Valmentaja 2009-
Haluaisin valmennuspuolelle jatkuvuutta. Minusta on typerää vaihtaa valmentajaa joka vuosi ja aloittaa aina kaikki työ alusta. Monivuotisista pelaajasopimuksista johtuen valmenta ei välttämättä saa ensimmäiselle kaudelleen mieleistään joukkuetta ja menestys voi olla vaatimatonta osittain tästäkin syystä. Jos sama valmentaja kuitenkin jatkaa muutaman vuoden, alkaa joukkue olemaan koko ajan enemmän valmentajansa näköinen. Ajan myötä pelaajat oppivat valmentajansa pelitavan paremmin ja paremmin. Rokan sanat "hätäilemällä ei tule kuin jne..." pätevät mielestäni jääkiekossakin. Menestys vaatii pitkäjänteistä työtä pelaajia, joukkuetta ja pelitapaa kehittäen. Pitkäjänteinen työ taas vaati taitoa, osaamista ja kärsivällisyyttä.
Ässissä ollaan kai pyritty pitkäjänteisyyteen, koska päävalmentajalle ollaan tehty viimeisinä kahtena vuotena pitkät sopimukset. Päämäärä on ollut hyvä, mutta toimintatapa väärä. Pitäisi etsiä niin hyvä ja ammattitaitoinen valmentaja, että häneen uskallettaisiin luottaa seuraavat kolme vuotta vaikka välillä menisikin huonosti. Sellainen valmentaja, jonka osaamista ei epäiltäisi heti, kun peli tökkii. Jälkiviisaasti on helppo sanoa, että Härkälä tai Pajuoja eivät missään nimessä olleet sellaisia valmentajia, joiden osaamista ei huonon menestyksen aikana kyseenalaistettaisi. Itseasiassa molempien osaaminen taisi olla se ensimmäinen asia mitä syytettiin, kun pelit eivät kulkeneet. Valmentajaa palkatessaan seurajohdon pitäisi miettiä, onko tämä niin hyvä valmentaja, että uskaltaisin palkata hänet kolmeksi vuodeksi ilman mahdollisuutta valmentajanvaihtoon. Voisin kuvitella, että Härkälä tai Pajuoja ei olisi läpäissyt tätä testiä.
Ongelmana on tietysti se, että hyviä valmentajia ei välttämättä ole pahemmin tarjolla. Kari Jalonen on varattu, mutta hän olisi sellainen valmentaja, jonka uskaltaisin palkata suoraan kolmeksi vuodeksi ja jonka takana voisin seisoa, vaikka hänen ensimmäinen kautensa menisi kuinka huonosti. Uskoisin kuitenkin hänen valmennustaitoihinsa ja uskoisin hänen lopulta tuovan menestystä vaikka ensimmäinen kausi menisikin penkin alle. Ässät kaipaisi nyt kipeästi sellaista todella hyvää valmentajaa, jonka tiedetään osaavan hommansa. Ei sellaista, jonka toivotaan oppivan hommansa (Pajuoja, Härkälä). Ei vain tule montaakaan valmentajaa mieleen, joihin itse luottaisin riittävästi. Jalonen ja Rautakorpi taitavat olla ainoat, ehkä myös Westerlund. Summanen olisi varmasti osaava, mutta henkilönä liian riski valinta. Toivola ei osaa kehittää nuoria. Lehkonen olisi kaiketi hyvä kehittämään nuoria, mutta tuoko hän menestystä? Mälkiää kehutaan, mutta itselläni ei ole mitään käsitystä hänestä.