Urheiluvammasi

[iibor]

Osaiskohan joku täällä antaa jonkun maallikkodiagnoosin, kun eilisen Ultimate-turnauksen kolmannessa pelissä rupesi oikean polven polvilumpion kohdalta tuntumaan pistävää kipua. Muutenkin polvet jotenkin rasittuneen oloisen ja jäykät tuon juoksemisen jälkeen.

Saattaa vaikuttaa tietty se etten ole 10 vuoteen varmaan ottanut kunnon spurttia ja pelkkää jääkiekkoa tullut pelattua mutta ihmetyttää silti, miten polvet noin heikosti juoksemista kestivät...

 

[puuha-pete]

On näitä jokunen tullut, isommilta onneksi vältytty(kop kop).

Nuorena polveen tuli kova isku sivulta ja tämän jälkeen tuli havaittua aina pientä kipua liikunnan jälkeen ja äityi pahemmaksi. Lopulta lääkärissä ilmeni, että polvesta rusto kulunut lähes pois. Tähän liikuntakielto pidemmäksi aikaa ja ns.ura jalkapallon parissa päättyi tähän. Useampi vuosi tuota tuli kovin aristeltua, mutta nykyään tuo ei höntsäpeleissä tai sählyssä haittaa enää yhtään.

Lisäksi on mennyt keskisormi sijoiltaan, isovarvas murtunut pari kertaa, kylkiluut menneet pari kertaa mutta sen ihmeempiä ei ole sattunut. Joka ainoan pelin jälkeen joku paikka kyllä on auki, mutta sen kummempia ei onneksi ole sattunut. Kerran on pitänyt silmäkulma liimata, mutta muuten ei edes tikkejä olla tarvittu.

 

[NDT665]

Luita, sormia, varpaita, jänteitä, nivelsiteitä on mennyt varmaan liki viitisenkymmentä. Mutta kaikkein ihmeellisin juttu tapahtui silmälasien kanssa. Pelasimme hömppäjalkapalloa, jolloin meillä oli kävelykenkiä ja farkkuja yllä. Silloin minulla rillitkin päässä, eikä piilolinssejä.
Kulmapotkussa meitä oli kohdallaan minä ja kohtuullisen pienikokoinen kaveri, joka oli päättänyt ottaa keskityksen. En tiedä miten asia tapahtui, mutta tuo tyyppi olkapäällään, päänsivulla, kyynärvarrella tai jollain muulla, millä survoi minun silmälasit kulmakaarien alle. Niitäpä sitten piti vuoronperään yrittää kiskoa irti. Laseja ei enää voinut korjata ja verenpurkaumien vuoksi näytin panda -karhulta yli kuukauden päivät.

En ole maailman paras korkeushyppääjä, mutta sain kumminkin A –poikana sivulajissani ylitettyä 190 senttiä eli yli oman pituuteni.
Lajivalmentajahan on tietenkin sitä mieltä, että enemmänkin pitää mennä. Käskynä oli kovempi kohtaamisnopeus ja rajumpi ristiselän taitto. Tein käsketyt ja oman tutun tekniikan hajottamisen. Repäisin kunnon selkäkaaren ja tulin patjalle aivan holtittomasti. Oikealta tulevana löin itseäni oikealla polvella keskelle otsaa – taju meni puoleksi minuutiksi.

Moniko muu jatkoaikalainen kehtaa myöntää, että on kolkannut itsensä?

Naiset, olen tyrmäävä mies.

 

[winston]

Nilkan nivelsiteet menneet yhteensä 11 kertaa, aivotärähdys, keskisormi poikki, laskettelulasit uponneet nenäluuhun ja kymmeniä revähdyksiä, satoja vitutuksia ja tuhansia mustelmia.

Aika vähällä olen säästynyt :)

 

[NDT665]

Nilkan nivelsiteet menneet yhteensä 11 kertaa

Mikä on laji?

