Emme ole oikeastaan erimielisiä tilanteesta. Halusin alleviivata sitä, että Ukrainasta ei voi vetää aasinsiltaa Suomeen vain sillä perusteella, ettei kumpikaan maa ole NATO:n jäsen ja tehdä sillä perusteella johtopäätöksiä. Ukrainalla ja Suomella on Venäjän suhteen paljon eroavaisuuksia, joita toitkin esille.
En usko, että halu välttää provosoimasta Venäjää on se päällimmäinen syy olla hakematta NATO:n jäseneksi, vaikka se yksi tärkeimmistä onkin. Suomen ulkopolitiikassa on haluttu painottaa jännitteen minimoimista itärajalla ja tähän asti ainakin minusta valittu linja on toiminut kohtuullisesti. NATO:n jäsenyys nostaisi tuota jännitettä ja pitkän aikavälin vaikutusta voi olla vaikea arvioida. Tuskin se suhteita hirveästi ainakaan parantaisi nykyisestä.
Tärkein syy olla hakematta NATO:on lienee taloudellinen. Joku voisi joskus laskea ihan julkisestikin, mitä NATO:n hypoteettinen jäsenyys olisi maksanut Suomelle esim. vuodesta -96 ja mikä Suomen rooli olisi ollut tässä ajassa käydyissä sodissa esim. Irakissa ja Libyassa? Kaikki yhteenlasketut kustannukset olisivat todennäköisesti olleet miljardeja, ellei jopa kymmeniä? Ja mitä tällä rahalla oltaisiin saatu käytännössä? Mahdollisesti parempi huoltovarmuus kriisitilanteessa? Aika kallis hinta hyötyihin nähden. Luulen, että tuo summa voitaisiin käyttää tehokkaamminkin maanpuolustuksen vahvistamiseen.
On ongelmallista etukäteen varautuen ostaa iso kasa kallista sotilasteknologiaa, koska jo 15 vuoden sisällä tuo teknologia voi olla vanhentunutta. Toiseksi nyt ostettu teknologia päätyisi käyttämättömänä varastoon. Olisiko kuitenkin parempi varmistaa ja panostaa nopeaan mahdollisuuteen varustautua tiukentuneessa tilanteessa, eikä etukäteen tuhlata rahoja ja mahdollisesti lisätä painetta varustelukierteeseen itärajalla? Tällä hetkellä näen Suomen mahdollisuuden raskaaseen aseistautumiseen tarvittaessa erittäin hyvinä, mutta sitä pyritään syystäkin välttämään.