Se, että yksilö ei pysty käsittelemään elämäänsä täysillä ei tarkoita että se olisi utopia. Muuttumattomat suhteet eivät kuulu ihmiselle, koska ihminen muuttuu ja koko ympäröivä maailma muuttuu. Et voi elää missään umpiossa ja kuvitella, että asiat ovat muuttumattomia. Ja sekin, mikä sinun mielestäsi pilaa jonkun toisen elämän ei vielä tarkoita yhtään mitään yleissäädöstä siitä. Asiat ovat suhteellisia. Tunnen monta alkoholistia ja tiedän, että he juovat todennäköisesti itsensä joskus hengiltä. Mutta en ajattele, että he ovat eläneet väärin. Siinä tulee meidän eromme. Ajattelen, että heidän elämässään vaan on tullut eteen tilanteita, joista he eivät ole millään muulla tavalla enää selvinneet.
Ja jos poistat nämä ongelmat elämästäsi sumuttamalla itseäsi jostain, josta ei ole mitään todisteita niin se on puhdasta tyhmyyttä. Riippuvuusongelmat eivät ole mikään moderni ongelma, ne ovat ikiaikainen ongelma. Taas tehdään vanhasta asiasta ikään kuin uusi. Impulsiivisuus taas on luonteenpiirre, josta voi harjoitella pois esimerkiksi joogan avulla, ei siihen jumalaa tarvita. Irtonaisuus, yksinäisyys ja tarkoituksettomuus ovat henkilökohtaisia kokemuksia, joihin auttaa eniten se, että muuttaa itse oman elämänsä suuntaa. Ei jumala ole mikään ratkaisu nähtyihin ongelmiin, se on vaan yksi uusi tapa sumuttaa itseään.
Tiede on kaiken yläpuolella. Tiede ei koskaan ole totuudessa, mutta tiede on valmis korjaamaan virheitään ja näkemyksiään. Tiede korjaa itse itseään. Jumala ei tee virheitä, joten hänen ei tarvitse edes korjata. Tieteen ja uskonnon lähtökohta on aivan toinen: tiede on aina matkalla kohti totuutta, mutta uskonto omistaa totuuden. Se kumpi on järkevämpää, on makuasia. Minä en ainakaan tarvitse valmiita, pureksittuja totuuksia vaan ajattelen asioita itsenäisesti. Uskonto pelkää tiedettä, koska tiede tulee ennemmin tai myöhemmin viemään uskonnolta elintilan.