Itsensä nolaaminen näemmä jatkuu. Olen tyrmännyt itseni toisenkin kerran. Olimme jalkapallon opiskelijasarjassa ja olimme päättäneet, että emme mene loppupelihin. Olimme sopivasti taktikoineet, että maalisuhteen vuoksi 5 -0 tuloksella saamme kivan känniriehumisillan. Näin kävi – paitsi.
Vaasalaiset olivat loppuillan aikana ”hävinneet” pelinsä sattumoisin 7 – 1. Sontiaiset!
Aamulla meille kerrottiin, että meillä on vaasalaistappion vuoksi kaksi peliä pelattavana. Olimme ottaneet komeat lärvit ja pelaajia oli vain seitsemän. Kiskoimme tyyppejä punkan pohjilta, jalkoväleistä ja meitä oli sittenkin liian vähän.
Tuomari kertoi, että tarvitaan vielä yksi.

Huoltaja joutui kehiin. Antti oli niin huonossa kunnossa, että pistimme hänet maaliin. Olen yleensä maalivahti, mutta pystytolppia halaileva Ana vei paikkani.
Pilli soi, homma toimii. Pelasin liberona ja homma toimi lähes mukavasti.
Mölisen huutoja: nopea oikea laita, vasen pakkilinja.
Kunnes tulee vastamaalivahdin pitkä avaus. Huudan perinteisen ”minän” ja pusken pallon laitaan. Ei olisi pitänyt.
Kahden ja puolen promillen känni/grabbiksella ei todellakaan pusketa palloja.
Tiltsis!
Osaan kertoa, että salaman väri on vaaleansininen ja liikkuu kaksi kertaa pään sisällä, ennen kuin se vie mukanaan.

 

[winston]

Mikä on laji?

Säbässähän nuo ovat menneet. Ovat nykyisin niin jojot, että pitää teipata jos haluaa skulata. Fudiskaan ei enää oikein luonnistu.

 

[KiVi]

Nenä on murtunut. Pari-kolme aivotärähdystä on tullut. Solisluu on mennyt sijoiltaan. Vasen nilkka on mennyt neljästi tänä kesänä ja oikea kerran. Kai ne on joskus aiemminkin muutaman kerran pyörineet. Muuten ei ole käynyt mitään kolhuja ja kolotuksia kummempaa.

 

[MikGo]

Solisluu murtui joskus muutama vuosi sitten. Vieläkin olkapää välillä naksuu. Käden nimettömän luu meni kans lämäristä poikki pari vuotta sitten. Aika jännästi tuli kiekko hanskaan kun luun mursi. Muuten ollut jotain venähdyksiä siellä täällä ja pari kertaa aivotärähdys.

 

[penkinlämmittäjä]

Pitkään meni vaivatta. Sitten pamahti 6,5 vuotta sitten polvi, joka ei koskaan tullut kuntoon ja lopulta jouduin lopettamaan reilu kolme vuotta sitten lääkärin kehoituksesta.

 

[BigRedBob]

Useita rakkoja peukaloissa läpi pitkän NHL-uran.

 

[NDT665]

Useita rakkoja peukaloissa läpi pitkän NHL-uran.

Näkö on kumminkin säilynyt, eikä selkäranka ole vieläkään mädäntynyt?
: )

 

[The Powerslave]

Nostellaas tänne kun ei pikaskouttauksella parempaa ketjua löytynyt.

Eli itselle nyt toistamiseen lyhyen ajan sisään kenties kaikista urheiluvammoistani vähiten vakava, mutta vittumaisuudessaan montaa muuta suurempi, Liverpoolin faneille tältä kaudelta tuttu hamstring injury. Takareisi siis tykkää venyä ja paukkua liiaksi.

Venähti hieman pahemmin ensimmäistä kertaa tuossa aiemmin keväällä, ja mielestäni sain ohjeitten mukaan hyvin kuntoon. Lepoa siis ensimmäinen viikko-pari kunnes oli suht kivuton, sitten kevyttä hölkkää ja kevyitä venytyksiä lihaksen totuttamiseksi kuormitukseen, ja vasta kun tuntui että on kokonaan kunnossa palasin lajireenien ja punttisalin pariin. Kuitenkin parin kovan treeniviikon jälkeen meni takareisi heti uudestaan.

