Jaa, väittäisin että siinä tilanteessa emme kävisi näitä väittelyjä - olisimme kai enemmän kuin eläimet, välittömästi, pohtimatta kokemuksessamme kiinni. Mutta vaikuttaa siltä, että näin ei ole, että meidän kohdallamme kokemus ei vain ole täydellisen välitön. Tietoisuutemme tulee väliin ja käytännössä muuttaa kaiken (vaikka paljon arkikokemuksesta onkin välitöntä ja vaistomaista). Alamme näkemään erilaisia merkityksiä ja kiistelemään niistä:
Niin, nyt puhut akateemisesta rationaalisesta maailman tarkastelusta, joka on eräällä tavalla minunkin intohimoni. Sitähän voi harjoittaa vaikka neurofysiologian, fysiikan, psykologian, niin miksei rajatusti jopa historian ikkunan kautta. Eihän se kuitenkaan tuo elämään mitään "tarkoitusta". Rationaalinen tarkastelu on loputon mosaiikki joka ei tule milloinkaan valmiiksi, Mona Lisalta jää ainiaaksi hymy maalaamatta.
sinä esimerkiksi argumentoit monoliittisesti kaikkea uskontoa vastaan, minä taas nyansoidusti väitän vastaan, ettei pidä hegemonistisesti ja patriarkaalisesti yleistää kaikkia tekijöitä yksiselitteisiin ja neuvottelemattomiin kategorioihin jne... Hymiö.
Kaikenlaisia kehuvia määreitä olen saanut osakseni mutta monoliittiseksi ei ole aiemmin tokaistu. Kiitän.