Wiesellike kirjoitti:
Chicago sai tietääkseni conditional pickin, jolla sitten varattiin vuoden 2007 draftissa toisella kierroksella Bill Sweatt.
Kiitos tiedosta. Sweatt tai Tanguay taitavat olla niitä mahdollisia pelaajia, joita tuolla varattiin.
Mutta sellainen peli sitten viime yönä. Ensimmäinen puolikas meni vielä ihan kohtalaisesti, toinen todella huonosti. Vancouver sai peliin hyvän startin, kun Rypien antoi painetta Hjalmarssonille Chicagon päässä ja tämä laukoi kiekon pleksin yli. Tuota seuranneessa ylivoimassa Salo laukoi Vancouverin avausmaalin. Samalla Salo kuitenkin myös loukkaantui ja Canucks joutui pelaamaan 55 minuuttia viidellä pakilla.
Vancouverin avausmaalin jälkeen O'Brien ja Rypien hoitivat fyysisen pelin hyvin, ja Canucks pääsi jälleen ylivoimalle Eagerin ja Burishin ottaessa Rypienin kanssa samaan aikaan jäähyt. Canucksin ylivoiman aikana Keith rikkoi vielä KesLORDia huitomalla. Edler ja Sundin sahasivat neliön toista puolta ja Edler teki uransa ensimmäisellä playoff-maalilla tilanteeksi 2-0, kun peliä oli pelattu alle seitsemän minuuttia.
Vancouverin 2-0 maalin jälkeen Kesler ja Sundin pääsivät 2-1 hyökkäykseen yrittämään kolmen maalin karkumatkaa, mutta tuloksetta. Hyvän tilanteen jälkeen Chicago vei odotetusti nälkäisempänä avauserän loppua, ja Vancouver joutui pelaamaan kaksi kertaa vajaalla, mutta joukkue kesti. Avauserä oli tuloksellisesti hyvä (vaikka yksi 2-1 hyökkäys tuhrittiinkin), ja erikoistilanteissa onnistuttiin hienosti.
Toisen erän alussa Vancouverilla oli toinen hyvä tilaisuus mennä kolmen maalin karkumatkalle tasakentin, kun Sedinit järjestivät O'Brienille erinomaisen maalipaikan neliön keskelle. Tilanne tuli kuitenkin väärälle miehelle, ja Chicago selvisi. Tuon jälkeen Seabrook joutui ottamaan kakkosen ja Canucks pääsi ylivoimalle. Ylivoiman paras tilanne tuli Burrowsille, joka pääsi puolittaiseen läpiajoon, mutta Habibulin selvitti tuonkin.
Tuohon Burrowsin paikkaan loppuivatkin sitten pelissä hyvät asiat. Noin pelin puolivälissä Luongo venytti vielä Eagerin kaukolaukaukseen komeasti mailallaan. Melkein heti tuon jälkeen Chicago sai Luongon eteen kovan maskin ja onnistui tekemään kavennuksen Sharpin toimesta. Tuosta hetken päästä vahvan pelin pelannut Byfuglien menetti tasapainonsa ohittaessaan Bieksaa.
Bieksa joutui kuitenkin jäähylle, Chicago sai paineen Canucksin päähän, jossa Mitchell laukoi kiekon huolimattomasti pleksin yli ja Chicago oli hetkessä kahden miehen ylivoimalla. Kun vielä kaiken lisäksi Keslerin maila meni rikki tilanteessa, niin Blackhawksin ylivoima oli periaatteessa viidellä kahta vastaan. Noin loistavaa tilannetta joukkue ei missannut, vaan teki tasoituksen.
Tasoitusmaalin jälkeen Steve Bernier pääsi yksin läpi ja hänellä oli erinomainen mahdollisuus katkaista Chicagon noste, mutta mies ei onnistunut. Tuon jälkeen Canucksin nelonen sai järjestettyä parilla hyvällä taklauksella jälleen ylivoiman tilanteessa, jossa Kane koukkasi hermostuksissaan Rypienia, ja Canucks sai näin uuden mahdollisuuden johtomaaliin.