Taustatietoa sen verran, että futismaalivahtina olen pisimmän pätkän urheilu-urastani tehnyt, ja vaikka pelaaminen on nykyään vähäisempää niin kaveriporukalla tehdyt lajitreenit ovat edelleen jalkapalloon tarkoitettuja. Pelaamisen vähentyessä on kuitenkin salilla käynti lisääntynyt ja painoja kasvatettu, joka varmasti omalta osaltaan kuormittaa jalkoja eri tavalla kuin aikaisemmin. Maalivahti-ajoista päälle on jäänyt pitkät ja usein toistuvat venyttelyt, joten uskoisin että sillä puolella kroppaa on kyllä huollettu avian tarpeeksi.

Summa summarum, ei todellakaan mikään vakava ja hyvin parantuessaan melko lyhytkin vamma. Toistuvana kuitenkin melko kettumainen. Onko kellään kokemuksia ongelmista takareiden kanssa, tai muita vinkkejä miten tätä kanattaisi alkaa huollattamaan ettei tarvitse pelätä uusiutumista normaalin treenin takia tulevaisuudessa?

 

[Veijari]

Noi lihasvammat on pirun mystisiä. Itsellä on toisen pakaralihaksen kanssa saman tapaisia ongelmia. Joskus suomen cupissa, tyyliin helmikuussa pelattiin talvipakkasessa ja reväytin pakaralihaksen vapaapotkussa. Sen jälkeen se sama lihas on kummitellut lähes joka kerta kun menen futiskentälle. Tuosta vammautumisesta on kuitenkin sellainen 10v aikaa. Eli siellä lienee ollut jokin pahempi revähdys, joka on arpeutunut eikä lihas ole enää entisensä siltä osin. Ilman hyvää lämmittelyä tuo pakara "revähtää" helposti uudelleen. Siis kun malttaa tehdä kunnon alkulämmittelyn ja venyttelyn niin silloin ainakaan omalla kohdalla ei ole ollut mainittavia ongelmia. Olen myös huomannut, että Ilman lämpötila selvästi vaikuttaa asiaan, eli talvella, aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä huolellisen alkulämmittelyn tärkeys korostuu.

Mulla on yks (entinen) futiskaveri, joka treenaa maratonia (ennätysaika jotain 2h 45min). Miltei heti kun se pukee nappulatossut ja tulee kentälle niin takareisi sanoo poks. Kaveri on siis joskus aiemmin reväyttänyt takareitensä futiksessa ja lihas revähtää tosi helposti uudelleen vaikka kaveri on helvetin kovassa kunnossa. Maratonia treenatessa sillä ei ole ollut ongelmaa mutta toki lihasrasituskin on hiukan eriluokkaa tuollaisessa tasaisessa, joskin kovavauhtisessa juoksussa kuin spurtteja, potkuja ja nopeita käännöksia sisältävässä futiksessa.

Onko sulla @The Powerslave tullut nimenomaan revähdys vai venähdys? Tuliko revähdysalueelle mustelmaa? Kylmähoito on paras apu revähdyksen ensihoitoon ja heti kun kivulta pystyy niin pitäisi venytellä kevyesti, ettei sitä arpikudosta pääsisi lihakseen syntymään. Lämpöhoitoa ja liikuttelua kannattaa alkaa antamaan pari päivää revähdyksen jälkeen, jos vain kivulta pystyy. http://keskustelu.jatkoaika.com/members/the-powerslave.110287/

 

[The Powerslave]

Mitä ilmeisimmin vain pahemman luokan venähdys ollut alunperin, ettei ole onneksi revähdykseen asti päässyt. Sen takia hieman ihmettelinkin kun ei meinaa millään parantua. Ei siis mustunut ollenkaan missään kohtaa.

Tuota arpeutumista epäilen itsekin. Ilmeisesti siis jos kuntoutus menee täysin putkeen ja lihas paranee täysin ilman arpeutumista, pitäisi sen palautua normaaliin kuosiin ilman herkempää uusiutumismahdollisuutta? Käytännössähän varmaan harvemmin näin käy, ettei mitään arpikudosta pääse syntymään. Veikkaan, että omalla kohdalla ainakin vaikutti se, ettei yksinkertaisesti vain uskaltanut tarpeeksi aikaisin aloittaa venyttelyä ja kevyttä liikuntaa vaikka niin ohjeistettiinkin. Sitten taas kun aloitti siirtyi liian nopeasti normaalin harjoittelun pariin.

