Tässä onkin mielestäni kirkon suurin ongelma nykypäivänä. Kun itse sanoma ei oikein puhuttele, ja ydinkannattajaryhmä vastustaa äänekkäästi uudistumista mutta vuotaa toisesta päästä kirkkomaalle ja osittain uudistumisia vastustaessaan huomattavasti ekstremistisempiin herätysliikkeisiin, niin jotenkin pitäisi houkutella myös nuoria mukaan.
Tämä on toki vain minun näkemykseni, mutta itse juuri arvostaisin kirkkoa silloin, kun se kykenee suoraselkäisesti seisomaan tiettyjen arvojensa ja traditioidensa takana. Tykätkää tai olkaa tykkäämättä, mutta näihin tiettyihin asioihin uskotaan, eikä ihan minkä tahansa nuorisotrendien mukana lähdetä hyppimään. Tiettyjen juttujen kanssa ollaan aika ehdottomiakin.
Se arvostus kirkkoa kohtaan rapisee pois, jos ihan kaiken edessä on aina valmis niiaamaan. Kirkko on jo pitkään muuttunut ajassa, mutta kaiken muutoksen edessä ei kuitenkaan tulisi taipua.
Tässä onkin suomalainen evlut-kirkko ison dilemman edessä. Toisaalta on ihan mahdotonta olla sopeutumatta aateympäristön muutoksiin, toisaalta sopeutumisessa voi käydä kuten Keskustalle 2000-luvun taitteessa, kun Keskusta ajatteli lähtevänsä valloittamaan kaupunkeja: ei sitten saanut kumpaakaan, ei kaupunkeja ja menetti jalansijaa maaseudulla.
- - -
En tietenkään osaa sanoa, miten kirkolle tässä ajassa käy, mutta ihan mielenkiinnosta ja keskusteluun pureksittavaksi otan yhden esimerkin maailmalta: Japanin. Koska olen tiiviissä tekemisissä erään Japani-harrastajan kanssa, olen tahtomattanikin saanut kuulla japanilaisesta kulttuurista ja perinteistä oman osani :)
Japanissa tyypillisintä on se, että ihmisen elämään kuuluvien tapahtumien järjestäminen jakaantuu sintolaisuuden ja buddhalaisuuden välillä. Oliko se nyt niin, että häät ovat perinteisesti sintolaisia, hautajaiset buddhalaisia, koska sintolaisuudessa ei ole oikein opinkappaleita siitä, mitä kuolemassa tapahtuu. Sintolaisuus pyörii paljolti pyhäkköjen ympärillä.
Länsimainen tapakulttuuri on ollut rantautumassa Japaniin jo pitkän tovin, 100-200 vuotta. Nyky-Japanissa on ihan tyypillistä, että järjestetään "kahdet" häät eli niihin kuuluu sintolainen häärituaali ja jonkinlainen länsimainen häärituaali. Jos vierailette Japanissa, niin todennäköisesti bongaatte esimerkiksi hotelleista sellaisia "hääkappeleita", jotka muistuttavat erehdyttävästi eurooppalaista ja varsinkin amerikkalaista hääkuvastoa. Aika usein tulee bongattua myös hääseurueita näissä puitteissa. Sellaista virhepäätelmää ei silti kannata tehdä, ettäkö nämä hotellien hääjuhlat olisivat "ne" häät, vaan naimisiin menoon kuuluu usein myös sintolaiset seremoniat.
En nyt muista tarkasti, mutta olisiko ollut niin, että länsimaalaistyylinen hääseremonia on tuttavilla ja työkavereille, ja sintolainen seremonia perheelle ja suvulla.
- - -
Tällaiset siirtymät ovat kuitenkin hitaita. Voin jollain tavalla nähdä länsimaisen kehityksen sellaisena, että kristillinen tapakulttuuri jossain muodossa säilyy, vaikka voi saada uusia mausteita. Ehkä Suomessakin kirkosta ajan kanssa tulee tuollainen sintolainen muoto, jonka ensisijainen tehtävä on ylläpitää kirkkorakennuksia ja järjestää seremonioita.
Hengellisyyden en usko lähtevän ihmisestä mihinkään, ei hyvällä eikä pahalla, vaikka se voikin saada uusia muotoja. On vähän harmi, että ihmisellä on lähes väistämättömistä syistä taipumusta mustavalkoisuuteen, joten uskon, että hengellisyydessäkin mustavalkoiset aatteet ottavat helposti jalansijaa.
Uskon myös melko vahvasti siihen, että ihmisillä on pyrkimystä yhteiseen tapakulttuuriin, koska näen ne osana sellaista "sosiaalista liimaa". Länsimaissa viihde tuottaa tällaista jaettua kulttuuria, josta ihmiset ammentavat elämäänsä. Länsimainen viihde on vähän kuin roomalaisten polyteismi, joka voi sulauttaa itseensä aineksia oikeastaan mistä vain lähteestä ja tehdä niistä "länsimaista".
- - -
Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kirkko tulisi erottaa valtiosta täysin, rahavirrat katkaista täysin kaikkiin uskonnollisiin järjestöihin (mukaanlukien luterilainen kirkko, herätysliikkeet ja muut uskontokunnat) ja siirtää kirkkojen nyt tekemä yleishyödyllinen työ muille julkisille toimijoille.
Tässä on vielä monta mutkaa matkassa. Suomessa seurakunnat voi nähdä kiinteistöhuoltofirmana. Jos seurakuntien rahoitus katkaistaisiin, niin rakennuksista pitäisi silti jollain tavalla pitää huolta: joko purkaa tai pitää kunnossa. Sama koskee muutakin seurakuntien kiinteää omaisuutta kuten hautausmaita.
Eli en usko, että seurakunnilta kovin nopeasti loppuu valtion rahoitus.