Kahdeksas osa oli aivan käsittämättömän upea näin jälkikäteen ajatellen. Jakson aikana tuli vain mietittyä "herranen aika, mitä sieltä oikein tulee". Sitä osaa joutui sitten sulattelemaan kotvasen, mutta sitä mukaa mitä enemmän jaksoa ymmärsi, niin sen paremmalle alkoi maistumaan.
Tämä viimeisin osa (10) nyt sitten ei ollut ihan samoilla leveleillä taiteellisuuden, syvällisyyden tai edes viihdyttävyyden suhteen. Kun ollaan arkitodellisuudessa, niin omaan makuuni esim. kasinoveljekset ovat liian räikeitä, samalla tavalla kuin Hornen suvun nuorin vesa. Kun edellisessä osassa kaikki tapahtui enemmänkin vihjaillen, nyt kaikki lyödään jotenkin groteskisti päin naamaa. Siihen Lynchin taiteelliseen puoleen on paljon helpompi syventyä kuin näihin makaabereihin hahmoihin.
Tavallaan pidän siitä, kun normien rajoja rikotaan ja vedetään välillä rajusti yli. Mutta paino on sanalla välillä. Nyt rajusti ylivetämisestä tulee normi ja se on ikävystyttävää.
Tämä viimeisin osa (10) nyt sitten ei ollut ihan samoilla leveleillä taiteellisuuden, syvällisyyden tai edes viihdyttävyyden suhteen. Kun ollaan arkitodellisuudessa, niin omaan makuuni esim. kasinoveljekset ovat liian räikeitä, samalla tavalla kuin Hornen suvun nuorin vesa. Kun edellisessä osassa kaikki tapahtui enemmänkin vihjaillen, nyt kaikki lyödään jotenkin groteskisti päin naamaa. Siihen Lynchin taiteelliseen puoleen on paljon helpompi syventyä kuin näihin makaabereihin hahmoihin.
Tavallaan pidän siitä, kun normien rajoja rikotaan ja vedetään välillä rajusti yli. Mutta paino on sanalla välillä. Nyt rajusti ylivetämisestä tulee normi ja se on ikävystyttävää.