Mitä konkreettisesti tarkoitat lämpöhoidolla? Ihan vain lihaksen lämmittelemistä kevyen liikunnan muodossa? Oletan, että vaikkei revähdystä ole päässyt syntymään niin samat hoitotoimenpiteet ovat silti sovellettavissa hyvin pitkälti.

Ikävän kuuloinen kyllä tuo teikäläisen vamma, aika paljon taitaa vaatia huomiota vaikkei varsinaisesti täysipäiväistä harjoittelua ja pelaamista estäisikään oikein huomioituna. Pakara kuitenkin on sen verran iso lihas että taitaa vaikuttaa hyvin laajalti silloin kun pääsee revähtämään. Menikö kauan tottua tuon kanssa urheilemiseen, oletko monet kuntoutukset joutunut käymään läpi? Tuo nyt toki olisi itsellä tavoitteena välttää, eli pistää reisi kerralla siihen kuntoon ettei tarvitse uusiutumisriskin kanssa painia tulevia urheiluja läpi.

 

[Haastattelija]

Nuo hamstringin vammat ovat kyllä vittumaisia. Itsekin vuoden verran yhteensä viettänyt futiksesta taukoa niiden takia. Ura tosin loppui patellan toistuviin luksaatioihin muttei siitä sen enempää.

Mulla silloin aikoinaan todettiin osittainen repeämä biceps femoriksen pitkän pään jänteessä, joka siis kiinnittyy lonkkaluun istuinkyhmyyn. Yleensä mitä lähempänä repeämän aiheuttama kipu on istuinkyhmyä, sitä pidempi kuntoutus odotettavissa.
Mulla tuo vamma tapahtui ylivenymisen takia ja ohjeistettiin kuntouttamaan erilaisilla spagaateilla, 'potkuilla' ja kevyellä hieronnalla heti ihan akuutissa vaiheessa, kuitenkin niin ettei kipua tunnu, eli ei tosiaankaan venytetä maksimiin. Hierontakin oli tosiaan kevyttä poikittaista tuplapeukaloilla istuinkyhmyn alueelta. Tämän tarkoituksena parantaa verenkiertoa ja ehkäistä arpikudoksen syntymistä. (Pehmentää myös jo syntynyttä arpikudosta)

Lämpöhoidolla saadaan parannettua verenkiertoa ja aineenvaihduntaa paikallisesti. Mulla oli käytössä sellainen lämmitettävä jyväpussi jonka lämpötila oli noin 40 astetta. 15-20 minuuttia, kerran päivässä tuli käytettyä moista noin viikon ajan loukkaantumisesta lähtien.

Nuo hamstringvammat tuppaavat uusimaan ilmeisesti aika helposti, joten kannattaa kyllä hoitaa venyttelyt ja lämmöt kunnolla ennen suoritusta.
Tsemppiä kuntoutukseen @The Powerslave

 

[Sisäliitin]

Ennen 25 ikävuotta ei juuri mitään pieniä ruhjeita lukuunottamatta. Sitten meni lasketellessa vasemman jalan pohjeluu poikki. Seuraavana talvena selkä niin jumiin että ei pystynyt pariin kuukauteen tekemään mitään urheiluun liittyvää. Kun siitä pääsi takaisin sählykentille niin meni oikean nilkan nivelsiteet kahdesti niin pahasti että taas tuli pari kuukautta taukoa. Edellisvuonna ns. urheilijan tyrä vaivasi vasemmalla puolella varmaankin puoli vuotta. Häpyliitos(!) tulehtui samalla. Koko viime kausi meni ilman mitään kunnes nyt parin futiskerran jälkeen tuo urheilijan tyrä muistuttaa olemassaolostaan tällä kertaa oikealla puolella.

Sählystä ei ole koskaan tullut muuta kuin mustelmia ja tuo nilkka mennyt pari kertaa. Ei muutenkaan kipeytä polvia,selkää tai mitään muutakaan. Futiksen jälkeen sitten taas tuntuu että koko äijä on aivan romuna. Omituista sinänsä että sählyssä on jo mutadivareissakin huomattavasti enemmän vauhtia ja tiukkoja käännöksiä kuin futiksessa. Osaako joku selittää miksi sähly ei kipeytä paikkoja mutta futis niin tekee?

