Minusta kaikkinensa on mielenkiintoista miten ihminen uskoo vakaasti sosiaalisiin konstruktioihinsa. Esim. Kun YK vetosi, että Libyassa pitäisi noudattaa ihmisoikeuksia, niin lauseessa ei oikeasti ole mitään muuta kuin ilmaa. Yk, Libya ja ihmisoikeudet ovat olemassa vain käsitteinä, ihmisten mielissä ja korkeintaan paperilla. Silti uskomme näihin sinällään kuvitteellisiin asioihin hyvinkin syvästi, jopa niin paljon että joku uskoo olevansa töissä YK:lla ja joku uskoo puolustavansa ihmisoikeuksia. Summasummarum asiat eivät ole niin kuin ne ovat, ne ovat niin kuin luulemme niiden olevan.
Miten tämä liittyy yhtään mihinkään? YK:n päätöslauselmilla on periaatteellinen funktio. Kyllä jokainen ymmärtää, miksi YK:lla ei ole käytännön keinoja puuttua jokaiseen maailman kriisiin.
Pitkä aoasinsilta, kaikki ihmisen rakentamat ajatusinstituutiot eivät ole tällä tasolla uskottavia. Esim. edellä lainatussa osassa puhutaan siitä, että ravinnoksi joutuminen aiheuttaisi kärsimystä, ja että sitä kärsimystä kannattaa minimoida. Siinä on jo sellainen konstruktio, joka evoluution valossa vaikuttaa kovin oudolta ja todellisuudesta vieraalta. Siis vielä voi ajatella, että yksittäisen eliön kannalta ruuaksi jääminen on ikävähköä, mutta onko siihen liittyvä hetkellinen aistimus nyt sitten ihan sellaista kärsimystä, että moista pitäisi varoa? Emme ole voineet valita syntymäämme, mutta elämään kuuluu elonjäämisen kamppailu. Sen kieltämisestä ei seuraa mitään hyvää. Evoluution kannalta on oleellista, että elonjäämisen kilpailu kehittää lajeja. Sitä pitäisi ennemmin edistää kuin karsia. Eli koko kärsimys-retoriikka on hyvin pettävällä perustalla. Tämä on itseasissa malliesimerkki miten rakennetaan moraalikoodistoa, jonka väitetään ei ainoastaan oikeuttavan toiminnan, vaan myös velvoittanvan siihen. Enkä sano, että tässä olisi mitään erityisen pahaa tai erikoista. Mutta moraali on aina suhteellista ja omaan käyttöön rakennettua, ja se joustaa aina kun on tarpeen. Pidä sitä nyt sitten elämän ohjeena.
No ensiksikin on todettava, että moraaliset kysymykset eivät ole mitään mielipideasioita. Tämä on ihan peruskauraa filosofian alalla.
Tuota eloonjäämiskamppailua en oikein tavoita. Kuka sitä käy? Ihmiset ostavat kaupasta tuotteita, jotka ovat joko kasvi- tai eläinperäisiä. Kummallakin ruokavaliolla saa täytettyä ravintoainetarpeensa. Tuotteilla on kuitenkin merkittäviä eroja siinä mielessä, aiheuttavatko ne negatiivisia vaikutuksia ympäristölle ja eläimille. Tämän vuoksi tuo kaupassa tehty ostopäätös on ihan keskeinen valintatilanne.
Nuo evoluutioargumentit ovat epäoleellisia. Emme elä enää tilanteessa, jossa vaihtoehdot ovat joko liha tai proteiiniköyhä ruokavalio. Ihminen tarvitsee laadukkaita proteiineja, mutta niitä on saatavilla niin kasvi- kuin eläinperäisinäkin. Luontovetoomuksilla pelaa samaan pussiin kuin kaikenlaiset rokotekriittiset, lääkevastaiset ja salaliittoteorioihin uskovat hörhöt.
Näin ollen voidaan myös todeta, että esimerkiksi kasvissyöjien harrastama raakaruokailu on paitsi evoluution, myös ympäristön kannalta haitallinen ilmiö. Tarvittavan kalorimäärän saadakseen tulee syödä enemmän, ja täten kuormittaa ympäristöä enemmän.
Tämä on aika epätarkka lopputulema, kun otetaan huomioon, että sekasyöjänkin ympäristölle aiheuttama kuorma on luokkaa kymmenkertainen. Marginaaliset imeytymiserot eivät juurikaan vaakakupissa paina.
Toki raakaruokailu on varsin hyödytöntä näpertelyä, jossa on paljon epätieteellisiä elementtejä mukana.
En syö ravintolisiä. Saan kaiken tarpeellisem ruoasta. En syö tehotuotettua lihaa. Ainoastaan luomu/vapaata kaupasta. Yleensä riistaa tai kalaa ja usein vielä itseni jahtaamana hankittuna. Se on kanssa jännä, kun vegaanit niin usein huutavat tuon tehotuitannon perään. Toki moni lihansyöjä tulisi katsoa peiliin ja miettiä sitä lihatuotteen alkuperää. Broileria en enää syö, kun olen kerran nähnyt eräällä tilalla toimintaa mikä avasi silmäni. Varsinkin munissa on hyvin tärkeää tietää miltä tilalta munat tulevat.
Yksilön tasolla voi olla, että ravintolisille ei ole pakottavaa tarvetta. Suomen olosuhteissa koko väestölle kuitenkin suositellaan D-vitamiinilisää kesäkuukausia lukuun ottamatta, ja henk.koht pidän melkoisena typeryytenä olla noudattamatta tuota suositusta. En näe myöskään suurta eroa siinä, tankkaako sitä D-vitamiinia purkista vai tuotteista, joita on rikastettu valmistusvaiheessa D-vitamiinilla tai B12-vitamiinilla.
Hyvä sinun kannaltasi, jos suosit eettisempää lihaa. Suuressa kuvassa kaltaisesi ovat kuitenkin pieni vähemmistö niiden rinnalla, jotka ostavat halvinta marinadibroiskua tai sika-nautaa.