkä se jossain vaiheessa vedetään uudestaan naftaliinista, kunhan Venäjä on pehmennyt tarpeeksi ja uhka menettää Krim on tarpeeksi iso.
Tästähän oli kesällä aiemmin keskustelua kun eri lähteistä saatu info kertoi siihen suuntaan, että 2014 vallatuilta alueilta Ukrainan hallintoa kannattavat oli savustettu vapaaehtoiseen lähtöön tai tapettu tai muulla tavalla hiljennetty. Tilanne on vaikea, sillä Ukrainan johto on sitoutunut ajamaan vihollisen vuoden 2013 rajojen taakse ja se on 100 % ymmärrettävää.
Krimin ja Donbasin takaisinvaltaus tai sellaisen yritys voi Economistin kirjoituksen mukaan nostaa pelkoa lännessä. Sotilaallinen yritys alueiden takaisinvaltaamiseksi voisi eskaloida sotaa entisestään jopa ydinaseiden käyttämiseen.
Tästä varmasti keskustellaan Ukrainan, USA:n, Saksan ja Ranskan välillä. Mitä Ukraina tekee itselleen vihollisalueeksi muodostuneella Donbasilla? Krimistä en ihan usko näkemystä etteikö siellä ole Ukrainan kannatusta mainittavassa määrin, mutta Donbas on ehkä eri asia reippaan enemmistön osalta. Tämä sitoumuksetta ja The Economistin kirjoitukseen viitaten.
Ukraina päättäköön ja päätös kiinnostaa asetoimittajia ja Ukrainaa tukevia paljon.