 

[Veijari]

Lämpöhoidolla tarkoitan juurikin tuollaista lämpöpussia, josta @Haastattelija mainitsi. Sellainen kangaspussi, jossa on sisällä jotain ryynejä, jotka sitoo hyvin lämpöä. Pussi lämmitetään mikroaaltouunissa, josta se asetellaan lihaksen päälle lämmittämään. Muistaakseni apteekista olen tuon ostanut.
Ajan kanssa tuon pakaran kanssa on oppinut elämään. Muutaman kerran kun meni vähän hosuen (lämmittelemättä) kentälle, niin kyllä se hyvin nopeasti muistutti itsestään ja sitten tulikin viikko-pari lepoa. Käytännössä ensimmäisessä potkussa tai kovassa spurtissa se alkaa heti vihoittelemaan, jos ei ole alkulämpöjä tehnyt.

 

[Iso-Olli]

Eturistiside meni poikki jääkiekossa. Muita mainitsemisen arvoisia vammoja ei oikeastaan ole. Mitä nyt joskus vähän liimaa/tikkejä laitettu naamaan, kun on kiekko maistunut liian hyvälle. Kyllä tuo "uusi polvi" on ihan erilaisen tuntuinen, kuin normaali, mutta ei se urheilemiseen oikeastaan vaikuta.

 

[sinikettu]

Harrastelin jokin aika sitten aktiivisesti lukkopainia ja brassijujutsua. Olkapäästä meni siellä olkapäästä kiertäjäkalvosin paskaksi, joten lopetin koko homman. Tosin se on hyvällä kuntoutuksella tullut oikeastaan 100% kuntoon ja kestää oikeastaan kaiken liikunnnan. Muita isoja vammoja ei ole ollut.

 

[Ötökkä]

Onneksi ei mitään isompaa - ihme kyllä. Olen jotenkin onnettomuusaltis ihminen. Useamman kerran esim. sääret olleet turvonneet kun joku pistänyt sählymailan jalkojen väliin (eikä päästänyt mailasta irti) täydessä vauhdissa. Voin kertoa, että sattuu kun ensin sääri verille ja sitten naama edellä lattiaan. Tosin taitaa olla aika yleistä tuollanen :)

Viimeksi kun sählyä pelasin, sain jonkun 3 minuutin päästä mailan täysillä takaraivoon. Voisi hiukan ihmetellä, että miten helvetissä jonkun maila on niin korkealla? En tiedä - koitti kuulemma lämätä.

Pesäpallo toki tullut pentuna naamaan, saattoi jotain murtuakin mutta en kai mä nyt lääkäriin mennyt. Näpy oli kuulemma tulossa niin menin ihan etukentälle. No ei tullut näky. Nenä poskelle kyllä.

 

[Lert]

Pelailen paljon pallopelejä ja harrastan kestävyysjuoksua, joten on pieni ihme, että olen selvinnyt hyvin vähällä.

Kerran olen joutunut tikattavaksi, kun jääkiekossa kaverin maila osui suuhun ja huulet meni palasiksi. Onneksi hampaat varjeltuivat kuin ihmeen kaupalla.

Nyt kevään aikana on ollut pieni rasitusmurtuma jalassa kun aloitin pitkät juoksutreenit. Sekin parani muutaman viikon levolla itsestään.

Pienempiä tällejä ja mustelmia tulee koko ajan mutta se on täysin normaalia.

 

[jugitzo]

Ranneluu katkesi vajaa kaksi vuotta sitten lätkäharjoituksissa. Joukkueeni painavin pakki yritti ajaa keskialueella levyksi, mutta kerkesin ottamaan taklauksen vastaan. En kaatunut, tämä aluesarjojen Byfuglien ei myöskään kaatunut, mutta yhteentörmäys oli raju. Yritin jatkaa pelaamista mutta vasemmalla kädellä ei vaan perkele saanut otetta mailasta. Menin ottamaan jäitä ja kun nostin hihaa niin ranne oli vino kuin joutsenen kaula. Vaikka ranne petti niin minä en perkele pettänyt ja se oli tärkeintä. Seurauksena 10vk urheilukielto josta 4vk kulmakipsillä joka oli siis koko käden pituinen ja sitten vielä 2vk ranteessa olevalla lastalla.