Mason Raymondin tehtävänä oli laukoa kiekko ylivoimalla Chicagon päähän, jotta Canucks olisi päässyt vaihtamaan. Duncan Keith kuitenkin katkaisi Raymondin kulmavedon, syötti Canucksin vaihdon vuoksi yksin alas jätetylle Bollandille, ja tämä teki Canucksin kannalta valitettavan johtomaalin alivoimalla.
Odotin kolmannesta erästä tappiotilanteessa olleen Vancouverin hallintaa, mutta toisin lopulta kävi. Alku oli vielä ihan hyvää 5-5-peliä Canucksin kannalta, mutta sitten Eager ja Burish iskivät vastaan Edlerin huolimattoman pelin johdosta ja tilanne oli jo 2-4. Chicagon maalin jälkeen Canucksin nelosella oli puolestaan hyvä maalipaikka Johnsonin vahvan kulmapelin johdosta, mutta Rypien laukoi ohi.
Ja kun ei kelvannut Rypille, niin Chicago teki taas. Kane oli jätetty ihmeellisesti ihan yksin alas ja hän veivasi jo 2-5 maalin erän kuudennella minuutilla. Puolustukselta paha nukkuminen tilanteessa, ja ehkä Luongokin olisi hyvänä iltana tuon ottanut. Tuohon maaliin näytti katkenneen osittain myös Vancouverin selkäranka ja loppupeli oli enemmänkin pelailua. Henrik Sedin teki vielä lohdutuskavennuksen tilanteeseen 3-5 Sundinin ja Edlerin syötöistä, mutta Bolland iski sitten Chicagon kuudennen maalin tyhjiin.
Kokonaisuutena Vancouverilla oli mahdollisuuksia tehokkaan ja hyvän ensimmäisen erän jälkeen tehdä tilanteeksi 3-0 tai jopa 4-0 (Sundinin ja Keslerin 2-1 hyökkäys, O'Brienin paikka neliön keskeltä, Burrowsin puolittainen läpiajo), mutta Habibulin yhdessä tehottomuuden kanssa vesitti nuo aikeet. Chicago tuli puolestaan toisessa erässä kovaa, Bieksan jäähy kostautui pahasti ja siinä kun Bernierille ei kelvannut läpiajo, kaveri teki alivoimalla omasta läpiajostaan.
Vancouverin paikoista huolimatta Chicago oli kentällä liikkuvampi ja parempi joukkue, ansaiten voittonsa. Kotietu menetettiin, mutta en uskonutkaan Blues-sarjan kanssa neljään peräkkäiseen kotivoittoon, vaikka ennen peliä kotona oltiin pelattu saldolla 16-1-1 edelliset 18 peliä. Nyt meidän on vain pakko kaivaa voitto toisesta Chicagossa pelattavasta pelistä, enkä näe tuota mahdottomana asiana, vaikka Chicago tätä toista peliä veikin.
Chicago on vahva ryhmä, mutta ei tässä vielä olla mitään hävitty. Canucksilla on kokemusta näistä peleistä enemmän, ja toivottavasti se kääntyy vielä joukkueen eduksi. Terveystilanne kuitenkin huolestuttaa, sillä jos Salo ei pysty pelaamaan, tärkeä pakki puuttuu ja Väänäseltä kaivataan venymistä.
Toinen juttu, mikä pistää huolestuttamaan on pelien loput. Niiden kanssa on pakko tehdä jotain. Runkosarjassa ja Blues-sarjassa Vancouver oli vahva joukkue pelaamaan johtoasemassa, mutta nyt Chicago on nuijinut meitä kahdessa ensimmäisessä pelissä pelien jälkimmäisillä puolikkailla ihan liikaa.