Ruokavalion ympäristövaikutuksista tietoisuus on kovasti lisääntynyt ja tämä on toki positiivista. Omiinkin ruokailuvalintoihini vaikuttaa tietoisuus hiilijalanjäljestä. Silti väitän, että ruokavalio on nimenomaan suomalaisilla jopa ylikorostuneessa asemassa julkisessa keskustelussa. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä ruoka muodostaa ainoastaan 18% joka ei ole mitenkään mahdottomasti verrattuna liikenteeseen ja matkailuun (29%) ja muuhun kulutukseen (33%).
On helppo todeta ruuan olevan vain "tottumus", mutta vielä enemmän sitä on matkustaminen. Tietenkään nämä eivät ole toisiaan poissulkevia tekijöitä, ja ympäristöystävällisesti ruokaileva joka ei lennä tuottaa vähemmän päästöjä kuin lihansyöjä joka ei lennä. Jossain kohtaa herää kuitenkin kysymys mitä ihmisillä on lupa vaatia toisiltaan erityisesti kun osa ihmisistä kokee voimakkaasti yhden päästölähteen olevan "välttämätöntä" mutta toisen "turhaa itsekkyyttä". Matkailu vs. ruoka on usein tällainen tekijä ja ainakin minulla on kokemusta keskusteluista joissa yhtäältä on vaadittu lihansyönnistä luopumista mutta pidetty matkailua "ihan eri asiana" ja jotenkin ihmiselle välttämättömänä, mikä on tietenkin aivan pötyä.
Tein mielenkiinnosta Sitran hiilijalanjälkitestin, ja jopa vähän yllätyksekseni oma hiilijalanjälkeni oli testin mukaan 54% pienempi kuin keskivertosuomalaisella. Siis keskimääräinen kansalainen tuottaa päästöjä rapiat kaksi kertaa niin paljon kuin minä (testiin vastanneiden keskiavoon nähden päästöni olivat kolmasosan pienempiä). Ruokavalion osalta olin kuitenkin vain jonkin verran keskimääräistä parempi, mutta erot liikkumisessa ja asumisessa olivat melko musertavia ja jättivät ruokavalion sivurooliin. Vastasin koronaa edeltävän ajan matkustusluvuilla jotta matkustusrajoitukset ym. ei vääristäisi tuloksia.
Liikaan hyvänolontunteeseen ei tietysti ole varaa, sillä minunkin suomalaisittain vaatimatonta hiilijalanjälkeäni pitäisi tulevaisuudessa pystyä kutistamaan roimasti. Osa vähennyksistä tulee liikenteen ja asumisen enenevästä energiatehokkuudesta ja vähäpäästöisyydestä, mutta näiden ollessa minun tapauksessani jo verrattain hyvällä tasolla, on todettava että minun päästöissäni ruokavalio on nyt suhteessa suuremmassa asemassa kuin keskimääräisellä suomalaisella, ja siten huomion kiinnittäminen ravintoon on potentiaalinen tapa päästä tavoitteeseen. Veikkaan tästä kohtalaisen osan muodostuvan paremmista henkilökohtaisista valinnoista, joita olen jo pyrkinyt tekemään, ja vastaavan suuruisen osan tulevan ruoantuotannon päästövähennyksistä. Aika näyttää, mutta hyvähän näitä on toisinaan seurata edes suurinpiirtein kokonaisuuden tasolla CO2-ekvivalentteina kilomäärinä sen sijaan, että tyytyy omahyväisyyteen jonkun yksittäisen elämänvalintansa osalta.
Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki - Sitra
Suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki on laskenut noin seitsemän prosenttia vuodesta 2018 vuoteen 2023. Suunta on oikea, mutta ilmaston kannalta kestävän tason saavuttamiseen on vielä reilusti matkaa.
www.sitra.fi
On helppo todeta ruuan olevan vain "tottumus", mutta vielä enemmän sitä on matkustaminen. Tietenkään nämä eivät ole toisiaan poissulkevia tekijöitä, ja ympäristöystävällisesti ruokaileva joka ei lennä tuottaa vähemmän päästöjä kuin lihansyöjä joka ei lennä. Jossain kohtaa herää kuitenkin kysymys mitä ihmisillä on lupa vaatia toisiltaan erityisesti kun osa ihmisistä kokee voimakkaasti yhden päästölähteen olevan "välttämätöntä" mutta toisen "turhaa itsekkyyttä". Matkailu vs. ruoka on usein tällainen tekijä ja ainakin minulla on kokemusta keskusteluista joissa yhtäältä on vaadittu lihansyönnistä luopumista mutta pidetty matkailua "ihan eri asiana" ja jotenkin ihmiselle välttämättömänä, mikä on tietenkin aivan pötyä.
Tein mielenkiinnosta Sitran hiilijalanjälkitestin, ja jopa vähän yllätyksekseni oma hiilijalanjälkeni oli testin mukaan 54% pienempi kuin keskivertosuomalaisella. Siis keskimääräinen kansalainen tuottaa päästöjä rapiat kaksi kertaa niin paljon kuin minä (testiin vastanneiden keskiavoon nähden päästöni olivat kolmasosan pienempiä). Ruokavalion osalta olin kuitenkin vain jonkin verran keskimääräistä parempi, mutta erot liikkumisessa ja asumisessa olivat melko musertavia ja jättivät ruokavalion sivurooliin. Vastasin koronaa edeltävän ajan matkustusluvuilla jotta matkustusrajoitukset ym. ei vääristäisi tuloksia.
Liikaan hyvänolontunteeseen ei tietysti ole varaa, sillä minunkin suomalaisittain vaatimatonta hiilijalanjälkeäni pitäisi tulevaisuudessa pystyä kutistamaan roimasti. Osa vähennyksistä tulee liikenteen ja asumisen enenevästä energiatehokkuudesta ja vähäpäästöisyydestä, mutta näiden ollessa minun tapauksessani jo verrattain hyvällä tasolla, on todettava että minun päästöissäni ruokavalio on nyt suhteessa suuremmassa asemassa kuin keskimääräisellä suomalaisella, ja siten huomion kiinnittäminen ravintoon on potentiaalinen tapa päästä tavoitteeseen. Veikkaan tästä kohtalaisen osan muodostuvan paremmista henkilökohtaisista valinnoista, joita olen jo pyrkinyt tekemään, ja vastaavan suuruisen osan tulevan ruoantuotannon päästövähennyksistä. Aika näyttää, mutta hyvähän näitä on toisinaan seurata edes suurinpiirtein kokonaisuuden tasolla CO2-ekvivalentteina kilomäärinä sen sijaan, että tyytyy omahyväisyyteen jonkun yksittäisen elämänvalintansa osalta.
Tee uudistettu Elämäntapatesti!
Selvitä hiilijalanjälkesi uudistetulla elämäntapatestillä ja katso, miten juuri sinä voit säästää ilmastoa, rahaa ja aikaa. Mukana nyt sinulle sopivat vinkit ja suunnitelma kestävään arkeen!
elamantapatesti.sitra.fi