 

[The Powerslave]

Kiitoksia vain @Haastattelija ja @Veijari , täytyykin käydä tuollainen jyväpussi hakemassa tänään kotiin jos on kerran hyväksi havaittu. Sillä ja kevyillä venytyksillä ja hieronnalla sitten hoitoa nyt ainakin alkuun. Hirveä himo olisi päästä jo jalan kanssa jotain tekemään, vaikka vain kevyt vauhtista hölkkää, mutta parempi kai yrittää sinnitellä ja olla rasittamatta ainakaan tässä ensimmäisen viikon aikana.

Eiköhän tästä selvitä kun jaksaa pitää järjen ja maltin mukana, ei kuitenkaan niin pahasti mennyt kuin olisi voinut (mäkijuoksu treenissä tuo siis lopulta pamahti), joten luulisi ettei ylitsevuotavan pitkäksi tarvitse kuntoutusta venyttää.

 

[Aunt Wang]

Menin ottamaan jäitä ja kun nostin hihaa niin ranne oli vino kuin joutsenen kaula. Vaikka ranne petti niin minä en perkele pettänyt ja se oli tärkeintä.

Kunnioitettava tuo toinen lause. Itselläni kävi suurinpiirtein sama homma, kaksi luuta katkesi ranteen seudulta. Kipuhan ei alkanut tuntua kuin vasta sitten, kun katsoi kättä. Oli sellainen mutka, että oksennuskin lensi. Hyi helvetti kun teki pahaa edes katsoa, siinä kohtaa tiesi että nyt meni jotain kunnolla rikki. Toukokuun lopusta syksyn alkuun oli sitten käsi paketissa, mutta sentään vältyttiin leikkaamiselta. Rannehan on vielä tänäkin päivänä vinossa ja värttinäluun kohdalla on joku epämääräinen kolo, mutta nämä on näitä. Vituttavinta koko jutussa ei suinkaan ollut kipu, vaan se että suihkuun piti mennä kipsi kiedottuna muoviin, kutina oli ajoittain karseaa ja lopulta toinen käsi oli varmaan puolitoista kertaa leveämpi kuin toinen.

 

[jugitzo]

Kunnioitettava tuo toinen lause. Itselläni kävi suurinpiirtein sama homma, kaksi luuta katkesi ranteen seudulta. Kipuhan ei alkanut tuntua kuin vasta sitten, kun katsoi kättä. Oli sellainen mutka, että oksennuskin lensi. Hyi helvetti kun teki pahaa edes katsoa, siinä kohtaa tiesi että nyt meni jotain kunnolla rikki. Toukokuun lopusta syksyn alkuun oli sitten käsi paketissa, mutta sentään vältyttiin leikkaamiselta. Rannehan on vielä tänäkin päivänä vinossa ja värttinäluun kohdalla on joku epämääräinen kolo, mutta nämä on näitä. Vituttavinta koko jutussa ei suinkaan ollut kipu, vaan se että suihkuun piti mennä kipsi kiedottuna muoviin, kutina oli ajoittain karseaa ja lopulta toinen käsi oli varmaan puolitoista kertaa leveämpi kuin toinen.

Kuulostaa erittäin kovin tutulle, kiitokset kunnioituksesta. Itsekin säästyin leikkaukselta ja kaikki meni melkolailla hyvin, ranne näyttää entiseltään ja toimii moitteetta, mitä nyt välillä naksuu kun sitä kiertää ja puristaa samalla oikealla tavalla.
Itse tosin säästyin kivulta. Kun se tapahtui niin miulle oli vaan tosi vaikea hahmottaa että ihan oikeasti kävi jotakin. Pieni shokkitila siinä taisi tulla kun en juurikaan muista sitä mitä tapahtui kun katsoin kättä ensimmäistä kertaa ja siirryin koppiin. Kaveri kertoi että puoliksi nauroin ja hihittelin ja näytin hänelle rannetta "kato millaseks meni, hehe. Onkoha se murtunu". Sitten ku kaikki kysyivät että sattuuko ja kun vastasin "Ei" niin lohduttavasti sitten vastailtiin "Noo yleensä se kipu sit tulee kunnol vähä myöhemmin".